Naiseni on kuin veltto lahna

Akkah

Mutta kun miehen luontainen ominaisuus on johtaa perhettä. Juuri tässä usein mennään vikaan, kun nainen alkaa riistää mieheltä sitä johtopaikkaa. Tekin hyväksytte tietyin edellytyksin miehen johtajuuden. Perheen päänä oleminen ei tarkoita vaimon alistamista.
Perheen johtajalla on myös suuri vastuu. Aiheesta lisää, jos jotakuta kiinnostaa. Esittäkää vaikka vastaväitteitä.

Luontainen toki, ehkä.
"Johtajan" asema kuitenkin ansaitaan. Olen ollut suhteessa, jossa ei tullut mieleenkään ettei toinen olisi ns. johtaja; tehnyt hyviä päätöksiä, kantanut vastuuta, + muuta, oli helppo kunnioittaa ja tavallaan luovuttaa päätösvalta muualle, tai ainakin jakaa se.
Olen myös ollut suhteessa, jossa olen kokenut olevani suhteen ainoa aikuinen ja päätösvaltainen yksilö. Toine on vain heittäytynyt mamman hoitoon (y-ä-k)
Parasta on kun kumpikin jakaa vastuuta.

 

Kiitos kaikista vastalauseista. Ensinnäkin huomaan, että toimivissa parisuhteissa on mies johtaja joka kantaa vastuun perheen hyvinvoinnista. Onnellisia ja toimivia parisuhteita en kritisoi millään lailla, koska he osaavat toimia ilman minun ajatuksianikin. Niin on hyvä, joten toivoisin, että kaikki kaikki parisuhteet olisi onnellisia. Mutta kun näin ei ole. Ainakin, kun näitä eri ketjuja lukiessa tulee sellainen kuva, että onnellisuus on kadoksissa. Ongelma tilanteissa viimeistään sitä johtajaa tarvitaan ja mielestäni se on miehen velvollisuus. Miehen pitää olla puolisoaan ja perhettään rakastava. Ei kai rakastava mies voi toimia muulla lailla, kun ottaa vaimonsa mielipiteet huomioon. No voidaan sitä yhteisenä päätöksenäkin pitää. Tärkeintä tietysti on, että mies saa tuntea sitä luontaista johtajuuden tunnetta. Olen myös huomaavinani, että naiset ovat valmiit luovuttamaan kyseisen paikan miehelleen. Suurimmat ongelmat tulee varmaan siitä, jos vaimo yrittää ottaa johtajuuden. Pian ollaan tilanteessa, kun mies kuulee motkotusta ettei osaa mitään ja on laiska. Toimimaton on tilanne myös, jos mies mies ei ota hänelle kuuluvaa johtajuutta ja vastuuta.
Näitä asioita en ole itse keksinyt, vaan lukenut jostakin.
Mihin tämä ketjun aihe onkaan lipsahtanut alkuperäisestä. Miten tämä liittyy laiskaan lahnaan, vai tarttisko tehrä jotakin?

 

Kiitos kaikista vastalauseista. Ensinnäkin huomaan, että toimivissa parisuhteissa on mies johtaja joka kantaa vastuun perheen hyvinvoinnista.

No voi hyvää päivää, päivän naurut tuli

 

[viesti moderoitu]

 

Tässä hiukan keskustelusta poimittua materiaalia, olen ottanut kommenteista ne osat mukaan jotka liittyvät johtajuudesta keskusteluun ytimeen:

RJV: Mutta kun miehen luontainen ominaisuus on johtaa perhettä. Aiheesta lisää, jos jotakuta kiinnostaa. Esittäkää vaikka vastaväitteitä.

VASTAVÄITE: Olen itse ollut vuosia naimisissa, ja suhteessa kumpikaan ei dominoi. Jossain asiassa minulla on enemmän osaamista, jossain miehellä -tilanteen mukaan sitten jommankumman näkemys "voittaa". Lainausmerkeissä siksi, että tämä ei ole kilpailu.

RJV:N KOMENTTI: Kiitos kaikista vastalauseista. Ensinnäkin huomaan, että toimivissa parisuhteissa on mies johtaja joka kantaa vastuun perheen hyvinvoinnista.

Selitätkö RJV vielä millä tavalla päädyit tuohon lopputulokseen? Ehkä siten että luet itseäsi tukevat kommentit ja jätät lukematta ne, jotka kyseenlaistavat teesisi?

Ei se mitään, RJV, jos olet kyvytön älylliseen keskusteluun. Sinussa on varmasti paljon hyviä puolia, joissa logiikan puute ei haittaa ollenkaan. Kannattaa vain valita nainen joka ajaa vielä sinuakin himmeämmillä lyhdyillä niin argumentointisi, eh, köyhähkö anti ei tule esille.

