Hae Anna.fi-sivustolta

narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä herttasolttu, 05.01.2008.

  1. kova koulu Vierailija

    Näen asian aivan samoin.

    Pitkän, pitkän eroprosessoinnin aikana ehdin tutkia ja ihmetellä omia tunteitani, tuntemuksiani ja ajatuksiani monelta kantilta, ja tulin juuri tähän tulokseen: olin ja olen niin koukussa siihen ilkiöön, että tarvitsen hänen hyväksyntänsä ja ihailunsa edelleen! Runnottu, loukattu itsetuntoni janoaa hyvitystä.

    Tunnen olevani vahvoilla, jos hän edelleen pitää minusta ja haluaa minut, ja minä voin sanoa ystävällisesti hymyillen ei. Osoitan olevani onnellinen näin, tyytyväinen itseeni ja elämääni. Olen mahdollisimman mukava ja hurmaava, enkä missään tapauksessa näytä vihaani, inhoani ja pettymystäni hänelle. Sehän tekisi minusta heikon ja satutettavissa olevan - taas. Sehän todistaisi hänelle, että hänellä on edelleen vaikutusvaltaa minuun. Väinpitämättömyys on pahinta, mitä toiselle voi tehdä.

    Totaalidumppaukseen taas en pysty enkä edes halua, koska en ole kuin hän. En hylkää ketään kylmästi, enkä kohtele ketään ylimielisen tylysti (vaikka ajatuksissani niin tekisinkin). En halua olla sellainen, en edes hänelle siitä huolimatta, miten hän on minua kohdellut. En suostu sortumaan samaan.

    En alennu enää syytöksiin, riitelyyn, haukkumiseen enkä muuhunkaan jäkättämiseen. En enää. Ehdin viimeisten vuosiemme aikana tehdä sangen kuuluvalla äänellä hyvin selväksi ja moneen kertaan, mitä mieltä olen hänestä, meistä ja suhteestamme, ja kuinka loukattu ja satutettu olin. Siltä osin minulla ei ole hänelle enää sanottavaa. Jollei asiani niillä puheilla tullut selväksi, niin ei sitten millään.

    Erostamme on kohta puoli vuotta, ja olemme ns. "hyvissä väleissä". Siis näennäisesti. Sisimmässäni olen äärettömän varauksellinen. Pidämme silloin tällöin yhteyttä ihan ystävällisessä hengessä. Voin paremmin kuin vuosikausiin - voin itseasiassa loistavasti - enkä missään tapauksessa enkä ikäpäivänä palaa hänen kanssaan yhteen. Se koulu on käyty loppuun.
     
  2. Kyllä,mutta olemme sen vasta nyt tajunneet.Usean vuoden ajan hän on manipuloinut miestään kaikella mahdollisella tavalla,itse tekemättä mitään mm.yleensä naisen tekemät kotityöt,lasten hoito,vaipanvaihto kaikki mahdollinen.Pettämällä miestään useiden vieraiden miesten kanssa,valehtelemalla ym,ym.eristämällä kavereistaan.Siis kaikki narsismiin viittaavat piirteet hänestä löytyy,itsestään ei löydä milloinkaan mitään virhettä vaan se on aina toisessa vika.PIRU NAISEKSI.
     
