Neitsyydestä...

Kaipaisin kommentteja lähinnä kaltaisiltani, eli yli kaksikymppinen ja edelleen neitsyt. Pitääkö sitä hävetä, onko parempi kertoa miehelle siitä vai jättää kertomatta, arvostaako mies sitä OIKEASTI vai sanotaanko niin vaan...? Mulle itselle neitsyydestä on muodostunut jonkinlainen riippakivi, mutta olen kehittänyt siitä ja sen menettämisestä/eroon pääsemisestä niin suuren ongelman päähäni, etten tiedä enää miten toimia. Se haittaa jo kohta sosiaalista kanssakäymistä miesten kanssa. Tyrkyllä olisi nimittäin helmi mies ja mietin, että miksipä ei sitä seurustelua voisi kokeilla. Sitten päähän iski! Silloinhan mun täytyy harrastaa myös seksiä!! Mies tietää mun neitsyydestä ja ottaa sen ihan ok, lukuunottamatta ensimmäisiä kännipäissä sanottuja vittumaisia kommentteja...Tyhmää, lapsellista ja kaikinpuolin vammastahan tämä on, koska mikä voisi olla luonnollisempi asia kúin seksi, mutta mulle siitä on jostai syystä kehittynyt hirvittävä mörkö...Miten olette itse toimineet ja mitä mä voisin tehdä. En kaipaa, kiitos vaan, mitään "kasva aikuiseks" tai "harrasta ny jo sitä seksiä vaan" -kommentteja, vaan ihan oikeasti neuvoja..

 

minä menetin neitsyyteni 18vuotiaana, joten et ole ihan ikäloppu sinäkään . Kyllähän mies sitä (neitsyyttä) hieman ihmetteli, mutta oli oikein otettu kunniasta olla se eka mulle . Oikein kaunis kokemus. Lämmöllä muistelen .

Kyllä minun mielestä kannattaa se ekakerta tehdä sitten "kunnolla" kun kerta olet noinkin pitkään itseäsi säästellyt(en missään nimessä suosittele mitään kaatokännejä ja "kunhan nyt saan pois impeyden niin elämä alkaa").
Hyvä että tuo ihana mies tietää neitseydestäsi, niin osaa sitten ottaa sen huomioon...ettei sua satu jne...
Jos ihan kamalasti jännittää ja panikoittaa, niin ota lasi viiniä...älä enempää

Olet kai muuten sinut itsesi kanssa? Masturboinut ja tällee, että tunnet oman kehosi?

Kyllä se siitä. Hienoa ettei kaikki ole antaneet alle 16vuotiaana kännissä jollekin puolitutulle

 

Ite olin melkein 20, kun menetin neitsyyteni. Se tapahtui erään kaverin kanssa ja jo sen illan aikana päätin, että nyt tai ei koskaan. Kaverin kanssa ei siitä ole puhuttu sen jälkeen koskaan sanaaakaan. Halusin vain päästä neitsyydestä eroon, koska se ahdisti. Siihen asti oli vain tullut pussailtua. Kokemus oli kamala ja nyt ehkä viisaana kun aattelee, toivoo, että olis sittenkin voinu oottaa. Ei mulle mitään traumoja jäänyt, mutta äklö olo edelleen (10 vuoden jälkeen), kun sitä tapahtumaa ajattelee.

Älä ota mitään paineita, pääasia, että mies tietää, että olet kokematon. Kännissä ei kannata tehdä mitään. Neitsyydestä ei kannata mitään numeroa tehdä, ystäväni oli 25 ennen kuin löysi miehen johon luotti tarpeeksi. Se tapahtuu sitten, kun olet valmis

 

Olin 22, kun menetin neitsyyteni aviovuoteessa. En ole tippaakaan katunut. Minulle neitsytmorsiamena oleminen oli tärkeä asia.

Avioliitto on kestänyt ja hyvin menee. Luovuta neitsyytesi vasta hääyönä. Se ión ihan varteenotettava vaihtoehto vielä nykyäänkin.

 

Sinuna odottaisin vielä jos tämä kyseinen mies on 'kännipäissään kommentoinut vittumaisesti' asiaa (käsittämätöntä). Odota sitä oikeasti oikeaa.

Itse oli 18 tai 19, en muista. Mutta en kertonut kaverille. Vähän harmittaa näin jälkeenpäin. Ihan hyvin olisin voinut. Jotenkin hävetti koska ikää kuitenkin oli.

 

Eikös sitä sanota että totuuden kuulee lasten ja humalaisten suusta? Mies on humalassa sanonut suoraan mitä ajattelee ajattelematta pidemmälle, jälkeenpäin asettelee sanojaan taitavammin päämäärä mielessään, sehän on selvä. Kyllä jokainen mies haluaisi korkata neitsyen edes kerran eläissään, ainakin alitajuisesti vaikka muuta väittäisikin, esim. ettei halua sählätä enää.

Kun olet tuohon ikään selvinnyt niin enää ei kannata kiirehtiä, eikä varsinkaan siksi että "miksipä ei sitä seurustelua voisi kokeilla". Jos mies on oikea sen kyllä tuntee, tunnetko sinä muistaessasi kännikommentit?

