Nalkuttava mies

[luuuuuriii]

Olen kenties vähän huoleton persoona. Siivoan kyllä, mutta välillä vaatekasoja jää lattialle yms.

Mietin vain, että onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta, että mies nalkuttaa ja hermot menee? :snotty: =)

Esim tänään hän siivosi marttyyrimaisesti ja valitti: "Et ikinä tee sitä ja sitä. Voisit joskus siivota nämäkin, ettei minun tarvitse aina korjata jälkiäsi."

Usein hän sanoo jostain asiasta ja teen sen, jonka jälkeen alkaa valitus, että "En jaksa, kun pitää aina huomauttaa joka asiasta, että jotain tapahtuu. Milloin opit?".

 

[kohta 40v]

Olen itse mies ja tunnustaudun että huomauttelin/nalkutin vaimolleni myös hänen tekemättäjättämisistään. Koska usein töistä tullessa oli kämppä hiukan hujan hajan, meillä on kaksi lasta toinen leikki-ikäinen eli tavaraa piisaa. mutta se mistä itse huomauttelin oli lähinnä vaimon vaatteet ja tavaratj koska välillä jurppi ihan tosissaan kun vaimo katselee sohvalla telkkaria ja talo(keittiö varsinkin) on aika sekaisin. Aikani tästä nalkutin vaimo on kyllästynyt muhun kun en anna olla hänen sellainen kun hän on.... Tilanne voi tietysti olla myös toisin päin että naine nalkuttaa miehelle samoista asioista. minusta olisi kyllä järkevää miettiä asiaa että nalkuttaako se nalkuttaja asiasta !! vai aiheetta. Yhteisessä kodissa pitäisi ottaa huomioon se että siellä ei asu yksin, vaikka ne omat tavarat ei itseä häiritse ne häiritä miestä/naista. Minusta se on toisen ihmisen kunnioittamista ja huomaavaisuutta että pitää omalta osaltaan omat tavarat siististi paikoillaan, Jättääkö miehesi tavaroita ympäriinsä? jos ei hän ehkä arvostaa siistiä ja viihtyisää kotia. Tämä on mielestäni keskustelun paikka parisuhteessa,että mitä odottaa toisen tekevän ja millaisessa kodissa kumpikin vihtyy. Meillä tilanne on jo kärjistynyt niin että vaimo oli jo ottamassa eroa kun hän ei saa olla sellainen kun haluaa olla omassa kodissaan. ero meinas tulla. Eli mieti nyt tarkaan että onko nalkutukselle aihetta ja jos on niin hoida homma omalta osaltasi kuntoon ja katso loppuuko nalkutus?? jos ei, miehesi on ehkä ikuinen nalkuttaja joka ei ole koskaan tyytyväinen toisen tekemisiin tai tekemättäjättämisiin. Itse lopein nalkuttamisen ja kerroin saman mitä olen nyt kirjittanut, itsekkin nalkutin siis varmaan paljon turhasta...

 

[SuukkoSuulle]

Itse olin huoleton ja jätin vaatekasoja ja sukkia millon mihkäkin. Saatoin syödä olkkarissa ja jättää milteinpä aina astiat siihen mihin ne käsistäni laskin, sama oli papereiden sun muitten kanssa, aina jätin mitä milloinkin mihinkäkin.

Mut ehkä toisin ku sulla, mua ärsytti et oon itse sellanen. Mun siisteystaso oli muutoinkin kyl erilainen ku miehen ja siten kyl ärsytti jos se vaikkei huomannu ku jottai kerranki tein. Mut sit muutettiin omaan taloon ja nyttemmin taidan olla meistä se siistimpi osapuoli. En juurikaan enää jätä roskia sinne tänne, en astioita pöydille. Jos saan kirjeen ni siittäkin tulevat mahd. roskat menee heti roskikseen (jotain pakkausjätettä esim.) .

Mulla meni 2v siihen, et miehen nalkutus meni perille. Tai no, ei se nalkuttanu aina mut kyllähä siittä usein tuli sanomista kuinka hää ei jaksa ku aina on kaikki sotkuista -riittäis ku ees omat sotkuni siivoaisin. Eli mittään mahottomuuksia ei todellakaan pyytäny.

Tosin, nyt kun itse olen kunnostautunu niin miehellä näyttää jääneen päälle se "olen siistimpi ihminen ja saan nalkuttaa tekemättömistä kotitöistä" -vaihe.. Eli kun pyykkei kerääntyy, imuroida pitäs yms.. Ni aina sanoo kuin pitäs tehdä sitä ja tätä ja tota. Vaikkei sanoiskaan mitään, että teetkö tuon tai muuta (ei oo varaa ku hän itekään ei tee) ni silti mulle semmonen olo tulee, et mun se pitäs tehdä. Ja siten musta on tullu se nalkuttava osapuoli, joka sanoo et säkin voisit joskus tehdä jotakin Eli imuroida mies ei kyllä osaa vaikka kuinka hälle siittä sanoisin. Tai no, ehk sit ku villakoiria alkaa tulla niin et ne pomppii ovesta tullessa vastaan ni ehk sitten. Mut useimmiten menee niin, et ei imuroi ja jossai vaihees mua alkaa nyppii se sotkuisuus ja imuroin. Eli taitaa koht jo luottaa tuohon, et kyl se muija sen tekee..

Mut juu, tuli vähä jaariteltua.. Halusin vaa sanoo, et on myös meitä, jotka ollaan oltu tosi huolettomia ja sotkuisia (kotoota opittua), mut aina voi muuttua. Mua motivoi eniten se, et saatiin lapsi ja koht ku se alkaa jo kunnol ymmärtään, ni en haluu et ottaa musta oppia. Siis et siittäkin tulis sotkuinen hällä väliä -persoona. Musta tuli koska äitee oli just semmonen et jätti kaiken siihe mihi ne käsistään laski ja kuunteli vaa sohvalla musiikkia. Isä sit hoiti kotihommia mut toki sitä siihen laiskaan ihmiseen samaistuu paremmin ku siistiin. Eli en halua antaa lapselleni huonoa esimerkkiä.

Mutta kannattaa siis miettiä omaakin käytöstä ja juuri sitä, et onko aihetta nalkuttamiseen. Jos teillä on totaalisen erilainen käsitys tyydyttävästä siisteystasosta eikä kumpikaan aio muuttua ni ehk sillon jossai vaiheessa tulee aika, jollonka suhde ei enää kestä. Sit kannattaa jo hankkia sellanen mies, joka myös elää sikolätissä.. Siten jaksaa iteki paremmin ku on samanmoinen siisteystaso ku toisella.