Naisetko haluaa puhua tunteistaan. Pötyä!

[tunteita ja tuoksuja]

Meitä miehiä pidetään tunteistamme tuppisuina, vaikka ne ovat naiset jotka vaikenee!

Toistuvasti törmännnyt samaan seikkaan naisen kanssa suhteessa. Tietty iso otos ei ole, kolme viimeisen kahden vuoden aika, mutta silti jotain kertova.

Kaikissa sama juttu. Parisuhteeseen tullessa ensimmäiset ärsyyntymiset toisen käyttäytymisestä (jokaisessa suhteessa siinä 1-4kk päästä), niistä naisen puolelta vaietaan, vastataan "Kaikki hyvin", mökötetään ja jopa ärsyynnytään jos yrittää kysyä että mikä on ja voimmeko puhua asiasta? Vasta pitkällisen pyytelyjen ja vetoamisten jälkeen nainen puhuu. Niin hyvistä kuin pahoistakin asioista suhteesta ja ajatuksistaan/tunteistaan kumppania kohtaan.

Tämä sama pätee laajemminkin, jos naista pyytää kertomaan tunteistaan parisuhteessa, kertomaan toisesta edes myönteisiä puolia. En kirjoita mistään teineistä, vaan 35-45 välillä olevista aikuisista ja tasapainoisista naisista.

Vähemmästäkin me miehet ihan pihalla teistä naisista

Onko muilla samanlaisia/erilaisia käsityksiä. Opetetaanko naiset liian kilteiksi jopa ärsyyntymisistä puhumaan? Sitten vasta tulee täyslaidallinen kun on kriisi päällä. Vai onko syynä yhteiskunnallinen ajatusmalli, että vain miehen tulee puhua naiselleen tunteista (posi- ja negatiivisista) ja nainen vain kuunnella, ohjata keskustelua. Vai mikä ihme??!!

 

[Data]

Olisiko tässä sama kuin monella muulla, niin naisissa kuin miehissä. Kiinnostut tietyntyyppisistä ihmisistä ja nämä sattuvat olemaan kuvaamasi kaltaisia muiden ominaisuuksien lisäksi.

 

["vvieras"]

Veikkaan, että ajattelet tunteista puhumiset erillä tavoin kuin naiset. Jos esimerkiksi kysyt naiselta "mitä pidät minusta". Oletat saavasti vastauksen "olet komea, hauska ja hyvää seuraa", kun nainen vastaisi "tunnen kipinöitä seurassasi, jonkinlaista intohimoa, kosketat minua niin hellästi, että tunnen että sekoan".

Jälkimmäistä nainen ei ainakaan millekään ensituttavalleen kerro ja tuo ensimmäinen, mitä mies odottaa saavansa, on naisesta ihan tylsä vastaus eikä ollenkaan tunteellinen.

 

[MolliMelooni]

Mä tunnistan itsessäni tuon piirteen kyllä, että kysyttäessä en halua alkaa puhumaan itseäni vaivaavista asioista. Sitä en allekirjoita, että kyseessä olisi jotenkin sukupuolittunut ominaisuus, sillä olen kohdannut miehiä, joilla samanlaista käytöstä esiintyy.

Mulla ainakin puhumattomuus kysyttäessä johtuu siitä, että en ehkä ole siinä vaiheessa valmis puimaan tunteitani tai ehtinyt itse käsitellä niitä niin, että osaisin kertoa mistä harmitus johtuu. Vaikka olisin täysin parisuhteesta riippumattomista syistä ärtyisä, väärään aikaan minun henkilökohtaiseen tilaani tuikattu tiedustelu mielentilastani saattaa kohdistaa ärsytyksen kysyjään.

Mä en kyllä ole sillä tavalla mököttävää tyyppiä, että ottaisin jonkun yhteiselämässä riipivän asian silmätikuksi ja sitä hautoisin murjotuksissani päiviä tai viikkoja. Mulla menee ennemmin niin päin, että olen jostain/joistain syistä pahalla tuulella, jolloin jokin/jotkut/kaikki asiat alkavat ärsyttää. Siihen vätytykseen jos joku tulee päättämään, milloin mun pitäisi puhua tunteistani ja purkaa ketutustani, lisää ainoastaan yhden ärsytyksen aiheen lisää.

 

[nisäkäs]

Miksi tunteista pitäs puhua, eikö ole tärkeempää ilmasta niitä.

 

[Data]

Miksi tunteista pitäs puhua, eikö ole tärkeempää ilmasta niitä.

Riippuu tunteesta. Rakkauden suhteen teoin ja sanoin, viha vain sanoin.

 

[vvvhh]

ap olet hukassa. alkuvaiheen vittuuntuminen ei ole usein keskustelun paikka vaan enteilee eroa. tuolloin toisen luonne ym. ovat paljastuneet.

 

["vieras."]

ap on joku vitun vinkuhomo

 

[vvhh]

eli jos nainen kokee ettei ole toivoa niin ei puhuta ollenkaan ja jos nainen nieleskelee pettymyst, niin puhutaan jotakin (jaskaa) jonkun ajan kuluttua. ei kannata tentata suuria tunteita vaan olla realisti. varma ihminen ei pakota toista avautumaan.

 

[Minni:)]

Mä tunnistan itsessäni tuon piirteen kyllä, että kysyttäessä en halua alkaa puhumaan itseäni vaivaavista asioista. Sitä en allekirjoita, että kyseessä olisi jotenkin sukupuolittunut ominaisuus, sillä olen kohdannut miehiä, joilla samanlaista käytöstä esiintyy.