  3. ellaB Vierailija

    Narsistista kokemusta täälläkin. Onneksi asioista on jo kaksikymmentä vuotta, ja olen jo ajat sitten selvinnyt. Mutta.. valehtelu: tapasin hänet nuorena ja sinisilmäisenä, itseäni vanhemman bisnesmaailman ihmisen. Silloin en osannut ihmetellä, mitä hän etsi minusta. Asuimme eri paikkakunnilla, joten vasta puolentoista vuoden päästä minulle selvisi, että hän olikin naimisissa. Koska asia tuolloin paljastui myös hänen vaimolleen, joka ei halunnut avioliittoa jatkaa, alkoi helvetinmoinen rumba vaimon saamiseksi takaisin(minulta salaa) ja toisaalta suhteemme säilyttäminen.
    Olen monesti miettinyt, miksi suhteemme jatkui, varmaan koska vaimo todella jätti hänet. Tuossa tilanteessa tajusin, ettei tämän ihmisen kanssa pidä koskaa mennä naimisiin tai muutakaan sitoomusta luoda. Keskustelimme asioista, mutta aina hän sai kuitenkin pääni käännettyä suhteen jatkamisen kannalle, olihan melkoisen nuori ja kokematon ihmissuhdepeleissä. Mustasuukaisuus hänen taholtaan oli melkoista, jouduin aina jo menoja etukäteen keskustelemaan etten hairahtuisi liian läheiseen tuttavuuteen kenenkään kanssa. Jälkikäteen myös piti raportoida.
    Opiskelujeni aikaan silmäni jotenkin aukesivat, olin stressaantunut siitä, etten saanut tarpeeksi rauhaa lukemiseen, vaan piti olla aina hänen käytettävissään, vaikka emme asuneet yhdessä. Kerran vain laitoin hänen kanssaa totaalisesti välit poikki, en vastannut puheluihin enkä avannut ovea. Siitä alkoi melkoinen piina, joka kesti noin kaksi vuotta. Ensin hän yritti "hyvällä" lahjoa minua ts ihan oikeasti lahetteli lahjoja ja kirjeitä ja seuraili. Kun en niihin vastannut, hän hän alkoi lähetellä uhkailukirjeitä, ja suostutteli jonkun toisen puhumaan puolestaan minulle. Hän otti silloiseen opiskelupaikkaan yhteyttä yrittäen saada minua erotetuksi. Hän otti yhteyttä vuokranantajaan saadakseen irtisanottua vuokrasuhteeni. Han lähetti asianajajan (en tiedä, oliko aito) kirjeen minulle, jossa uhattiin oikeusjutulla, koska olin saanut aikaiseksi hänen työkyvyttömyytensä käytökselläni sekä laskelman kuinka paljon olin hänelle velkaa (oikeasti siis en ollenkaan). Hän uhkaili kertovansa kaikille sukulaisilleni kelvottomuudestani. Hän kävi asunnossani salaa ja tutki roskikseni. Viimeksi mainittu tuli esiin kirjeessä jossa hän kuvaili,mitä olin syönyt muka jonkun uuden miehen kanssa.
    Kaikkeen ylläkerrottuun en vastannut hänelle mitenkään, vaan pakoilin hänen seurailujaan runsaan vuoden. Otin poliisiin yhteyden, mutta he eivä tietenkään voineet tehdä mitään. Vaihdoin lukon ja puhelinnumeron, kuljin kiertoteitä, jonne ei autoilla pääse. Säilytin kirjeet ja uhkailut, jos vaikka joskus oikeasti tulisi joku oikeusjuttu. Tuolloin olin jo päättänyt selviytyä kaikesta.
    Olenkin selviytynyt, mutta jälkensä se toki jätti ja vaikeuden luottaa ihmisten vilpittömyyteen. Narsistiset piirteet tunnistan kaukaa ja häivyn paikalta. Kirjoitus on pitkä, joten kiitos sille, joka jaksoi lukea, kaikkea ihmeellistä jäi paljon vielä kertomattakin.
     
  4. piirteet Vierailija

    Miten tunnistat ne piirteet, joita narsistilla on, jo kaukaa eli siis alkuvaiheessa? Tuossa on myös toinen ketju tästä aiheesta. Millaisia ne piirteet on tarkemmin?
     
  5. ellaB Vierailija

    No, niitä jo mainittu aikaisemminkin, mutta sellainen asioiden ylimaallinen sopiminen ja sujuminen. Että ihminen tuntuu ylettömän ystävälliseltä, ehkä vähän liian tuttavalliselta, mutta toiset kertovat muuta. Että ihminen yhtenä hetkenä tuntuu huomioivan sinut kokonaan, toisena taas ei huomaa ollenkaan, esim jos on hurmaamassa jotakuta muuta. Mielialojen nopea vaihtelu, toisten yhtäkkinen jyrkkäsanainen panettelu ja huomiot eivät vastaa omiasi. Ikäänkuin kuva ihmisestä(narsistista) vaihtuisi, etkä saa itsellesi oikein kunnon käsitystä ihmisestä. Vaativat ja itsekkäät toiveet asioista, jotka sivustaseuraajana eivät välttämättä kohdistu sinuun vaan esim työtovereihin, senhetkisiin ystäviin. Syyn hakeminen ja löytyminen aina jostain muusta kuin narsistista itsestään. Valehtelu.
     
  6. Onko narsisti? Vierailija

    Minun miehelläni on samanlaisia piirteitä. Mielialat vaihtelevat suuresti ja hyväntuulisuus voi hetkessä kadota ja tilalle tulee "kiukutteleva kakara" jolla mikään ei ole hyvin. Kiukku voi lähteä aivan pienestä, esim. sanon jotain minkä toinen kääntää automaattisesti kettuiluksi eikä auta vaikka kuinka nätisti koittaisin puhua niin hän suuttuu koska se hänen korvissaan kuulosti huonolta. On joskus käynyt käsiksikin humalassa kun ei pysty muuten käsittelemään raivoaan.

