Nelikymppisenä kakkonen?

[40 v.]

Hei,

Onko muita jotka haaveilevat nelikymppisenä toisesta lapsesta? Itselläni on 3,5 vuotias tyttö ja haluaisin kovin hänelle sisaruksen. Mies ei ole innostunut asiasta kun ollaan päästy vauvavaiheesta ohi. Itse mietin että onko siihen tässä iässä enää mitään realistisia mahdollisuuksiakaan ilman hoitoja! Kertokaa samassa tilanteessa olleet kokemuksia!

 

[Kiiruska*]

Minä ja nykyinen mieheni aloimme haaveilemaan hänen ensimmäisestään minulle kakkosesta silloin, nyt jo mutava vuosi sitten taaksepäin kakkosesta, siis silloin kun minä olin 38-vuotias, me ei saatu toiveilemme täytettä...
Kävimme tutkimuksissa puolentoistavuoden yrittämisen jälkeen, syytä ei meistä kyummastakaan löytynyt, paitsi minun ikäni heitettiin areenalle, miehen ikä ei sillätavalla vaikuta, kuten kaikki tietävät... Sittten etenimme lääkärin suosituksesta toiveikkaina ivf-hoitoihin, ja lopetimme nekin kolmen tuloksettoman yrityksen jälkeen... Siis näin meillä, mutta kyllähän moni onnistu "vanhoillakin päivillä" ihan helposti, onkohan tuolla odottajien puolellaa vielä se "aurinkoiset odottaja", sieltä voit käydä kurkkimassa lisää, se ketju on nimenomaan "iäkkäimille" odottajille perustettu, ja sitten on täällä haavepuolella tuo aurinkovauvat, mutta seiellä ei tällähaavaa taida olla kuin yksi odottaja sattunaisena kulkijana mukana...
Plussatuulia Sinulle toivottelen!

 

[Gilda.]

Sain ensimmäisen lapseni, nyt 2,5-vuotiaan poikamme, 40-vuotiaana. Olen nyt 43-vuotias ja mietin, vieläkö kakkonen olisi mahdollinen. Ennen onnnistumista oli vajaa 6 kk yritystä, ei hoitoja.

 

[senora]

MInustakohan tuo Kiiruska puhuu... Eli oon vm-65 ja ekaa lasta odottelen. la ois huhtikuun loppupuolella... Teretulemas aurinkovauvoihin haaveilemaan pikkukakkosista... Välillä itsesta tuntuu, että kun sais edes tän yhden... mutta sitten yön pimeinä tunteina tulee mieleen ajatus, että töihinkään ei tee mieli, entäs jos 'tekis' kaksi näillä lomilla... mutta... sen sit näkee...

 

[te4ay]

Miun täti sai kolmannensa 45 veenä ja ihan iliman hoitoja.

 

[Gilda.]

Ai niin, unohdin mainita, että äitini sai kolmannen lapsensa 42-vuotiaana ja mummoni neljännen lapsensa 43-vuotiaana, kumpikin ilman hoitoja.

 

[iltatähtiä]

Isoäitini sai äitini 49 vuotiaana, iltatähtenä! ja ihan luonnollisin keinoin!

 

[40 v.]

Niinhän sitä ennen pyöräyteltiin lapsia ilman sen kummempia projekteja. Tuntuu vaan nykyään olevan tuo lapsen saantikin kiven takana. Tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Jos ei osaisi stressata että milloin se lapsilykky loppuu ja onkos nyt otollinen aika vai ei niin se lapsen tulokin hoituisi varmaan omalla painollaan niinkuin ennen vanhaan. Nykyään kaikki asiat märehditään jo ennalta niin läpikotaisin että stessihän siitä sitten tulee väkisinkin ja iahn itse aiheutettu. Hullua tämä nykypäivän meno. Päätee moneen muuhunkin asiaan (työ, harrastukset ym.)
Itse sain tyttöni 37 vuotiaana ilman hoitoja. Sitä ennen yksi keskenmeno heti alkuraskaudessa. Lienee tyypillinen pitkään pillereitä syöneellä. Tutkimukset tehtiin ennen lapsen hankintaa. Minulla oli kaikki kunnossa ja miehellä kohtalaiset "emmeet";-) Nyt en ole syönyt pillereitä. Mies on hoitanut ehkäisyn kun ei ole valmis toisen hankintaan. Jatkan haaveilua.....vaikka kyllä se vähän syö naista!

 

[MiniMinni]

Enaa mitaan sen jalkeen kun jatin pillerit pois noin 3 kuukautta sitten.

Olen jo 38 vuotias ja olisi aika saada se lapsi.

Han haluaa lapsia mutta milloin?

Han ei ymmarra etta etten ole enaa nuori ja ehka en enaa edes raskaudu luomu menetelmin.

 

[Inkku***]

Tulenpahan minäkin tänne "kakkoskerhoon" käväisemään, sillä ikää on reippaat neljäkymmentä ja jaloissa pyörii 1 vee 5 kk taapero. Olin reilut 42, kun hän syntyi. Nyt on menkat pyörineet melkein vuoden synnytyksen jälkeen, mutta tärppiä ei ole näkyvissä. Toki ajoitus on onnistunut ihan vaan muutamassa kierrossa, kun tää vauva-arki vie mehuja. Eka raskaus lähti viidennestä yrityskierrosta (sitä ennen 7. kierrosta kmon päätynyt raskaus 40 vuotiaana.) Mutta kun tuota ikää on ihan riittävästi, näyttää tärppääminenkin kestävän. Vielä en ihan lopullisesti ole luovuttanut, mutta kyllä järki sanoo, että taitaa olla myöhäistä kakkosen haaveilu.

MiniMinnille sen verran, että voin kyllä jollain tasolla ymmärtää harmistumisesi ja tuskaantumisesi, jos mies ei ole täysillä hommassa mukana. Meilläkään ei aikanaan ollut valmis mihinkään hoitoihin ja jälkeenpäin olen monasti miettinyt, että mitenkä katkera olisin ollut, jos luomutärppiä ei olisi tullut. Jotenkin vaan pitäisi sille miehellesi saada taottua päähän, että aikaa ei ole loputtomasti. Miehet vaan joskus on niin vaikeita tapauksia. Niin ja sama tilanne taisi olla ap:llä, tsemppiä sinnekin.

Niin ja minäkin toivottelen tervetulleeksi tuonne Aurinkovauvat ketjuun, siellä on lisää "vanhoja" vauvahaaveilijoita.