Mulla ainakin puhumattomuus kysyttäessä johtuu siitä, että en ehkä ole siinä vaiheessa valmis puimaan tunteitani tai ehtinyt itse käsitellä niitä niin, että osaisin kertoa mistä harmitus johtuu. Vaikka olisin täysin parisuhteesta riippumattomista syistä ärtyisä, väärään aikaan minun henkilökohtaiseen tilaani tuikattu tiedustelu mielentilastani saattaa kohdistaa ärsytyksen kysyjään.

Mä en kyllä ole sillä tavalla mököttävää tyyppiä, että ottaisin jonkun yhteiselämässä riipivän asian silmätikuksi ja sitä hautoisin murjotuksissani päiviä tai viikkoja. Mulla menee ennemmin niin päin, että olen jostain/joistain syistä pahalla tuulella, jolloin jokin/jotkut/kaikki asiat alkavat ärsyttää. Siihen vätytykseen jos joku tulee päättämään, milloin mun pitäisi puhua tunteistani ja purkaa ketutustani, lisää ainoastaan yhden ärsytyksen aiheen lisää.

Tää pätee prikulleen myös muhun. Vaikea sitä on sanoa mikä on jos ei itsekään vielä oikein tiedä. Ja silloin vaan alkaa ärsyttämään toisen kysely. Tietysti tämä ei ole sen toisenkaan syytä ja pitäisi oppia itse hiukan rauhallisemmin sanomaan, että on huono päivä ja vaan kaikki harmittaa tai että en tiedä tarkalleen, mutta puhutaan siitä sitten kun tiedän ja haluan siitä puhua. Mulla kyllä tulee turhan helposti padottua asioita ja sit yhtäkkiä tulee just täyslaidallinen.

 

[Rähinä-Reetta]

Mä en kyllä osaa ollenkaan mököttää. Pöh, mököttäjät, en tykkää.

 

[MolliMelooni]

Tää pätee prikulleen myös muhun. Vaikea sitä on sanoa mikä on jos ei itsekään vielä oikein tiedä. Ja silloin vaan alkaa ärsyttämään toisen kysely. Tietysti tämä ei ole sen toisenkaan syytä ja pitäisi oppia itse hiukan rauhallisemmin sanomaan, että on huono päivä ja vaan kaikki harmittaa tai että en tiedä tarkalleen, mutta puhutaan siitä sitten kun tiedän ja haluan siitä puhua. Mulla kyllä tulee turhan helposti padottua asioita ja sit yhtäkkiä tulee just täyslaidallinen.

Ja sitten alkaa ärsyttää oma syyllistyminen, vaikka toinen ei ottanut ensin huomioon mun henk.koht.tilaani. :kieh:

 

[astrolabe]

Mieheni näkee tunnetilani minusta ja pyytää sitten kertomaan enemmän. Mies ei juurikaan tunteistaan puhu meillä.

 

[baby-mama]

Minä tunnistan osittain itseni ap:n kuvauksesta. Minun on todella vaikea avautua murheistani. Itse asiassa ajatus siitä jopa ällöttää.. onkohan mussa jotain vikaa?

Toisaalta mieheni tuntee mut onneksi niin hyvin, että näkee jo mun ilmeestä mistä kenkä puristaa, eikä sanoja tarvita

 

[photo77]

kuuroille korville

 

[Data]

Mieheni näkee tunnetilani minusta ja pyytää sitten kertomaan enemmän. Mies ei juurikaan tunteistaan puhu meillä.

Puhunhan, joka päivä kerron useasti :heart:

 

[astrolabe]

Puhunhan, joka päivä kerron useasti :heart:

Niin, aina mahdollista, että tunnet vain rakkautta, etkä murheita tai pelkoja lainkaan. Rakkaani.

 

[nisäkäs]

Musta tuntuu että se vika on nyt alottajassa tällä kertaa. Kolme suhdetta kahden vuoden aikana ja tenttaat jo parin kuukauden jälkeen naisen tunnetiloja. Kuulostat iilimadolta ja stalkkerilta.
En väitä että olisit, mutta onko tullut mieleen että tukahdutat mahdolliset tunteet viimeistään tolla kuulustelutaktiikalla.

 

[Peyote]

Oikeesti aika moni nainen onkin tuollainen, vähän niinkuin uhri. On paha mieli jostain, mutta ei kerro mistä. Kaikki on aina "ihan sama, tehdään niinkuin sä haluut" ja sitten salassa kauhea kauna kun mies ei ikinä tajua ajatella naisen parasta.

Kannattais vaatia jonkun verran jotain, sillon yleensä saakin jotain. Turha odottaa, että mies tajuaa olla joku ritari, jos ei sitä ole koskaan edes ääneen toivonut.

 

[Nanemone]

Naiset on naisia ja miehet on miehiä mutta kaikki kuitenkin erilaisia. Turha siis yleistää. Kuulostaa kyllä omalla kohdalla ainakin aika tutulta tuo kuvaus, itse kun olen huono puhumaan fiiliksistäni, oli se sitten hyviä tai huonoja. Ja sit tulee just noita kamelin selän katkeamisia ja "täyslaidallisia". Omasta mielestä se on mukavampi hoitaa yks isompi riita kerralla vähän harvemmin, kuin se että jatkuvasti naputtais kaikista mieltä painavista pikkujutuista.

Onhan siinä puhumattomuudessa ja hautomisessa kuitenkin paljon myös haittapuolia. Ehkä lopulta kyse on yhteensopivuudesta. Puhujatyypin on vaikea ymmärtää tuppisuuta ja toisinpäin. Kumpi vaan voi olla kumpaa vaan sukupuolta, sen tiedän kokemuksesta.