Nelilapsiset perheet! Jakakaa kokemuksenne! Kuinka neljäs lapsi muutti elämää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ehkä sittenkin?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ehkä sittenkin?

Vieras
Kyllä, olemme hulluja (sikäli mikäli joku ihmettelee).

Meillä on siis kolme lasta, joista vanhin on 5v. keskimmäinen täytti juuri 3v. ja nuorimmainen on 1,5v. Lapsilukumme piti olla täysi ja olen luopunutkin nuorimmaisen kasvun myötä kaikesta vauvatavarasta. Neljännestä lapsesta ei ole edes puhuttu (lukuunottamatta hormoonien aiheuttamaa vauvakuumetta joka mulla oli nuorimmaisen ollessa 6kk joka jatkui muutaman kuukauden, mutta jota kumpikaan ei ottanut sen kummemmin tosissaan).

Eilen vein miehen siskolle neljä laatikollista vauvan vaatteita, yhdistelmävaunut, pinniksen peitot, suojat ja lakanat, hoitoalustat ja kaikki loput mitä vaan keksin... Kun palasin kotiin iski yht äkkiä tyhjä olo... Katselin kylppäriämme jossa oli vielä hetki sitten ollut vaipanvaihtopöytä (vaikka sitä on viimeiset puoli vuotta käytettykin lähinnä pyykin lajitteluun) ja huokaisin syvään, että olisin halunnut kuitenkin vielä vauvan... Yllättävää kyllä, mies seisoi takanani ja sanoi "samat sanat".... No, siinähän sitten haaveilimme koko illan... Harmitti että ollaan hankkiuduttu eroon nyt ihan kaikesta! Ainoastaan pinnasänky on vielä kuopuksen käytössä (ja rattaat on, mutta ei vauvalle sopivia vaunuja). Ei me tähän vauvaa kyllä juuri nyt tehtäisi, toki pitää hieman ajatella taloutta ja tilaa kotona yms. Olen palaamassa töihin osa-aikaisena nyt kuun vaihteessa ja haluan kyllä hetken tehdä töitäkin etten kokonaan kotiin jumahda. Ehkä ensi kesänä tai syksynä voisimme asiaa miettiä.

Mutta siis, kokemuksia! Kuinka neljäs lapsi muutti elämää vai muuttiko enää ollenkaan? Itse koen että toinen lapsi oli paljon rankempi ja suurempi muutos kuin kolmas lapsi. Toki kaikki lapset ovat suuria mullistuksia, mutta tarkoitan että kolmannen kanssa ei arjen sirkus enää juurikaan muuttunut. ;) Kertokaa ja hillitkää hullua! :D
 
Meillä oli lapset 5v, 4v ja 2,5v kun neljäs syntyi. Alku meni hyvin, ehkä hankalin muutos oli auton vaihto isompaan. Valitettavasti vauvalle sittemmin kehittyi korvakierre ja paha atooppinen ihottuma, se ei mitenkään liity siihen monesko lapsi oli, mutta sen alle peittyi kaikki muu neljännen lapsen tuomasta muutoksesta. Ainahan sitä toivoo että lapset pysyisivät terveenä, mutta mikäli maailmanne ei kaadu siihen että lapsi olisi jollain tavalla sairas, niin eihän siinä sitten mitään estettä kai ole =)
 
Neljäs lapsi toi valtavasti iloa. Tuo edelleen. Viides tulossa ja se tuo tullessaan varmasti iloa =) Työmäärä ei juuru muutu kahdestaa lapsesta eteenpäin.

Kyllä muuttuu! Osa töistä ei oleellisesti lisäänny, kuten esim ruokaa tehdään vain isompi kattilallinen, ei useampia kertoja päivässä, tai imuroimiseen menevä aika ei lisäänny (elleivät sitten tahallaan sotke esim sillävälin kun imetät kuopusta). Mutta esim tiskimäärä, pyykkimäärä, lasten hoitoon ja kuskauksiin menevä aika lisääntyvät suorassa suhteessa lasten määrään.
 
No ei se neljäs muksu tässä showssa mun mielestä sanottavasti ole tuntunut.
Pyykkiä, tiskiä ja tekemistä on kolmenkin kanssa jo sen verran, etten mitään isoa eroa huomannut.

