Näistä lapset hoitoon ja miehen kanssa kahden kesken -hetkistä...

[pohtija]

Mä tässä tosissani olen alkanut pohtia, että olenko jotenkin outo, kun mielestäni meillä on miehen kanssa tarpeeksi aikaa toisillemme sen jälkeen, kun lapset on mennyt nukkumaan ja jotenkin en sen kummemmin kahden keskeistä aikaa kaipaakaa. Molemmat miehen kanssa enemmän vissiin sitten sitä lajia, että lapset aina mukana.

Onko parisuhde sitten kunnossa vai ei, jos ei kahden keskeisiä hetkiä tuon enempää ns. kaipaa. Pistänkö vaan alitajuisesti lapset sijalle numero yksi?

Onko muita?

 

[tere]

Me emme mieheni kanssa käy juuri koskaan missään kahden... 13 vuoden aikana (tänä aikana meillä siis on ollut lapsia) käyty yhdessä vaan muutama kerta leffassa, juhlissa ym.

 

[Turkilmas]

Meillä on kohtalaisen harvoin niitä kahdenkeskisiä hetkiä ja vielä harvemmin tulee nyt olemaan kun syntyy vauva. Mutta silloin harvoin kun kahdestaan ollaan, niin on ne vaan ihania. Siinä kyllä kummasti piristyy suhde, vaikka ei olis ongelmiakaan. Hyvin menis ilman noita hetkiä, mutta vieläkin paremmin menee kun joskus voi olla oikeesti kaksistaan.

 

[pintelin]

Mä vien tänään iltapäivällä jätkät yöhoitoon ja lähdetään äijän kans kaksistaan syömään ja ehkä jonnekkin siitä juopotteleen ja nyt jo panikoitsen mitä ton äijän kans oikeen edes puhuu.. :snotty:

 

[mie]

Niin no, ihmisiä on erilaisia. Mä tykkään joskus tehdä vain aikuisten juttuja, vaikken parisuhteessa olekaan. Yleensä lapset ovat mukana aina ja kaikkialla, mutta joskus kiva olla vain aikuisessa seurassa, ilman, että täytyy miettiä pienempien ihmisten haluja ja tarpeita. Esim. matkalla aikuisessa seurassa ei tartte syödä yhtä usein, pitää vessataukoja jne.

 

[AAM]

joskus on kiva käydä ulkona tuulettumassa kaksinkin mutta kyllä meillä nautitaan ihan vain sohvalla köllöttelystä iltaisin kun muksu on nukkumassa..
mun mielestä jokainen pystyy itse arviomaan missä kunnossa parisuhteensa on eikä siihen muitten mittapuita tarvita. Meitä on niin erilaisia, jotkut tarvitsevat välttämättä kodista poispääsyt relatakseen kunnolla ja joillekin riittää pelkästää oleminen toisen kanssa kahdestaan ihan kotosalla.. (mä kuulun itse tähä kotikissa kastiin )

 

[zanna74]

Mä tässä tosissani olen alkanut pohtia, että olenko jotenkin outo, kun mielestäni meillä on miehen kanssa tarpeeksi aikaa toisillemme sen jälkeen, kun lapset on mennyt nukkumaan ja jotenkin en sen kummemmin kahden keskeistä aikaa kaipaakaa. Molemmat miehen kanssa enemmän vissiin sitten sitä lajia, että lapset aina mukana.

Onko parisuhde sitten kunnossa vai ei, jos ei kahden keskeisiä hetkiä tuon enempää ns. kaipaa. Pistänkö vaan alitajuisesti lapset sijalle numero yksi?

Onko muita?