    Eilen hän tuli kotiin ja kaikki näytti olevan ihan ok, mutta ei mennyt kuin viisi minuuttia kun hänen mielestään sanoin jotain väärin ja sitten olikin taas piru irti. Siis älytön raivoaminen alkoi ja minä olin sen kuulemma taas aiheuttanut. Katsoin telkkaria ja kun mies istui sohvalle hän arvosteli katsomaani kanavaa ja käski vaihtaa sen heti koska hän ei pitänyt siitä (mikä minun olisi pitänyt hyvin tietää). Eli kaikki meni pieleen viisi minuuttia ovesta sisään astumisen jälkeen. Sitten käytiinkiin läpi taas kaikki hänen sen hetkiset tyytymättömyyden kohteensa, jotka olivat aivan älyttömiä. Joskus on muovipusseistakin saatu riita aikaiseksi kun hän ei pidä siitä että niitä säilytetään kun minä taas säästän niitä roskapusseiksi. Mikä tahansa aihe siis käy riidan aiheeksi.

    Sitten oltiinkin jo siinä pisteessä että mies oli lähdössä asunnolleen. Joka ikinen viikko sama kuvio toistuu, emme ole viettäneet yhtäkään kokonaista viikkoa yhdessä vaikka olemme jo yli kolme vuotta seurustelleet. Hänelle tuli myös viesti puhelimeen ja sanoin että taas tulee viestiä kun herra on lähdössä omille teilleen, tuttu kuvio sekin. Sanoi että se oli vain hänen äidiltään joku harmiton viesti ja voin katsoa sen jos haluan. Sanoin kerrankin että haluan sen nähdä mutta se ei sitten käynytkään vaan mies poisti koko viestin. Lisää luottamusta? Olen epäillyt koko ajan että mies puuhaa jotain selkäni takana mutta koskaan en ole saanut konkreettisia todisteita siitä. Mutta ilmeisesti tällaisen persoonan luonteenpiirteisiin kuuluu valehtelun lisäksi myös pettäminen? Hän valehtelee minulle ihan pienestäkin asiasta ja on monesti jäänyt kiinni valheistaan. Mitään asioita ei myönnä vaikka todisteet olisivatkin nenän edessä. Sitten tulee näitä epämääräisiä viestejä joita ei voi minulle näyttää.

    Olen jo monesti koittanut lopettaa suhteemme mutta mies on aina luikerrellut takaisin. Viime kesänä sanoin tosissani että nyt lopetetaan tämä pelleily. Sen jälkeen mies alkoi pikkuhiljaa laittaa viestiä ja soitteli perään ja lopulta huomasin että hän on taas takaisin elämässäni eikä mikään ole yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Eilen pyysin asuntoni avainta takaisin mutta hän ei sitä yleensä anna heti vaan sanoo että saat sen myöhemmin. Olen jo useasti pyytänyt avainta häneltä mutta aina vastaus on ollut sama, koska uskoo että kun lepyn kaikki "on taas hyvin" ja niin on käynytkin tähän asti. Minulle olisi helpompaa koittaa lopullisesti irtaantua hänestä jos hänellä ei olisi minun avaintani ja hänkin taitaa tietää sen todella hyvin. Tuntuu että olen jotenkin satimessa enkä voi hyvin. En jaksaisi tätä alituista tunnemylläkkää kun ei yhtään tiedä aamulla mitä päivä tuo tullessaan, kaikki riippuu miehestä ja hänen mielialoistaan. Yhtä riitelyä koko elämä. Ei sen sellaista pitäisi olla, jatkuvaa riitaa ja toisen kiukuttelun seuraamista. Osaa hän tietysti olla mitä ihanin ihminen kun sille päälle sattuu. Mutta minäkin olen alkanut ajatella että sillä on kova hinta. Tuntuu että jokaisesta hyvästä hetkestä saa maksaa monen monta huonoa.
     
  7. hm.... Vierailija

    Mitä jos vaihtaisit lukot?
     
  8. Aivan sama Vierailija

    Aivan sama onko narsisti vai ei, mutta ei tommosta elämää voi kukaan katsella.
    Olosi on paha jo nyt, tiedät tarkkaan mitä sinun pitää tehdä.
     
  9. kannattaa luovuttaa Vierailija

    Olen elänyt aivan samanlaisen ahdistavan, jatkuvan tunnemylläkkäsuhteen, josta oli käsittämättömän vaikea päästä irti.

    Minunkin mieheni oli kuin kaksi persoonaa samassa: yhtäältä fiksu, hauska ja huomaavainen tosikumppani ja toisaalta arvaamaton, epäluotettava ja kiukutteleva kakara.

    Se jatkuva epävarmuus ja levottomuus siitä "miten meillä nyt menee" ja "onko tänään kivaa vai kiukuttelua" ja "näinköhän ensi yö nukutaan samassa vai eri osoitteissa" ja muu jatkuva poukkoilu viikkoriitelyineen oli äärettömän uuvuttavaa. Puolisen vuotta sitten erään kiukunpuuskan jälkeen oli minun mittani viimeinkin täysi. Se loppui siihen, eikä jatko-osaa tule.

    Se ihminen vei voimiani enemmän kuin minulla oli antaa. Ei vie enää. Voin loistavasti ilman häntä. Paremmin kuin vuosi-vuosikausiin.
     