Meillä tosin on noita elukoitakin niin älyttömästi, että hommaa ja hoidettavia siis riitti jo ennestään.

Vanhin oli 6 nuorimman syntyessä ja keskimmäiset oli 3v. ja 2v. (ikäeroa keskimmäisillä keskenään on vaan 1v3kk).

Mutta en mä mitään kauhukokemuksia osaa kertoa. Neljännen vauvan kanssa kaikki meni ehkä vielä astetta enemmän rutiinilla ja "vanhasta muistista", että oikeastaan se toi mukanaan vaan ne positiiviset puolet, mitä lapsi nyt yleensäkin.
 
[QUOTE="vieras";25401799]Meillä oli lapset 5v, 4v ja 2,5v kun neljäs syntyi. Alku meni hyvin, ehkä hankalin muutos oli auton vaihto isompaan. Valitettavasti vauvalle sittemmin kehittyi korvakierre ja paha atooppinen ihottuma, se ei mitenkään liity siihen monesko lapsi oli, mutta sen alle peittyi kaikki muu neljännen lapsen tuomasta muutoksesta. Ainahan sitä toivoo että lapset pysyisivät terveenä, mutta mikäli maailmanne ei kaadu siihen että lapsi olisi jollain tavalla sairas, niin eihän siinä sitten mitään estettä kai ole =)[/QUOTE]

Miellä kaksi nuorimmaista ovat astmaatikkoja ja heidän kanssaan on varsinkin ensimmäiset talvet olleet tosi rankkoja infektiokierteen, yskäkierteen ja yleisen tietämättömyyden vuoksi. Yleensä astman toteamisen jälkeen kaikki on helpottunut kun lääkitys on saatu käyttöön yms. En toivoisi sairaskierteen tuomaa kuukausien valvomista pahimmalle vihamiehellenikään... mutta en usko että sairauden mahdollisuus kaataisi meidän haaveet. Toki tämä kaikki on vielä varsin harkinta-asteella emmekä ole ihan kaikkia näkökulmia tajunneet vielä miettiä.
 
Meillä on lapsia 4, mutta niin eri systeemillä, ettei sitä oikein voi verrata. Eli kaksi ja kaksi (ekat oli jo 7 ja 9 kun kolmas syntyi) ja tätä olen pitänyt todella hienona meille. Isommilla on aivan eri tarpeita ja juttuja kun pienillä, joten kaikille on aikaa. Isot tykkää pienistä ihan hurjasti ja pienet isoista varmaan vielä enemmän =). Mutta tää on varmaan ihan perhekohtaista. Itse koen että melko pientä olis ollut meille "liikaa" niin että jokainen sais paljon aikaa ja huomiota, ja vielä se että nyt ne isommat kulut kuten esim. ajokortit/harrastukset jne tulee kahdessa erässä, eikä tarvi parin vuoden välein noita miettiä =)
Mutta haaveile ja sitten teette niinkuin hyvältä teidän perheessä tuntuu. Hyvin joku tohon kirjoittikin, että kannattaa varautua sen verran että vaikka lapsi olisi sairas niin omia voimia riittäisi silti pyörittää koko porukkaa.
 
Ainoa merkittävä muutos oli isomman auton hankinta, mutta se olis ehkä tehty muutenkin, koska isolla autolla on mukavampi matkustaa, voi ottaa vaikka mummon tai lasten kavereita kyytiin, ja asuntovaunun veto on helpompaa. Vaikeinta meillä oli silloin kun oli 2 lasta. Jakamattomaan huomioon tottunut esikoinen ja itkuinen vauva. Kolmas ja neljäs on menneet siinä sivussa, tutuilla rutiineilla.
 
No neljän kanssa ei mahdu enää tavalliseen henkilöautoon ja jos haluaa jokaiselle oman huoneen niin 5h+k-asuntoja isompia on tarjolla kovin vähän.
Eipä kai siinä muuten mitään kummempaa, me ollaan niin hulluja että tulossa on jo kuudes :D
 
No neljän kanssa ei mahdu enää tavalliseen henkilöautoon ja jos haluaa jokaiselle oman huoneen niin 5h+k-asuntoja isompia on tarjolla kovin vähän.
Eipä kai siinä muuten mitään kummempaa, me ollaan niin hulluja että tulossa on jo kuudes :D