Meillä taas mies on töissä illasta - aamuun 5 x viikossa, t o d e l l a vaikea siis kehittää kahden keskistä aikaa iltasin lasten mentyä nukkumaan

Ei meillä silti lapset oo hoidossa kun n 3 kk välein, silloin tosin yleensä ihan koko viikonlopun =)

 

[butukka]

meillä myös niin että yhteistä aikaa on todella vähän...ja viä kun mies kulkee reissuhommissa ja silloin kun tuloo kotia (to illalla)niin pe ja la on sit viä tääpäin töissä, että olen "tottunu" siihen että yhteistä aikaa ei ole ja sitten kun sitä on vaikka nyt se sunnuntai ilta niin siittä pitää nauttia...ja usein kyhnötänkin kuin takiainen toisen kyljes kiinni tottahan joskus otetaan ihan puhtaasti yhteistä aikaa...käyrään syömäs/elokuvis tai hääpäivänä jonnekkin hotelliin yöksi, mutta kyllä noin on ihan pari-kolme kertaa vuodes juttuja mutta riittänee. no joo, joo...kyllä mä joskus purnaan että kun ei nähä tarpeeksi ja ei ole kotona tarpeeksi ja aina menos ja yhteistä aikaa ei oo ja ja ja

 

[unikuu108]

mä en taas raski viedä poikaa enää minneen hoitoon kun on jo arkisin päivät päiväkodissa niin voi pientä jos joutuu vielä oleen ylimääriä jossain kun äiti ja isi ottaa vähän yhteistä aikaa..
kyllä meilläkin sitä söpöilyä riittää pojan mennessä nukkumaan.. mutta olemme myös miettineet että joskus olisi kiva olla jossain kahden.. mut jaksan odottaa kunnes poika vähän isompi..

 

[sugarplum]

Mulla avokki haluis enemmän olla kahdestaan mun kanssa... Mutta tajuaahan hänkin(onneksi) että kyllä sitä aikaa on ihan tarpeeksi silloin kun lapset nukkuvat.. ja meidän onneksi tytöt ovat aina sopivin väliajoin isänsä luona, ja silloinhan meillä ei ole mitään muuta ku kahdenkeskistä aikaa B)

 

[meah]

Mä kaipasin sen yhden lapsen kanssa enemmän omaa/miehen kanssa yhteistä aikaa.
Tosin olin silloin myös nuorempi ja kärsimättömämpi

Ei mulla nyt näiden kolmen kanssa ole mitään valittamista yhteisen ajan puutteesta.

Äitipuoli tarjosi toissapäivänä, että he ottaa kesälomalla sitten kaikki kolme yökylään, niin saadaan vähän "omaa aikaa". Tartuin tarjoukseen tottakai innoissani. Mutta tuskin me edes tehdään mitään kovin erikoista silloin.

Enkä mä enää odota innolla, että joku tarjoutuu hoitamaan muuten vaan. (Minähän en koskaan pyydä, paitsi jos on älyttömän hyvä syy eikä kukaan ymmärrä tarjoutua )

Kyllä meillä on aikaa toisillemme ihan riittävästi mun mielestä, eikä suhteen laadussa ole valittamista.

 

[pohtija]

Taitaa meitä sitten muitakin olla . Jotenkin vaan tuntuu, että niin moni harrastaa paljon tuota, et lapset on usein hoidossa, että miehen kanssa saa olla kaksin. Jatketaan siis ihan samaa rataa. Varmaan se on osittain sitäkin, että lapset vielä niin pieniä (3v ja 1v), ettei raaski pitkäksi aikaa jättää hoitoon, ilman että miettisi, miten siellä pärjätään. Ehtiihän sitä sitten muutaman vuoden päästä, jos silloin tuntuu toiselta.

 

[ei jaksa kirj.]

No ihmiset on erillaisia, jotku tykkää vaan kotona vähän aikaa lasten nukkumaan mennessä "kahdestaan", vaikka eipä sinä aikana voi oikein mitään tehdä, siis minä en voi.