 

Jostain syystä naisen olisi hyvä pitää suunsa kiinni ainakin viikko kuukaudessa; olisi itselleenkin paljon helpompaa.

 

^ ...helpompaa yksinkertaisemmalle miehelle, joka voisi edes yhden viikon kuvitella olevansa ylivertaisen fiksu.

Kannattaisiko valita kuitenkin alun alkaenkin sellainen puoliso että voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja fiksuksi silloinkin kun nainen EI ole hiljaa? Naisissa on myös suloisia hömppiä jotka varmasti katsovat miestä kuin miestä ylöspäin.

 

Naisissa on myös suloisia hömppiä jotka varmasti katsovat miestä kuin miestä ylöspäin.

Niin on. Ja näitähän miehet hakevat. Niitäkään kun ei riitä kaikille. Osaavia ja fiksuja naisia on ilmeisesti liian paljon ;-))

 

Naisissa on myös suloisia hömppiä jotka varmasti katsovat miestä kuin miestä ylöspäin.

Niin on. Ja näitähän miehet hakevat. Niitäkään kun ei riitä kaikille. Osaavia ja fiksuja naisia on ilmeisesti liian paljon ;-))

Naisten mielestä osaavat ja fiksut naiset, ovat sinkkuja tasaisin väliajoin

 

Ilmeisesti en osaa tätä sanoa riittävän selkeästi, jotta kaikki ymmärtäisi.
Yritän uudelleen.
Ensinnäkin parisuhteet jotka toimivat hyvin on ihan ok.
Mutta kun on ongelmiakin ja niihin pyydetää jotakin näkökulmaa. Luonteeltani olen autavainen ja esitän näkemykseni. Se on kunkin oma asia ottaako niistä opiksi ja ojennukseksi.
Mistä sitten ne parisuhteen sisäiset riidat johtuvat?
Yksi voisi olla valtataistelu.
Jos tarkkaan ajattelette. Onko huono asia, jos mies ottaa johtajuuden ja päävastuun. Velvollisuutena rakastaa puolisoa ja koko perhettä. Jos mies rakastaa puolisoaan, niin hän ei voi olla ottamatta huomioon puolisonsa näkemyksiä ja niin hän täyttää hänen toiveensa.
Tämä ei ole minun keksintö vaan olen lukenut siitä ja todennut sen toimivaksi.
Lisävarmuutta antaa eräät kertomukset onnelisista parisuhteista.
Seuraava esimerkki. Lainaus.
Luontainen toki, ehkä.
"Johtajan" asema kuitenkin ansaitaan. Olen ollut suhteessa, jossa ei tullut mieleenkään ettei toinen olisi ns. johtaja; tehnyt hyviä päätöksiä, kantanut vastuuta, + muuta, oli helppo kunnioittaa ja tavallaan luovuttaa päätösvalta muualle, tai ainakin jakaa se.
Olen myös ollut suhteessa, jossa olen kokenut olevani suhteen ainoa aikuinen ja päätösvaltainen yksilö. Toine on vain heittäytynyt mamman hoitoon (y-ä-k)
Parasta on kun kumpikin jakaa vastuuta.

 

No tuosta näitte; kannattaa antaa ainakin miehen kuvitella johtavansa... Mikä siinä on niin vaikeaa naisen ymmärtää?

Nainen käyttäytyy kuin terroristi , jolle annetaan ydinasesalkku, siis ei mitään kulttuuria..

 

Muutama edeltävä komentti kiteyttää hyvin sen surullisen asian että äly tai ajattelukyky ei ole tasaisesti jakautunut. Eipä siitä sen enempää, en edes viitsi aloittaa käsitteen "kulttuuri" - käytön taivastelua. Siitä säästyvällä energialla voin vaikka opettaa koirani puhumaan.

On varmaan niin, että normaalia tyhmempi ihminen on aika onnellinen. Kun ei vaan tajua, niin ei tule vaikeita hetkia kun huomaa että lähes kaiken voi kyseenalaistaa.

 

"On varmaan niin, että normaalia tyhmempi ihminen on aika onnellinen. Kun ei vaan tajua, niin ei tule vaikeita hetkia kun huomaa että lähes kaiken voi kyseenalaistaa."

Nimenomaan , tuo on yksi onnellisuuden perusteista, siis pitääkö kaikkea alkaa analysoimaan?