Olen muuten mies ja minä arvostaisin tuollaista tilannetta, ei siinä ole mitään tavatonta, parempi noin kuin 14-15 vuotiaana kännissä kun kaikki muutkin on jo. Älkääkä viitsikö sanoa että suhtaudun negatiivisesti nykyiseen ehdokkaaseen mustasukkaisena, ei maryah kuitenkaan tapaisi minua vaikka päättäisikin odottaa seuraavaa ja fiksumpaa

 

...miehelle ei kerro neitsyydestä, huomaako/tunteeko hän sen jostain?

 

...miehelle ei kerro neitsyydestä, huomaako/tunteeko hän sen jostain?

Kyllä sen huomaa. Yleensä se sattuukin jonkin verran ja vertakin tulee. Et olis siinä mielessä ihan kiva sanoa miehelle, ei tuu yllätyksenä.

 

...miehelle ei kerro neitsyydestä, huomaako/tunteeko hän sen jostain?

Kyllä sen huomaa. Yleensä se sattuukin jonkin verran ja vertakin tulee. Et olis siinä mielessä ihan kiva sanoa miehelle, ei tuu yllätyksenä.

Miten sen sais sitten tuntumaan hyvältä, sillä vaikka kertoiskin, niin yhtä kaikki: silti epämiellyttävää? Onko kivutonta tapaa ollenkaan?

 

Mä oon kuullu, et joillakin naisilla ei oo immenkalvoo ollenkaan, vaikka olis neitsyt. Sen paksuus kai sitten vaihtelee ja on yksilöllistä.

 

Mirja Pyykön "JOS" ohjelmassa (2004) oli aiheena nuorten seksuaalisuus.
Ohjelmassa käsiteltiin tyttöjen ja poikien seksuaalisuutta, sekä yhteiskunnan, tai kaveripiirin asettamia paineita neitsyydelle.

Joillakin 13 vuotiailla tytöillä oli suuri stressi, huoli ja paineita siitä että he olivat vielä neitsyitä. Ilmeisestikin naiseksi tuleminen edellyttää joidenkin mielestä neitsyyden menettämistä.

Oma lukunsa olivat "pissikset", jotka seurustelivat vanhempien poikien kanssa, joilla oli tarjota auto, kaljaa, huumeita ja tupakkaa . Vastapalvelukseksi nämä "pissikset" antoivat seksiä pojille.

Naiseus ja naiseksi kasvaminen, neitsyydestä irtoaminen on varmastikin monimutkainen ja monimuotoinen prosessi, sekä valtavien odotuksien, oletuksien ja luulojen sekamelska.

 

ei mulla ainakaan tullut verta vaikka neitsyt olinkin.
Lääkäri sanoi että tampaxin käyttäjiltä monesti menee immenkalvo rikki, koska ei se mikään hirvittävän kova kalvo ole.
Tottahan se(yhdyntä) sattuu hieman, jos ei ole ennen mitään tampaxia isompaa sinne tunkenut...varsinkin jos ei ole kunnolla kostunut, niin saattaapi mennä paikat rikki.

 

Ei sitä neitsyyttä välttämättä mies todellakaan huomaa. Ja ihan kokemuksesta voin sanoa, että oma eka kertani ei sattunut lainkaan, ei tullut verta, ei mitään negatiivista tai inhottavaa. Lieneekö sitten johtunut siitä, että lämmittely oli toiminut... Ja olin muuten silloin 21-vuotias, enkä kertonut miehelle etukäteen, koska en halunnut luoda ylimääräisiä paineita itselleni enkä hänelle.

 

Olin 19 kun menetin neitsyyteni. Mies arvosti asiaa , sitä kun sai olla ensimmäinen. Vaikka mies oli varovainen ja hellä ja paikat eivät olleet kuivat niin kyllä se sattu - muttei kamalasti. Verta tosin ei tullu.

 

onko iällä mielestänne merkitystä neitsyys-asiassa?

 

kolmikymppinen neitsyt on jo aika huh huh

 

kolmikymppinen neitsyt on jo aika huh huh

Kyllä mies saa olla onnellinen, jos sellasen onnistuu löytään...

 

Iällä ei ole mitään merkitystä. Jos nainen ei halua antaa itseään miehille vain sen takia, ettei tarvitse olla neitsyt, niin huh huh. Nainen saa päättää itse omasta ruumiistaan niin kauan, kun hyväksi havaitsee. Veljeni vaimo oli neitsyt pitkälle yli kolmenkymmenen ja voi jestas, että siitähän miehet suorastaan tappelevat! Nyt pari onnellisesti naimisissa ja lapsia. So, jokainen tekee kuten tahtoo. Jakorasioita on maailma pullollaan. Huom. kyseinen pari ei sitten todellakaan ole mihinkään uskonlahkoon kuuluvia, päinvastoin.

 

...että mies menee niin pitkälle kuin hänet päästää. Muutenhan menee raiskauksen puolelle, jos nainen ei halua.

 

Olin 22, kun menetin neitsyyteni aviovuoteessa. En ole tippaakaan katunut. Minulle neitsytmorsiamena oleminen oli tärkeä asia.

Avioliitto on kestänyt ja hyvin menee. Luovuta neitsyytesi vasta hääyönä. Se ión ihan varteenotettava vaihtoehto vielä nykyäänkin.

Näin on! Ja siitä se nautinto vasta alkaakin...