Minusta on sitäpaitsi upeaa että lapsillani on ihmisiä jotka rakastavat heitä ja haluavat heidät yökylään heille, lapsetkin nauttivat ainaisen kotona olon sijasta suunnattomasti.2,5 vuotiaskin pyytää aina itse mummilaan yöksi.

Meillä on sitten sitä ihan kahdenkeskistä aikaa, jolloin voimme tehdä mitä haluamme.
Mökkeillä,tehdä pienen reissun, valvoa koko yön,rakastellen tai vaikka vaan jutellen, mennä yöllä uimaan, kävellä yö rannalla tai olla vaikka yötä siellä,käydä elokuvissa,syömässä ravintolassa,keilaamassa, tehdä asioita VAAN toisistamme nauttien.

Kotona sitten arki jaetaan ja siittä nautitaan lasten kanssa, rakastan puuhailla kaikkea yhdessä lapsien kanssa, mutta niin rakastan tehdä asioita kahdestaan miehenikin kanssa.
Lapset jos on 1 yön kuukaudessa mummilla, ovat he 30päivää kuukaudessa kotona.

Mummit nauttii lastenlastensa seurasta mielettömän paljon, lapset nauttii mummilla olosta ja me miehemme kanssa nautimme sillä aikaa vain toisistamme.

Tämä toimii meillä ja olemme onnellisia. Tuo toimii teillä ja toivottavasti olette onnellisia.

 

[lumihiutale82]

me saadaan olla kaksin aina joka toinen viikonloppu kun pojat ovat isällään...

 

[vieras]

En kaipaa kahdenkeskistä aikaa,olemme olleet yhdessä 13vuotta ennen lapsia että kaikki ajallaan. Ollaan kaksin sitten taas kun lapset muuttavat kotoa pois.

 

[Myy-80]

Onhan se kivaa viettää kahden aikaa lapsen nukahdettua, mut välillä on kiva mennä kotioven ulkopuolellekin. Lauantaina mennään teatteriin ja saatetaan käydä samalla syömässäkin... On yks harvoista kerroista, kun missään kahestaan käydään. Yökylässä ei poika o vielä ollut, vaikka oli tarkotus yhdessä vaiheessa... Syksyllä tulee pakosti, kun on häät eikä varmasti oteta poikaa hääyöks mukaan.

 

[stella-av]

Ihmisiä on erilaisia ja hyvä niin

Me ollaan aina oltu miehen kanssa ´menijöitä ´ ja joka paikan koluajia. Olemme nuoria (28v ja 33v) ja odotamme viidettä lasta (esikoinen ens kuussa 7v). Lapsia halusimme nuorina, koska haluamme suurperheen eikä sellaista perusteta 45-vuotiaana Mutta emme haluneet lopettaa omia menemisiäkään vaikka lapsia on

Käymme leffassa, teatterissa, oopperassa, näyttelyissä, konserteissa, erilaisissa tapahtumissa, ravintoloissa, bailaamassa, juhlissa, (lapsettomien) ystävien luona jne... Ja oikeesti me ainakin puhutaan ystävien kanssa sellasta settii mikä ei sovi pienten lasten korville esim seksistä puhutaan avoimesti ystävien kanssa ja on mukavempi keskustella kun lapset ei ole lähettyvillä.

Välillä mennään viikonlopuksi hotelliin nukkumaan ja nauttimaan Tai kylpylään tai mihin vain

Meillä on aika joku innokkaana tulossa lapsia vahtiin, joten koskaan ei ole tarvinut miettiä kuka hoitaisi lapsia joten ehkä siksi lähteminen on aina niin helppoa ja asutaan Helsingissä missä on menoa ja meininkiä.

Meidän parisuhde toimii loistavasti. Mutta voin kuvitella miten huonosti se toimisi jos olisimme himassa 24/7. Tottakai himassakin on mukava sohvalla katsoa yhdessä leffaa, olla yhdessä kylvyssä ja tehdä yhdessä vaikka safkaa, mutta seinähulluksi siinä tulisi - me ainakin jos välillä ei pääsisi ihmisten ilmoille.