 

Akkah

Mutta kun miehen luontainen ominaisuus on johtaa perhettä. Juuri tässä usein mennään vikaan, kun nainen alkaa riistää mieheltä sitä johtopaikkaa. Tekin hyväksytte tietyin edellytyksin miehen johtajuuden. Perheen päänä oleminen ei tarkoita vaimon alistamista.
Perheen johtajalla on myös suuri vastuu. Aiheesta lisää, jos jotakuta kiinnostaa. Esittäkää vaikka vastaväitteitä.

Mielestäni on hyvin surullista, että vielä 2000 -luvulla on niin takapajuisesti ajattelevia miehiä, että eivät pysty ottamaan naista tasaväkiseksi kumppaniksi rinnalleen niin että molemmilla on suhteesta 100 prosenttinen vastuu sekä valta. Tasavertaisuus vaatii kypsyyttä ja se juuri on ehkä vaikeinta parisuhteessa, ei se että toinen on perheen "pää" ja vaatii saada päättää yhteisistä asioista. Vielä surullisempaa on se, että on naisia jotka uskovat edelleen naisen paikan olevan miehen alapuolella perustuen joko kasvatukseen, kulttuuriin tai uskonnolliseen aivopesuun. Ei ole olemassa "heikompaa" sukupuolta, ja toivon todella tällaisen ajattelutavan katoavan vuosien myötä sivistyksen kasvaessa.

Ja mitä ihmettä muuta miehen perheen päänä oleminen tarkoittaa kuin vaimon alistamista? Itse haluan aina päättää omasta elämästäni, enkä luovuttaa päätösvaltaa kenenkään käsiin!!! Vastuu omasta elämästäni on myöskin näin ollen vain minun käsissäni.

 

Itse haluan aina päättää omasta elämästäni, enkä luovuttaa päätösvaltaa kenenkään käsiin!!! Vastuu omasta elämästäni on myöskin näin ollen vain minun käsissäni. [/
quote]

Samoin. En suostu kenenkään miehen pompoteltavaksi. Olen sen verran joutunut katselemaan miesten kukkoilua toisilleen ja sen tuomia ristiriitoja ja haittoja, jopa vahinkoa toisten elämään, että uskoni miehen muka itsestäänselviin johtajankykyihin on viimeistään nyt kadonnut, jos sitä koskaan on paljon ollutkaan. Joidenkin perässä voi kulkea ja päätöksiin luottaa, mutta se on ihan riippumatonta siitä, onko kyseessä mies vai nainen. Pitää siis katsoa, millaisen kumppanin itselleen ottaa. Jokaisen miehen ohjeita, ei välttämättä edes en oman kumppanin, ei kannata aina kuunnella RJV:n sepustuksesta huolimatta. Ja sehän oli kirjallisuudesta poimittua tieto.

Jos mies sanoisi: "Hyppää kaivoon." Esitetyn logiikan vuoksi, naisen olisi paras tehdä niin,
Jos mies toteaisi raskaudesta ilmoittavalle vaimolleen: "Nyt ei ole lasten aika. Hanki keskeytys." Pitäisikö naisen, vaikka vastoin vakaumustaan tehdä abortti.
Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kukaan ihminen ei ole sellainen johtaja, jota pitäisi aina varauksetta totella tai jolle ei voisi sanoa vastaan tai jonka tahtoa vasten ei voisi toimia.

 

Ensinnäkin rakastava mies ei alista, ja jos alistaa niin ei rakasta. Jos kysynkin näinpäin haluatteko rakastavan miehen? Edetään nyt sitten pikkuhiljaa, kun tuo pidempi näkemykseni ei tahdo mennä perille. Teidän vuoro vastata, jonka jälkeen kommentoin tai teen lisäkysymyksen. Huumoriosuus. Väännetään vaikka rautalangasta. Lopputulema tulee olemaan, koko parisuhde voitti.

 

Katsos naiset haluavat vahvan miehen , joka tietää mitä tehdä, mutta naiset eivät voi tunnustaa sitä kysyttäessä. kaikkein eniten he vihaavat saamatonta miestä, tossukkaa liitossa, mutta he hakevat tossukkaa, joka on kiltti ja saamaton. Aika vaikea yhtälö, jossa naissukupuoli ei ole vielä evolutiivisesti kehittynyt haluamalleen tasolle. So simple.

 

En oikein tajua, että miksei parisuhteessa kumpikin voi tehdä niitä asioita, joista tykkää ja joissa on parempi kuin toinen? Esimerkiksi minä olen hyvä pitämään monta asiaa mielessä ja mieheni on taas siinä asiassa ihan onneton. Sen vuoksi minä sitten varailen ajat kampaamolle, lääkäriin, hammashoitoon, hierojalle jne ja käyn ostamassa vaikkapa liesituulettimen suodattimen, imuriin varaosan, kadonneen lavuaarin tulpan jne jne. Muistan ne ja teen ne viivytyksettä.