Heh... No meillä on nyt 4h+k ja kyllä me varmasti tässä pärjättäisiin ihan hyvin jonkun aikaa. Tällä hetkellä kaikki muksut ovat kimpassa isoimmassa makkarissa, sitten on vanhempien huone ja kolmas makkari toimii työ/ompeluhuoneena. Tulevaisuudessa varmasti siirretään esikoinen ensin omaan huoneeseen ja katsotaan sitten. Meillä on aika iso olohuone, johon mahtuisi tarvittaessa meille joku sänkyratkaisukin jos niikseen tulee. :)
 
Meillä lapset syntyneet 05/05, 11/07, 03/09 ja 03/11....kaikki vielä siis alle kouluikäisiä. Tuohon en kyllä yhdy, että ei missään tuntuisi, kun lapsia on tullut lisää, tottakai sen huomaa monessakin arkisessa asiassa (pyykit, tiskit, siivoominen, valvomiset, sairastelut), mutta mistään hinnasta en vaihtaisi nykytilannetta mihinkään muuhun! Kotona olen ollut esikoisen syntymisestä saakka eli kohta seitsemän vuotta, nuorin täyttää kohta vuoden ja ainakin siihen asti pyrin olemaan, kun hän täyttää kolme. Autoa ei jouduttu vaihtamaan, selvittiin pelkän lisäpenkin ostamisella, ennestään kun oli seitsemän hengen farmari. Rankkaa on ollut siinä mielessä, että kakkonen on refluksitapaus, kolmonen pahemmanlaatuinen korvakierrelapsi ja nelonen astmatapaus, yövalvomisia on ollut enemmän kuin pahimmalle vihollisellekaan toivoisi, mutta rakkaus noihin pieniin muruihin voittaa ja mitäpä sitä heidän vuokseen ei tekisi <3 mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän on vähtiä vähän kaikessa, kun kaikki tarvitsevat enemmän tai vähemmän apua kaikessa, mutta ihana on ollut seurata, miten tärkeitä nuo ovat toisilleen ja miten paljon he toisiltaan oppivat joka päivä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä sittenkin?;25401922:
Heh... No meillä on nyt 4h+k ja kyllä me varmasti tässä pärjättäisiin ihan hyvin jonkun aikaa. Tällä hetkellä kaikki muksut ovat kimpassa isoimmassa makkarissa, sitten on vanhempien huone ja kolmas makkari toimii työ/ompeluhuoneena. Tulevaisuudessa varmasti siirretään esikoinen ensin omaan huoneeseen ja katsotaan sitten. Meillä on aika iso olohuone, johon mahtuisi tarvittaessa meille joku sänkyratkaisukin jos niikseen tulee. :)

Ma asuttiin myös neljän kanssa vajaa sataneliöisessä neliössä. Eikä nytkään sen isommassa kuin 5h+k (127m2). Ahdastahan tää on mutta sopu sijaa tekee... :D
 
Itsekkin haaveilen neljännestä lapsesta ja kova mietintä on nyt mitä tehdään. Haluaisin kysyä teiltä joilla on useampi lapsi 4 tai enemmän että oletteko olleet kotiäitinä kaiken aikaa vai oletteko käyneet töissä lasten välissä ja lapset olleet hoidossa?
 
[QUOTE="hei";25401974]Itsekkin haaveilen neljännestä lapsesta ja kova mietintä on nyt mitä tehdään. Haluaisin kysyä teiltä joilla on useampi lapsi 4 tai enemmän että oletteko olleet kotiäitinä kaiken aikaa vai oletteko käyneet töissä lasten välissä ja lapset olleet hoidossa?[/QUOTE]

Kolme ekaa hoisin putkeen kotona, kolmosen ja nelosen välissä olin töissä, samoin neljännen ja viidennen, kuudennesta jään suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle (tai olin mä muutaman viikon töissä äitiysloman jälkeen kun mies isäkuukaili).
 