Ja meilläkin kun lapsia on 4 ja suht pienillä ikäeroilla niin siinä on aina sitä sähläämistä, kun mennään yhdessä jonnekin - tottakai me käydään koko perheenkin kanssa paljon joka paikassa, että lapsetkin saavat annoksen kulttuuria, ystäviä ja elämyksiä. Mutta on kaks aivan eri asiaa olla miehen kanssa kahdestaan kuin koko perheen kanssa. Siitä nauttii enemmän, kun ei tarvitse niistää kenenkään nenää, vastata koko aikaa kysymyksiin kuten "miksi taivas ei voisi olla vaaleanpunainen" jne. Ja ravintolassa on TAIVAALLISTA, kun saa keskittyä VAIN OMAAN syömiseen Vaikka kyllä minä nautin lapsistakin ja rakastan heitä

Meillä on sellainen kultainen keskitie tämän asian kanssa ja se on meidän juttu joka toimii

 

[vieras]

En kaipaa kahdenkeskistä aikaa,olemme olleet yhdessä 13vuotta ennen lapsia että kaikki ajallaan. Ollaan kaksin sitten taas kun lapset muuttavat kotoa pois.

Tuossa vaiheessa monet eroavat, kun ei olekaan enää mitään yhteistä.

 

[Emilyn]

Kyllä ne meillekin useimmiten riittää, mutta välillä on kiva käydä kodin seinien ulkopuolellakin, esim kuppilassa, ravintolassa, leffassa tms. Ja ihan kahdestaan, ilman kiljuvaa uhmaikäistä Viime yönä käytiin ajelemassa 1,5h ajan ukkosta katselemassa

 

[Karkkimaankaveri]

Me käymme miehen kanssa kahden todella harvoin missään kahden. Ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. En kaipaa lisää kahdenkeskistä aikaa vaan perheen yhteistä aikaa.

 

[vieras]

En kaipaa kahdenkeskistä aikaa,olemme olleet yhdessä 13vuotta ennen lapsia että kaikki ajallaan. Ollaan kaksin sitten taas kun lapset muuttavat kotoa pois.

Tuossa vaiheessa monet eroavat, kun ei olekaan enää mitään yhteistä.

Näinpä...kaveri sanoi samaa, että joo kerkeää sitä tehdä kaksin sitten kun lapset on isompia...ja ne lapset on tosiaan nyt alle kouluikäisiä ja ero tulossa.

Ei kannata vähätellä sitä yhteisen ajan tarvetta...ne jotka tosiaan käyttää sen lasten nukkumaanmenon jälkeisen ajan miehen kanssa touhuamiseen jne...niin ok...mutta veikkaan, että monella se aika on kuitenkin ns. omaa aikaa, eli toinen katsoo telkkua toisessa huoneessa, toinen istuu tietsikalla tms...eli ei tehdä mitään yhdessä.

 

[nättitähti]

jotkut ei kaipaa yhteistäaikaa muualla kun omassa kodissa. mä taas tykkään kulkee kylillä miehenkanssa. lapsienkanssa ja ilman niitä.
lapset myös rakastaa olla isovanhempiensa luona,varsinkin esikoinen,pienempi on vasta vuoden ni en oo saanu vastausta..
ei varmaan oo yhtään väärää tapaa hoitaa parisuhdetta?

 

[nättitähti]

enkä mä voi allekirjoittaa sitä,että kun lapset on aina kotona niin se olisi lapsien laittoa etusijalle.
kyllä ne lapset tarvii jotain muutakin seuraa ja aikuismalleja kun omat vanhemmat. jos on hyvät isovanhemmat niin mikäs sen ihanampaa lapsena kun olla mummulassa. parhaat muistot lapsuudessani on tapahtunu mummulassa. tosin meillä oli siä kotieläinpiha =)