Vastaavasti mies taas osaa noudattaa hyvin ohjeita vaikkapa kaupassakäydessä, joten rahaa menee vähemmän kauppaan, kun pistän miehen ostoksille. Itse ostan kaikkea listan ulkopuolelta, mutta mies vain sen, mitä listassa lukee. Mies myös jaksaa kokeilla väsymättä uusia reseptejä, kun taas itse en erityisemmin tykkää ruoanlaitosta, vaan väsään kyllästymiseen asti samoja ruokia.

Vastaavasti minä raha- ja sijoitusasioista tietävänä hankin tiedot ja teen vertailua, esittelen asian miehelle ja yhdessä teemme päätöksen siitä, millaista asuntolainaa otamme, mihin sijoitetaan rahoja jne. Toisaalta mies taas tekniikan ihmisenä osaa remontoinnin, hoitaa kodin elektroniikan ostamisen, laitteiden asentamiset jne.

Toki meilläkin on asioita, joista kumpikaan ei pidä (esim. wc:n pesu), joten ne sitten tehdään yhdessä tai vuorotellen. Muutoinhan laiskempi osapuoli voisi sanoa, ettei hän osaa, joten teepä sinä, kun olet siinä niin taitava...

Uskoisin, että paras lopputulos on juuri sellaisissa suhteissa, joissa kumpikin pystyy antamaan oman panoksensa parisuhteeseen. Silloin kumpikin kokee, että parisuhde on tärkeä, kun kummallakin on siinä oma rooli. Jos jompikumpi toimii "komentajan" alaisuudessa pompotettavana vain arvostellen ja tehtäviä jakaen, niin siitä ei pidemmällä aikavälillä seuraa mitään hyvää. Erityisesti lapsiperheissä olisi kohtalokasta, jos toinen vanhempi hoitaa kasvatuksen ja toinen vain keskittyy arvostelemaan ja jakamaan ohjeita, että millaista terveellistä ruokaa lapsille pitäisi syöttää, miten vaipat vaihdetaan, miten lapsia kasvatetaan niin etteivät riehu liikaa jne.

Jos mieheni sanoisi, että kotonamme on lattiat likaiset, niin toivottaisin hänet samantien tervetulleeksi lattioidenpesutalkoisiin... Jos asia häiritsee, niin itse saa ihan vapaasti siivota niin paljon kuin haluaa, en pistä pahakseni ollenkaan

 

Ensinnäkin rakastava mies ei alista, ja jos alistaa niin ei rakasta. Jos kysynkin näinpäin haluatteko rakastavan miehen? Edetään nyt sitten pikkuhiljaa, kun tuo pidempi näkemykseni ei tahdo mennä perille. Teidän vuoro vastata, jonka jälkeen kommentoin tai teen lisäkysymyksen. Huumoriosuus. Väännetään vaikka rautalangasta. Lopputulema tulee olemaan, koko parisuhde voitti.

Ympäri mennään vain perusteluissa. Selitähän sie ensin että miten ihmeessä kukaan, joka haluaa rakastaa toista aidosti, haluaa päättää toisen elämästä? Ei se ole rakkautta, se on oman egon ruokkimista. Rakkautta ei kirjoituksissasi ole, on vain kummallisia vanhakantaisia (raamatullisia?!) käsityksiä naisen ja miehen rooleista. Ja huom! Sama toimii mielestäni toisinkinpäin, eli kyllähän me naisetkin tämä toisen komentelu osataan. Vaikeinta onkin juuri mielestäni hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on ja tehdä kompromisseja yhteisen elämän onnistumiseksi. Sori RJV, keskustelun sijaan voin vain tarjota sinulle aikakoneen vuoteen 2007. Antamalla toisen tehdä päätökset luopuu omasta itsestään, eikä se ole koskaan tervettä.

JA! Mielestäni myös miehet voittavat uuden, tasa-arvoisemman kulttuurin kehittyessä. Heillä on mahdollisuus viettää aikaa lapsiensa kanssa aivan eri tavalla kuin ennen, ja muukin rooli lapsen elämässä kuin tiukka kurinpitäjä ja tilipussi. Mutta uuden roolin omaksuminen vaatii tervettä itsetuntoa ja kypsyyttä, jota ei kovinkaan monella tälle palstalle kirjoittavista ole. Kyllähän se hyvältä tuntuu kun voi edes komennella niitä lapsia ja vaimoaan...