  10. Onko narsisti? Vierailija


    Kiva kuulla että pääsit tällaisesta suhteesta irti! Juuri tuollainen on minunkin kumppanini: hänessä on kaksi täysin toisistaan poikkeavaa puolta.

    Tuliko teidän suhteessa ilmi pettämistä/valehtelua? Minä epäilen miestä kaiken aikaa mutta en ole saanut rysän päältä kiinni. Sekin rassaa koko ajan mieltä ja muutenkin kaikki menee koko ajan päin p:tä. Pitäisi varmaan vaihtaa lukot, sitäkin olen miettinyt. Sekin varmaan riittäisi että asennuttaa varmuuslukon jonka jälkeen asuntoon ei yhdellä avaimella enää pääse.
     
  11. Onko narsisti? Vierailija


    Nyt on lukot vaihdettu :)
    On jotenkin tosi vapautunut olo kun tietää ettei mies enää pääse kämppääni silloin kun haluaa.
     
  12. ps Vierailija

    Mitä voi tehdä, kun esimies on narsisti ja esimiehen esimies ei ongelmaa tunnista. Kyseessä on akateeminen asiantuntijaorganisaatio. Luottamusmies ja työsuojelu ei voi asialle mitään, koska asioita ei voi todistaa pitävästi. Hän on kateellinen. Hän sabotoi työni tuloksia ja ottaa saavutukseni omakseen. Vähättelee minua. Mustamaalaa selän takana keksimällä tarinoita ja esittää ne uskottavasti totena. Hovi häntä palvelee, mahdollistaa hänen vainonsa ja hän palkitsee hovin aina sopivasti. Hän yrittää henkisesti tappaa minut. On jopa esittänyt ratkaisuksi itsemurhaa. Olen päättänyt olla antamatta periksi, mutta miten on mahdollista jatkaa ko. työpaikassa jatkuvan henkisen väkivallan uhrina. Apua! Eikö ole mitään mahdollisuutta tehdä jotakin pahan toiminnan lopettamiseksi. Mikä saa narsistin lopettamaan vainon?
     
  13. ??? Vierailija

    Miten saada narsisti edes vähän tajuamaan narsisminsa? Pystyykö narsistista ihmistä kyseenalaistamaan vai suuttuuko tälläinen ihminen heti? Onko narsisteilla lyhyt pinna? Voiko olla samaan aikaan narsismi ja ADHD?
     
  14. ??? Vierailija

    Oletko koskaan ajatellut että itse olisit sitä, mitä puhut?
     
  15. ??? Vierailija

    Älä välitä toi edellinen oli itse sitä mitä puhui eli narsistinen!!!!!!
     
  16. ??? Vierailija

    Todellisuudessa kummatkin osapuolet ovat jonkun verran sairaita eli eivät tunne itseään: narsisti pomottaa ja uhri alistuu! Eli uhrit, tietäkää ketä olette, ette ole uhreja vaan tärkeitä ihmisiä, oman elämänne hallitsijoita, ajatelkaa positiivisesti itsestänne, olkaa armollisia itseänne kohtaan, te olette selviytyjiä, kaikki järjestyy. Aivan kuten narsistitkin ovat tärkeitä ihmisiä, mutta he varmaan harvemmin sitä ymmärtävät!
     
  17. pitkäpiina Vierailija

    Tässäpä koko problematiikka kiteytettynä:

    Ainoa mikä auttaa, on oman itsen vahvistaminen riittävästi, avun pyytäminen jos ei tse pysty vastustamaan. Kipeä, pitkä tie takana ja vielä edessä. Mutta valoa kohti mennään aina kun kauemmas moisesta elämästä tällaisen paksunahan kanssa pääsee...
     
  18. lopputili Vierailija


    3v:n ikäsen lapsen pään narsisti mummo sotki omilla avioero kokemuksillaan.avioerosta jo 6v. aikaa.lapseni toistelee minulle niitä hiljaisina hetkinä ja itkee mummom kohtaloa josta totuudesta ei tiedä puoliakaan.olen napannut lapseni syliin ja selittänyt aikuisen tavalla mustamaalaamatta ketään.vaari joutui narsistin tähden aikanaan muuttamaan 300km päähän kotiseudultaan,että pääsi eroon ko ihmisestä.onko minulla oikeus viedä lapseltani mummo?minun mielestä on jos mummo ei pysty olemaan aikuinen?3v.lapseni puhuu vihasta että toinen nainen on vienyt mummolta vaarin ja repinyt mummoa tukasta?tähän kun vanhempina puutuimme,asian ydin katosi ja minun miniän ulkonäköä,persoonaa ym.muita haukuttiin.eihän kukuun nainen mene laitettuna töihin persettä se jakaa...antakaa kommentteja,olen kaikkeni tehnyt ja yrittäny mut alkaa riittämään.
     
