täältä löytyy myös yksi nainen jonka mies on lihottanut.
Ei siis tunkenut ruokaa väkisin suuhun tai mitään.
Seurustelun alussa kundi oli tosi ihana.
Toi joka kerran tullessaan suklaata, karkkia, vei syömään, tilasi 3 ruokalajin päivälliset.
Kun muutettiin yhteen kantoi päivittäin kaupasta pullaa, viinereitä. Vaati kanssaan pitsalle, haki snagarilta ruokaa ainakin kerran viikossa. Teki ruuat töistä tultua, teki iltapalaa klo 20.00.
Siis kaiken kaikkiaan ihana ihminen, mutsikin sanoi että toi kaveri on sulle taivaan lahja, ei tollasta oo olemassakaan.
Kun mies teki ruokaa, laittoi mulle valmiiksi lautaselle kunnon annokset.. pitäähän sun syödä kun mä oon tehnyt ja tää on tosi hyvää. Jos jätin, oli heti että eiks tää kelpaa, mikä tässä on vikana. Kyseli vielä myöhään illallakin että mikset sä syönyt, olikse tosissaan noin pahaa...
Jos en syönyt jätskiä, pullaa karkkia, mies kitisi mulle: mikset sä syö kun minä olen sua varten ostanut. No, pakkohan se oli kun muuten olis mököttänyt ettei mikään kelpaa.
Liikuntaa ei voinut määrättömästi lisätä, mies oli heti että: miks sä taas meet lenkille, onks sun pakko taas mennä, mä aattelin että mennään vaikka leffaan, kavereille, mä kävin lainaamassa videovuokraamosta meille tämän leffan että katottais se nyt tänä iltana..
Mies itse oli ns. läpipasko. Mikään ruoka ei tarttunut kiinni. Söi vaikka mitä niin paino pysyi kuosissa.
Minä mussutin kun en viitsinyt riidellä, minä jätin jumppaamatta, minä en lähtenyt lenkille, se on tosi. Olis pitänyt pitää puoleni, mutta kun en osannut. Se on se syy miks minusta tuli läski.
Kun mies ruokki, niin samalla kuitenkin jo nälvi pikkasen, esim. seksitellessä läskeistä. Tarrasi läskimakkarasta kiinni ja saattoi sanoa, sulle tota rasvaa kertyy, tai on sulla jumalattomat tissit tai peffa. Mutta ei se haittaa, kivahan tää on kun on lihaa mistä ottaa kiinni.
Sitten kun mulla ylipainoa oli reipas 20 kg, alkoi juuri samanlainen haukkuminen kuin mitä ap:llä. Olin läski, mulla ei ollut itsehillintää, peffa oli kuin leivinuuni, tissit ois voinu heittää olalle, selluliittia enemmän kuin paperitehtaassa selluloosaa jne.. Ei varmaan oo maailmassa mitään mitä en olisi lihavuudestani kuullu. Ja samalla piti syödä kun mies teki taas safkaa.
Yks kaks vaan yhtenä iltana napsahdin kun seksin jälkeen kuulin että täähän oli kuin olis hyllyvää ihrakasaa pannut. Huusin että helvetti, nyt tää loppuu. Painu ovesta ulos ja heti. Eihän se lähtenyt. Soitin poliisit. Käskivät kundin lähtemään. Asunto oli mun nimissä enkä päästänyt miestä enää kertaakaan ovesta sisään. Miehen kaverit hakivat sen kamat pois mun luota.
Niin alas se kundi veti mun itsetunnon ja mun oman elämän hallinnan, että kuntoon pääseminen vaati 5 vuoden työn ja ammattiauttajan pakeilla käymistä tuon ajan.
Mutta kun tuosta jätkästä eroon pääsin, päätin että toista samanlaista en tilalle koskaan ota. 15 vuotta on mennyt, eikä mun nykyisiä standardeja täyttävää kaveria ole vastaan tullut. Enkä usko, että koskaan tuleekaan.
Ja muuten, tuon ex-miehen pidempiaikainen nainen, oli hyvin paljon minun kaltaiseni ulkoisesti. hoikka ja nätti blondi, niinkuin minäkin seurustelun alkuvaiheessa. 5 vuoden päästä se likka oli reippaasti ylipainoinen. Samanlainen kuin minäkin olin ollut 5 yhdessäasumisvuoden jälkeen.
Hän ostaa kaikkea paskaa: suklaata, leivoksia, pitsaa.. Ikinä ennen seurustelua en tullut ajatelleeksikaan ostavani mitään noista. Sitten mies valitti kun en syönyt, ja no tekeehän sitä nyt mieli ottaa pala käpykakkua kun se heruttaa jääkaapissa.