[QUOTE="hei";25401974]Itsekkin haaveilen neljännestä lapsesta ja kova mietintä on nyt mitä tehdään. Haluaisin kysyä teiltä joilla on useampi lapsi 4 tai enemmän että oletteko olleet kotiäitinä kaiken aikaa vai oletteko käyneet töissä lasten välissä ja lapset olleet hoidossa?[/QUOTE]

Minä olen itse ollut kotona 5vuotta näiden kolmen kanssa. Koko ajan on ollut vakipaikka odottamassa, mutta olen kyllä itse nyt sitä mieltä että menen sinne töihin ainakin joksikin aikaa ennen kuin tätä haavetta neljännestä voidaan laittaa käytäntöön. Viihdyn kyllä kotona ja lasten hoitaminen on minusta arvokasta työtä. Tiedän kuitenkin ettei se jatku ikuisesti ja haluan pitää itseni kiinni työelämässä etten sitten ihan tipu kärryiltä. Jos tämä neljäs nyt sitten todella saapuisi perheeseemme, niin yritys aloitettaisiin tosiaan aikaisintaan ensi kesänä, joten ehdin olla töissä ainakin vuoden verran. Toivoisin että voisin sitten olla kotona ihan siihen asti että tämä nuorin on 3vuotta. Olisi kiva kun vanhimmat aloittavat koulunkin, niin olla kotona heitä vastaanottamassa. :)

Jaa... Onhan mulla nähtävästi mielikuvitus laukannut aika hyvin kun on näin selvät suunnitelmat jo! ;)
 
Meillä lapset on syntynyt
10/2002
5/2005
6/2007
8/2009
Ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että ei tuo viimeinen enää mitään merkittävää eroa aikaisempaan tuonut. Siinä se on mennyt mukana :D

Ja arki helpottuu päivä päivältä. Kohta uskaltaa kuopukseltakin jättää päivävaipan pois ja sekin taas helpottaa. Pois en antaisi noista ketään :)
 
Ei se nyt hirveesti muuttanut. Pyykkiä tulee tietty vähän enemmän ja ruokaa ostetaan ja tehdään vähän enemmän. Kuopus sattuu olemaan aika huutavainen tapaus, on huutanut enemmän kuin kolme muuta yhteensä... Se on aika kuluttavaa. Ikää on jo 1v 2kk ja huuto vaan jatkuu :(
 
Itselläni ei neljää lasta mutta luin tekstisi ja ihanasti mies oli kommentoinut tota sun vauvakuumeilua ;) Monella tutulla neljä lasta ja oikein onnellisilta perheiltä vaikuttavat. Sairauskierrettä ei voi ennustaa joten älä vaan sellaisia murehdi. Tilaakin teillä on kotona ja sydämessä niin miksi ei? Vanhemmilta lapsilta jäänee vaatteita, leluja, pyöriä yms. kun pieni sitten joskus isoksi kasvaisi. Auto taitaa olla se mikä pitäisi uusia, näin järjen kanssa ajateltuna.
 
Minä olen ollut kotiäitinä 7 vuotta, minulla lapset 7v, 5v ja 2v. Minulla ei odota työpaikka, eikä tässä pienessä kylässä mitään suurta uraa kannata odottaakkaan, kuhan jostain töitä sitten joskus saisi niin hyvä olisi :) Sitä juuri mietin että olisiko se järkevää yrittää tässä välissä saada töitä ja ehkä joskus lisää lapsia vai lapset putkeen (jos niitä saa). Toisaalta töihin meno tässä välissä tuntuu vähän "tyhmältä" (pyydän anteeksi jo huonoa sanavalintaa kun en keksinyt muuta) kun pitäisi kaikki lapset, koira, kissat, siis KOKO perhe totuttaa siihen että kukaan ei ole päivisin kotona ja lapset menisivät hoitoon ja tartteisivat luultavasti ip kerhoa ja mieskin tekee vuorotyötä ja pitkä työmatka päälle jne. Niin hiki tulee jo ajatellessa että minä tästä töihin lähtisin. Tekisi kyllä mieli "tehdä" lapset ja kasvattaa ne isommiksi, ennen työ"uran" aloittamista. Tämä tällaista pohdintaa vaan :)
 
Meillä neljä lasta ja kaikki alle kouluikäisiä. Mitään suurempaa muutosta arkihommiin ei kyllä tuu kolmannen ja neljännen välillä. Ainut meillä oli just tuo auton vaihto isompaan. Ite ainaki koen et joka kerta osaa "nauttia" vauvasta vaan enemmän. Johtuuko sit siitä että menee jo rutiinilla kodin / lasten hoito.
 

Yhteistyössä