  19. höpö Vierailija


    aika asia kammottavaa on se miten lapsell selitän asian,en tahdo mustamaalata.on tämä prosessi syönyt parisuhdettakin.osa miehen veljistä kuuntelee ja antaa anopin rehottaa ja olla hullu itse olen "mielenterv.hoitaja" enkä tod siedä moista.täytyykö muuttaa kauas et s jotka aa asiata rauhan.aina se narsku iskee ku on vaikeaa,nytkin tiesi et multa loppuu työt,ja sit pamahti kaik 4v.takaiset asit jotka puhuttu,halattu ja sovittu.vasta kuun alussa tarjosin anopille 5 ruokalajin lounaan,mut kun narskulle mikään ei kelpaa.haukkumisten jälk.luovutin,kahvia löytyy ukko ne saa keittää,minä en tollasta ketkeroitunutta luonnehäiriöistä miellytä vapaa-aikana.
     
  20. Minä itse Vierailija

    Itse selvisin narsistisesta suhteesta, kun asetin omalle elämälleni kysymykset.

    Mitä omana henkilökohtaisena yksilönäni haluan elämältä?

    Mitä haluan yksilönä saavuttaa, rakentaa, uskoa, toivoa, rakastaa? (lista voisi olla loputon)

    Miten haluan elämän kohtelevan minua?

    Miten haluan, että minua kohdellaan ja miten minä haluan kohdella muita ihmisiä?

    Se, miten ennen rakensin vastauksia näihin kysymyksiin, eivät vastanneet omia ajatutuksiani ja tavoitteitani elämääni kohtaan.
    Kysymyksiin vastasin niin, että omat ajatukseni miellyttivät tätä narsistista henkilöä, jonka kanssa olin yhdessä.
    Ajattelin, että haluan elämältä vain hänet, hän oli se ykkönen. Sivuutin kaikki muut asiat, jopa oman perheeni.
    Mietin, työpaikkani olevan sellainen, että se miellyttää häntä tai olisi edes sellainen ettei hän arvostelisi sitä.
    Halusin rakentaa elämäni hänen rinnalleen, mutta niin, että se olisi hänelle hyvä.Ei niinkään minulle. Hän muutti käsitystäni omasta uskostani. Osasin toivoa enää vain sellaisia asioita, mitkä loppujen lopuksi olisivat hänelle mieluisia.
    Se, että näitä kysymyksiä kun pyörittelin päässäni, en aluksi huomannut ajattelevani ja eläväni hänen kauttaan. Mutta kun mietin mitä vastasin, ja mietin todella mitä itse halusin, vastaukset muuttuivat todella järkyttäviksi. Oikeastaan se oli shokki ettei ollut enää minua,oli vain hän ja joku joka elää kaikella tavalla hänen kauttaan.

    Viimeiset kysymykset todella olivat ne mitkä muuttivat elämäni. Tajusin muokkaavani muista ihmisistä sellaisia että ne olisivat hänen mielestaan hyviä. Tietysti ensimmäinen mitä muokkasin olin minä itse. Lopulta ei ollut jäljellä kuin eloton kuori, huono itsetunto, elämän iloton ja henkisen väkivallan ruumiillistuma. En halunnut sellaista elämää. En itselleni, enkä ikinä läheisilleni. En halunnut, että minua kohdeltaisiin niin miten narsisti minua kohteli. Halusin empatiaa, halusin läheisyyttä, halusin rakkautta ja tunteita. Halusin yhteistä aikaa. En saanut häneltä koskaan pyytettömästi näitä. Sain vain mitä hän halusi antaa. Tai sain, jos hän hyötyi siitä.
    En halunnut enää edes itse edellä mainittuja asoita itselleni, koska hän ei halunnut. Ja se on sairasta.
    Huomasin ettei narsisti ole se sairas miltä hänen kuuluisi näyttää. Hän teki minusta sen sairaan, hänen sairautensa ruumiillistuman.

    Minut pelasti tästä, jo kihlauksesta, se että kysyin nämä niin yksinkertaiset kysymykset itseltäni ja huomasin mitä niihin itse vastasin.
    Jos tämä viesti voi auttaa jotakuta, se on paras lahja minkä voin kellekkään antaa.
    Nyt minulla on jälleen minun oma elämä ja elämää parempaa lahjaa ei ole.
     
