Itselläni on ikää 36-v ja olen myös kokenut edellisessä parisuhteessa sen jakson, jolloin seksi ei kertakaikkiaan kiinnostanut. Tuo jakso alkoi synnytyksestä ja jatkui muutaman kuukauden, kunnes esikoinen alkoi nukkumaan kunnolla yöunet. Henkisesti oli helpompaa vain tyydyttää itse itsensä, kuin että olisi hyväksynyt miehen tarjoaman seksin. Tietysti tuossa ratkaisussa oli se huono puoli, että mies oli hyvin tyytymätön. Mies saikin painostettua minut ""antamaan"", mutta kyse oli lähinnä siitä, että levitin reiteni, pari työntöä ja mies lähti lauenneena pois.
Parisuhteen ongelmat heijastuivat seksiin. Mies ei enää tuntunut lähteiseltä, hellyys katosi enkä löytänyt enää sitä, mihin miehessä olin joskus ihastunut. Koko tuon ajan halut oli olemassa, mutta ikäänkuin säästöliekillä. Kun sitten erosin, seksin osalta tapahtui ikäänkuin räjähdysmäinen herääminen pitkästä talviunesta. Seksiä olisi halunnut koko ajan taukoamatta.
Minusta seksuaalisuutensa kanssa pitää tulla sinuiksi. Naisella se herääminen kestää yleensä aika kauan. Itsekään en hyväksynyt itseäni ennenkuin vasta usean vuoden jälkeen lasten syntymän jälkeen. Esimerkiksi rintoihini suhtauduin epäilevästi, mutta imettäminen sai minut tajuamaan, että rintani ovat palvelleet minua erinomaisesti: kykenin imettämään pitkään ja toisaalta rinnat tuottavat nautintoa miehelle ja minulle.
Murrosiässä seksuaalisuus oli noloa ja hävettävää, joten siitä asenteesta pääseminen vei itselläni todella kauan aikaa. Nyt hyväksyn sen, että olen seksuaalinen olento ja että tarpeeni pitää tyydyttää siltä osin. Nautin itsestäni, kehostani, miehestäni ja kaikesta siitä ihanasta, jolla voin seksin osalta osoittaa miehelleni, että rakastan häntä. Ymmärrän siis hyvin sen, että vasta lähempänä neljääkymmentä moni nainen kokee olevansa seksin osalta huipulla, vaikka siinä vaiheessa ulkonäkö alkaa jo hieman rapistua.
