Naisen kosinta, miten?

[annikarolina]

Kiitän etukäteen jo kaikkia, ketkä jaksavat vastata tai edes lukea kirjoitukseni!

Tiedän, että aihe jakaa ihmiset kahteen kastiin hyväksytäänkö naisen kosintaa vai ei, mutta pyytäisinkin nyt järkeviä vastauksia ja ihan oikeita ideoita enemmän kuin niitä kommentteja, että naisen ei kuulu kosia.

Olemme poikakaverini kanssa seurustelleet kohta 3,5 vuotta ja olen ruvennut mietiskelemään, mitä jos kosisin häntä itse, kun olen vihjannut muutaman kerran, että nyt olisi "oikea" aika (ainakin minulle) mennä kihloihin.

Viime syksyllä teimme sellaisen omanlaisen diilin eli ostime sormukset oikeaan nimettömään siis emme sopineet mitään kihlauksia, lähinnä vaan merkki siitä, että parisuhde on vakaassa tilassa. Siitä diilistä olen onnellinen.

Nyt helmikuussa muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme poikaystävän edellinen opiskelijakämppä rupesi tulemaan ahtaaksi, kun vierailin niin tiheään tahtiin siellä. :-DD

Nyt kumminkin haluaisin asteen vakavammaksi vieläkin suhdettamme eli kihlautua, olen kärsivällisesti odottanut nyt vuoden päivät, että koska hän kosisi, mutta ei siis eihän tässä ole mikään kiire, mutta kyselen yleisesti vinkkejä tulevaisuuden varalle!

Miehet, miten haluaisitte itseänne kosittavan?

Naiset, kertokaa kokemuksia, kun olette miestänne kosineet!

 

[poppis]

Käsittääkseni äitini olisi kosinut isääni tai ainakin antanut ymmärtää, että häitä odotellaan Heidät on vihitty vuonna 1971 ja edelleenkin jatkuu. Harmi, etten tiedä tarkalleen, että miten kosinta on tapahtunut... Isäni on joskus vihjaillut, että aloite avioliitosta olisi tullut nimenomaan äidiltäni.

 

[poppis]

Eikös vuosi 2012 ole karkausvuosi? Kosi siis viimeistään ensi vuonna

 

[Ukkomies.]

Minä miehenä aikoinaan kosin, vaikka olisihan sen voinut hoitaa vaimonikin. Minulle olisi riittänyt pelkkä tahdonilmaus tyyliin: "Haluaisin mennä kanssasi naimisiin." Olisi tuntunut kornilta, jos nainen olisi käyttäytynyt kuin mies elokuvissa polvistuen sormuksen kanssa tai jotain muuta yhtä mukaromanttista ja teennäistä.

Kuten olet jo huomannut, vihjailu ei johda toivottuun lopputulokseen vaan sinun täytyy ilmaista itsesi selväkielisesti pakkienkin uhalla. Kumppanisi on mies eikä ajatustenlukija. Esimerkkisi muuten jälleen todistaa, että naimisiin halajavan ei kannata tehdä "omanlaisiaan diilejä". Miehet kun harvemmin halajavat naimisiin yhtä intomielisesti kuin naiset. Omanlaisenne diili käy miehelle vallan mainioksi tekosyyksi vetkuttaa kihloihin- ja naimisiinmenoa vaikka loppuelämä. Aivan kuin nykymuoti mennä kihloihin ilman, että se on todellinen lupaus tulevasta avioliitosta.

 

[CarlosTM]

Minä kosin nykyistä miestäni (nimimerkistä huolimatta olen siis nainen) leikilläni karkauspäivänä, ennen kuin edes kunnolla tutustuimme. Itse asiassa silloin huomasin, että mieshän voisikin olla oikeasti kiva kumppani, ja jonkin aikaa harkittuani pyysin häntä treffeille. Loppu kävikin sitten itsestään, välillä kiusaankin miestäni ettei hän ole vieläkään kosinut... ;-) Mutta naimisiin päädyttiin ja minä tein kaikki aloitteet, mielestäni se on loppujen lopuksi ihan sama kumpi toimii jos molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Miehetkin kun osaavat joskus olla toivottoman ujoja! Kokeile ihmeessä karkauspäivää, mutta tee selväksi että olet tosissasi. Tai sitten vaan otat ja kosit, oli päivä mikä hyvänsä. Samaa mieltä olen kuin nimimerkki Ukkomies, että älä sorru mihinkään imelyyksiin, kerrot vain asiallisesti mitä suhteelta toivot, ehkä poikakaverisi sitten ymmärtää miten tärkeänä pidät avioliittoa. Pidän peukut pystyssä puolestasi!