  21. Kärsin ja rakastan Vierailija

    Olen ollut naimisissa vuosia miehen kanssa, jonka käytöstä / luonnetta alusta asti ihmettelin, pohdiskelin, säälin, rakastin, vihasinkin. Hänen alkuun niin ylitsepursuavat rakkaudentunnustukset, omistamishaluisuus, mustasukkaisuus. Jotenkin se imarteli, mutta myös ahdisti suunnattomasti. Jatkuva kontrollointi johti siihen, että jätin harrastukseni, näin harvoin ystäviäni. Tilanne kärjistyi kun hän joi itsensä humalaan. Silloin oli lähes piru irti. Sain kuulla syytöksiä exästä, ym. miehistä, sairaalloisia, kuvitteellisia syytöksiä, ja tilanne johti useimmiten tavaroiden paiskimiseen, joskus jotain aina hajosikin. Olin hermot riekaleina ja vaadin häntä lopulta menemään hoitoon, en kestänyt enää tilannetta. Sitten hän tunnusti itsekin tarvitsevansa hoitoa ja tilasi ajan psykologille.
    Siitä alkoi muutaman vuoden terapia ym käynnit. Hän jäi myös sairaslomalle Tilanne rauhoittui, ja selvisi että hän kärsi vaikea-asteisesta masennuksesta. Lääkkeet auttoivat jonkin verran, tosin myös turruttivat tunteettomaksi. Kuitenkin aina kun hän oli humalassa, siitä useimmiten seurasi jotakin negatiivista, huutoa, tappelua, paiskimista. En olisi saanut valittaa juomisesta, olin syypää siihen että hän silloin tällöin halusi juoda. Olinhan myös syypää hänen masennukseensa..(tosiasia oli kuitenkin ihan jotain muuta ja syyykin on kyllä ihan ymmärrettävä, ja se aiheuttaa minussa sääliäkin häntä kohtaan).
    Pikkuhiljaa tilanne on tullut paremmaksi, lapsetkin ovat kasvaneet, eivät enää tarvitse niin paljon huomiota ja hoivaa. Mies on päässyt vähitellen lääkkeistäkin melkein eroon, ja on ollut tunteikkaampi ja rakastavampi. Alkoholin käyttökin on vähentynyt vaatimuksestani. Mutta, edelleen tulee joskus ongelmia kun hän juo. Silloin hänellä joskus naksahtaa päässä ja hän muuttuu ärsyttäväksi suunsoittajaksi, ja auta armias jos alan valittaa juomisesta, saan kuulla kunniani.
    Jossain vaiheessa aloin lukemaan näistä eri luonnehäiriöistä ja silmiini osui teksti narsismista. Silloin minulla vasta välähti, että mieheni saattaakin kärsiä narsistisesta luonnehäiriöstä. Hän on aina esim. halunnut päättää millaisia vaatteita minun tulee käyttää, miten minun tulee pitää hiuksiani ym. Että en osaa itse valita sopivia vaatteita itselleni jne. Minä en myöskään saa valita hänelle vaatteita, eikä hän minua huolikaan mukaan omille vaateostoksille. Hän haluaa että näytän hyvältä, enkä voi väittää ettei hänellä olisi makua vaatteitten tms suhteen. Hän kyllä kehuu minua jatkuvasti, toisin kuin jotkut täällä ovat kertoneet miehen haukkuvan rumaksi yms. Lisäksi hän on aina vähätellyt työtäni ja osaamistani, hävittänyt alkuvuosina vanhoja opiskelutodistuksiani yms. Ja laittaa esille aina omia vanhoja (!) todistuksiaan käymistään kursseista ym vaikkei ne ole arvoltaan mitään ihmeellisiä. Se minua on ihmetyttänyt, mutta olen ollut vaan hiljaa siitä.
    Hän on selvinpäin kiltti ja mukava, ahkera ja työtäpelkäämätön koti-ihminen. Ei juokse kapakoissa, ym. Hänellä ei ole kyllä ystäviä, mikä myös on joskus ihmetyttänyt minua. Minulla sen sijaan on ystäviä ja olen pitänyt heistä kiinni ja tapailen heitä aina silloin tällöin eikä siitä enää tule meille riitaa. Tosinaan meillä käy vieraita ja käymme myös kylässä, juomme alkoholia silloin yhdessä ja kaikki on ok. Välillä hän saa niitä "arvottomuus"kohtauksia ja väittää olevansa pelkkä "talonmies" joka tekee kaikki hommat kotona yksin, vähättelee minun osallisuuttani perheen ja kodin hoitoon yms.
    Mutta koska meillä on mennyt nyt jonkin aikaa rauhallisesti, kaikki on ollut seesteistä, en ole jaksanut kontrolloida hänen juomisiaan, hänhän on vähentänyt tosi paljon ja juo aika harvoin nykyään. Nyt kuitenkin kotiin on kertynyt juomia, säästynyt pitkällä aikavälillä, mikä ennen ei ollut mahdollista, ja hän on nyt pariin kertaan juonut taas vähän enemmän.
    Nyt hän joi,kun en ollut kotona, ja sai aikaan todella pahan tilanteen poikani ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli syyttä suotta juovuspäissään ärsyttänyt ja haukkunut heitä niin, että kumpikin on vannonut ettei enää ikinä astu meille jalallaankaan jos mies asuu täällä! Puhelimitse kuulin miten hän tytöllekin puhui. Todella hirveetä kuunneltavaa. Eli päässä naksahti jälleen. Yleensä hän syyttää minua että kohtelen hänen lapsiaan epätasa-arvoisesti, mutta todellisuudessa hän puhuu minun lähes aikuisista lapsistani alentavasti (ja aivan aiheetta). Selvin päin seuraavana päivänä hän myönsi virheensä ja käytöksensä ja yritteli pyytää anteeksi, mutta en tiedä onko anteeksipyynnöllä enää vaikutusta. Tyttö ei halua puhua aikä astua samaan taloon mieheni kanssa enää ikinä. Poikani on nähnyt aikaisemminkin miten mies on juovuspäisään käyttäytynyt minua kohtaan. Tuntuu että kukaan lapsistani ei halua tulla meille isäpuolen takia. Omille aikuisille lapsilleen hän taas esittää jotain ihan muuta ja laittaa kaikki syyt minun niskoilleni, hän on taitava manipuloija ja esiintyjä. Nuoremmille lapsilleenkin hän toisinaan yrittää uskotella, miten minä kohtelen heitä epätasa-arvoisesti ja lellin omiani, vaikkei mitään olisi tapahtunut. Jos hän on sillä päällä, hän nostaa vaikka tyhjästä tuollaiset puheet ja saa lapsille aikaan pahan mielen. Hän ei kuitenkaan koskaan hauku ja syyttele omia lapsiaan, ainoastaan minun lapsiani, onko se tyypillistä narsistille? Silti hän haluaa joskus yrittää pilata minun ja hänen lastensa välit syyttelemällä minua turhasta ja uskottelemalla väitteet omille lapsilleen, hän ikäänkuin olisi kateellinen jos minulla olisi liian hyvät välit hänen lapsiinsa.