 

Miehet eivät vieläkään ole huomanneet, että mikä kelpaa yhdelle naiselle, vie halut toiselta: Kerran muinoin miehen oppimat metkut tuntuvatkin seuraavasta naisesta vääriltä... Eli vaivautukaa hyvät miehet ottamaan selvää yksilöllisistä tarpeistamme niin uskon että menis paremmin.

Nainen kyllä kertoo mitä tahtoo, jos yleensä on sen tyyppinen että seksistä pitää. Jollei pidä, sietää miestä vain muodon vuoksi. Jos mies sitten tähän alistuu niin älköön valittako.

 

Ensinnäkin rakastava mies ei alista, ja jos alistaa niin ei rakasta.

Joopa joo. Muistahan, nimimerkki, että ihmisiä ollaan kaikki ja siten myös erehtyväisiä.
Rakastettuun ei pidä eikä saa suhtautua kuin jumalaan tai yksinvaltiaaseen. Sellainen tietää tuhoon tuomittua tai kieroonkasvavaa suhdetta.

Vielä kerran sama: Yhdenkään miehen tai naisen rakkaus ei ole täydellistä. Siksi pääosin rakastavakin mies saattaa käyttäytyy joskus törkeästi ja alistavasti. Silloin naisen kuuluukin reagoida. Myös päinvastoin voi käydä eli myös nainen voi toimia alistajana. Siksi on tärkeä, että molemmat osaavat pitää terveesti puolensa ja tehdä yhteistyötä.

Parisuhde voittaa vain, jos molempia kuullaan.

 

Olipas viisaasti sanottu.

 

Ensinnäkin rakastava mies ei alista, ja jos alistaa niin ei rakasta. Jos kysynkin näinpäin haluatteko rakastavan miehen? Edetään nyt sitten pikkuhiljaa, kun tuo pidempi näkemykseni ei tahdo mennä perille. Teidän vuoro vastata, jonka jälkeen kommentoin tai teen lisäkysymyksen. Huumoriosuus. Väännetään vaikka rautalangasta. Lopputulema tulee olemaan, koko parisuhde voitti.

Pitäisi kaivaa se malka omasta silmästä! Jos en nyt ihan vääriin muista niin Sinä itse, RJV, alistat vaimoasi pahimman kerran. Mitä muutakaan kuin alistamista se on, kun pakottaa vaimonsa lukemaan seksioppaita ääneen, jotta sänkypuuhista tulisi sllaisia kuin mitä sinä toivot? Muutenkin touhusi ja rakkauden kielesi kuulostaa pahemman laatuiselta päällepäsmäröinniltä. Onko vaimollasi oikeutta omaan tahtoon ja mielipiteisiin muissakaan asioissa?

Muutenkin tapasi lähestyä asioita on jotenkin ihme hurmoshenkistä paasaamista ja juuri sellaista, että olet jostain asiasi lukenut, muttet ole sitä sisäistänyt.

 

[viesti moderoitu]

 

Muistakaa mitä rakkaus on. Toisen kunnioittamista, toisen huomioon ottamista, yhdessätekemistä, toisen mielipiteen huomioiminen. Tätä kaikkea on toimivassa parisuhteessa. Nämä elementit on helposti löydettävissä, kun lukee kuvauksia hyvästä parisuhteesta. Sitähän minä juuri yritän sanoa, ettei miehellä ole oikeutta alistaa vaimoaan. Auttaisiko seuraava määritelmä asiaa. Mies on pääjohtaja ja vaimo apulaisjohtaja. Asiat tietysti valmistellaan ja päätetään yhdessä. Miten se onnistuisi, jos molemmat vetäisi eri suuntiin. Pääjohtajalle kuuluu myös suurempi vastuu ongelmatilanteissa. Siinä se suurin juju juuri onkin, että mies osaa ottaa sen vastuunsa ja alkaa ratkaisemaan ongelmaa riitelyn sijasta. Meidän tilanteessa parisuhteemme alkoi tuntua vähän latistuneelta. Ei mitään isoa ongelmaa, mutta jotakin uudistusta kaipasimme. Itseäni mitenkään kehumatta, ryhdyin täyttämään miehen velvollisuutta ratkaista ongelma. Ehdotin vaimolleni, että ostetaan parisuhdeohjekirja ja hän lukisi sitä minulle ääneen. Hän suostui ja on lukenut sitä ihan vapaaehtoisesti. Ääneen lukemisen hyöty tulee siitä kun molemmat samaa asiaa samanaikaisesti jonka jälkeen asioista keskustelu käy helpommin. Tällaiselta yksinkertaisemmala ihmiseltä. Ainakin meidän parisuhde on nyt paljon rikkaampi.