    Miten tuollainen persoonallisuushäiriö voi pilata lähes täydellisen suhteen aivan olemattomien asioiden vuoksi? Ihan kuin joku mörkö tulisi silloin tällöin piilostaan ja asettuisi toisen päähän saaden aikaiseksi luonteen naksahtamisen, ja seuraavana päivänä kaikki on taas ohi.
    Onko narsismille tyypillistä, että se puhkeaa vain alkoholin vaikutuksen alaisena, vai onko kyse jostakin muusta? Vai onko alkoholi tekijä, joka tuo esiin henkilön todellisen luonteen, ja selvinpäin hän näyttelee jotakin aivan muuta?
    Tapahtumat elävät muistoissa, eikä niitä koskaan unohda vaikka käytös muuttuukin. Vaikka antaisi anteeksi, niitä ei silti unohda, ne ovat jättäneet ikuisen arven.
     
  22. metsäorvokki Vierailija

    vastaus: koskaon niin taitava valehtelemaan, manipuloimaan,osaa esitää niin niin? mukavaa,
    ja ihastuttavaa ihmistä. ja jos on vielä akateemisestikoulutettu, niin ihmiset ovat aivan myytyjä
    että, eivät usko siitä ihmisestä mitään pahaa, kun on niin koulutettukin, vaikka on sisältä täyttä paskaa. avatkaa hyvät ihmiset, silmänne ja korvanne.??? ja vielä on nainen ja mieskin
    akateemisesti koulutettu. ja yhdessä vielä kiusaavat täysin ulkopuolisia ihmisiä: ja kohteena ovat niin mummot kuin papat, naapurit,yms. ja lapsenlapset kirstyksen ,väli kappaleina. että sellaisia ovat ne niin ihanat narsistit.????
     
  23. mie vaan Vierailija

    Ei ole tyypillinen narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsisti ei yleensä masennu, eikä koskaan tunne tarvitsevansa hoitoa tai olevansa jotenkin vialla.

    Jokin häiriö on, ei nyt ihan tervekään...
     
  24. Kyllä samalla henkilöllä voi olla muunkinlaisia häiriöitä samaan aikaan kuin narsistisuus. Olen vakuuttunut tästä seurattuani oman kumppanini toimintaa kohta viisi vuotta. Hänellä on kaksi eri persoonaa, toinen selväpäinen ihana ja kiltti ihminen joka ei sano pahaa sanaa mistään ja toinen humalainen, ilkeä, tunteeton, itsekäs paholainen.

    On täysin narsistinen luonne, ensin huomio ja on mitä ihanin ihminen ja silmänräpäyksessä voi muuttua täysin tunteettomaksi ja kylmäksi ihmiseksi jota sinun olemassaolosi ei voisi vähempää kiinnostaa. Pitää koukussa hyödyntämällä heikkouksiani, hellyyden ja läheisyyden kaipuutani. Olen ollut kuin janoinen koira odottamassa koska saan häneltä edes hippusen hellyyttä ja lämpöä. Sitten kun hän on sitä antanut, se on tapahtunut vain siksi että hänelläkin on tarpeensa jotka pitää tyydyttää. Tämä on tarkoittanut sitä että hellyyttä on kestänyt korkeintaan päivän verran ja sen jälkeen mies on häipynyt kuin pieru saharaan omille teilleen viikoksi, kahdeksikin ilman huolen häivää.

    Olen monesti koittanut irrottautua tästä todella kuluttavasta on-off tilanteesta mutta sitten olen taas sortunut. Ihmettelen suuresti käytöstäni, järkeni sanoo että tämä on kannaltani surkeinta mitä maailmasta löytyy ja silti riudun vapaaehtoisesti vuodesta toiseen. Toinen elää täysillä omaa itsenäistä elämäänsä "muka suhteessa" kanssani eikä huomioi minua mitenkään arjessaan saatikka muutenkaan. Nytkin on vappu tulossa ja mies on monta viikkoa viilettänyt maailmalla, meni pääsiäiset ja kaikki jotka vietin yksin ja tulen viettämään myös vapun yksinäni. Olemme kihloissa mutta sormus on hänelle vain peliväline, en itse edes enää kykene sormusta pitämään koska en koe olevani edes suhteessa hänen kanssaan. Tuo ihminen osaa kuitenkin koukuttaa minut enkä ole päässyt hänestä eroon yrityksistäni huolimatta. Hän on kuin "syöpä" jota ei saa pois itsestään, jäytää ja jäytää ja kiduttaa eikä päästä otteestaan. Nyt olen jälleen kerran päättänyt että tämä irtiottoni on lopullinen.

    Tiedostan kyllä tilanteeni paremmin kuin koskaan ja huomaan itse olevani ainoa joka kärsii. Pahoitan mieleni moneksi päiväksi miehen temppujen vuoksi ja hän vaan bilettää baarissa kuin viimeistä päivää. Tuskin uhraa ajatustakaan minulle. Oikein inhottaa oma saamattomuuteni, minä joka olen aina ollut vahva ja itsenäinen annan tuollaisen törkeän ihmisen määrätä elämästäni. En halua tehdä niin enää. Tämä on loputon tie jos tähän jään ja minä olen ainut joka siitä joutuu maksamaan. En tiedä mikä miehessä on mennyt pieleen mutta näyttää siltä että aika paljon. Hän tuntuu olevan täysin eksyksissä omassa elämässään eikä saa otetta mistään. Kyllä hänkin pahoin voi omalla tavallaan, tiedän senkin. Mutta se on hänen omaa sisäistä taistoaan jota käy sitten väärää tahoa vastaan.
     
  25. narsismista Vierailija

    Luen juuri Bo Sigrellin kirjaa, joka kertoo narsismista. Laitoin sulkuihin joitakin sanoja, kun en ole varma mitä ne ovat suomeksi. Tässä jotain narsistisen persoonallisuuden omaavien tyypillisiä piirteitä:

    Vaatimus olla tai vaikuttaa olevansa täydellinen.

    Vaikeaa tunnustaa virheensä tai myöntää olleensa väärässä.

    Suuri tarvis olla ihailtu tai olla arvostettu.

    Mielialat vaihtelee omnipotenssin ja alhaisen itsetunnon välillä.

    Halveksii helposti itseään, jos ei pysty vastaamaan omia vaatimuksiaan.

    Lahjottu yliminä (Ett korrupt överjag): Yleiset, kaikki toisia koskevat lait, säännöt ja normit eivät narsistin mielestä koske häntä itseään, mutta pelkää kuitenkin kiinnijäämistä.

    Seksuaalielämässä pyrkii paremminkin suorittamaan (prestation) ja valloittamaan kuin satsaamaan molemminpuoliseen yhdessäoloon (ömsesidig gemenskap).

    Idealisoi helposti toisen, mutta mitätöi saman henkilön yhtä helposti, jos he eivät ole mieliksi.

    Vaikea tuntea tyytyväisyyttä, pitkästyy helposti.

    Tuntee helposti tyhjyydentunteita jos korotettu itsetunto (förhöjd självkänsla) ei saa tarpeeksi ravintoa.

    Vaikeuksia pitää neutraali etäisyys ihmissuhteissa, on joko liian etäinen tai liian läheinen.

    Kyky kätkeä raivo välinpitämättömyyden (förbindlighet) taakse.

    Halveksii helposti toisia, varsinkin jos pitää heitä heikkoina.

    Huono kyky tuntea surua, kaipausta tai syyllisyyttä.

    Pelkää riippuvuutta toisista, haluaa mieluummin eristäytyä ylhäiseen yksinäisyyteensä (upphöjd isolering).

    Kyky käyttäytyä hurmaavasti, jos ihaillaan, mutta jos kaikkivaltiuus kyseenalaistetaan, voi välittömästi käydä röyhkeäksi, periaatteella " jos et ole minun puolella olet minua vastaan".

    Vahva kunnianhimo lahjakkuudella/ taidoilla höystettynä voi johtaa menestykseen.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti