Neuvoisitteko kiltit minua? Ero tulossa, ei mitään hajua mistä lähtään liikkeelle... mitä tulee tehdä?

[Apuja?]

Minä opiskelen ja olen opintotuella. Mies varmaankin lähtee tästä meidän kodista ja minä jään tähän lasten kanssa. Sanon "varmaankin", koska en haluaisi lapsilta riistää kotiaankin ja ystäviä, mutta miten ihmeessä on varaa asua tässä opintotuella?! Asuntolainaa on vielä jäljellä jotain 60 000 euroa. Miten tämän järkevästi järjestäisi?

Toinen asia, kannattaako lasten asiat käydä järjestämässä jonkin virallisen tahon (minkä?) kanssa? Vai voiko toimia ihan omin sopimuksin?

Mitä muuta minun kannattaa ottaa huomioon? Olen aivan sekaisin tässä... Hirveän huonot välit meillä on ollut pitkään, ollaan riidelty, erosta puhuttu usein.... Nyt saatiin kuitenkin asia päätökseen. Tuntuu ihan kamalan pahalle lasten vuoksi Lasten vuoksi eroa ollaankin venytetty näin pitkään. Ei haluttu rikkoa perhettä... Ollaan molemmat vanhemmat lapsille niin rakkaita ja en tiedä miten tän lapsille kertoisi ja miten reagoivat Vanhempi aloitti juuri ekaluokan eikä ole paljon kavereita... Kotiin on kuitenkin voinut luottaa. Voi että tuntuu pahalle! Melkein tekis mieli niellä ylpeys ja mennä pyytämään mieheltä, että yritetään vielä jonkin aikaa. Mutta eihän tämä huono ilmapiirikään ole hyväksi lapsille?! Mitä minä teen? Tämä on kauheaa

 

["hmh"]

Siis onko nyt itsestään selvää että lapset asuvat sinun kanssasi ja sinä olet lähihuoltaja?

Osituksessa oikeudenmukaisesti tilanne menee niin että sinä joko lunastat mieheltä hänen osuutensa asunnostanne, jos haluat siihen jäädä; tai sitten myytte asunnon, maksatte lainat pois ja jäljellä oleva raha sitten puoliksi kummallekin, mikäli avioehtoa ei ole. Sen rahan voi joko laittaa pesämunaksi seuraavaan omistusasuntoonsa, tai sitten voi mennä vuokralle; opiskelijallehan tallessa oleva raha tulee varmaan olemaan tarpeen sekin. Asumisoikeusasuntoon pääset myös pienemmällä rahalla kiinni kuin omistusasuntoon. Elatuksesta sovitte, lastenvalvojaa on kyllä hyvä käyttää että asiat tulevat kummankin ja ennen kaikkea lasten kannalta oikeudenmukaisesti ratkaistua.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="hmh";27109491]Siis onko nyt itsestään selvää että lapset asuvat sinun kanssasi ja sinä olet lähihuoltaja?

Osituksessa oikeudenmukaisesti tilanne menee niin että sinä joko lunastat mieheltä hänen osuutensa asunnostanne, jos haluat siihen jäädä; tai sitten myytte asunnon, maksatte lainat pois ja jäljellä oleva raha sitten puoliksi kummallekin, mikäli avioehtoa ei ole. Sen rahan voi joko laittaa pesämunaksi seuraavaan omistusasuntoonsa, tai sitten voi mennä vuokralle; opiskelijallehan tallessa oleva raha tulee varmaan olemaan tarpeen sekin. Asumisoikeusasuntoon pääset myös pienemmällä rahalla kiinni kuin omistusasuntoon. Elatuksesta sovitte, lastenvalvojaa on kyllä hyvä käyttää että asiat tulevat kummankin ja ennen kaikkea lasten kannalta oikeudenmukaisesti ratkaistua.[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta! Juu, eipä me tuollaistakaan olla vielä puhuttu, että miten lasten kanssa tehdään... :ashamed: Ei olla vielä edes tuosta juteltu. Mun oli pakko päästä vähän purkamaan ahdistusta jonnekin, kun en vaan pysty vielä vanhemmilleni... Tulee niille olemaan kamala järkytys.

Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta rahallisesti lunastaa miestä pois tästä Voi itku sentään, jos nyt menee sitten kotikin vaihtoon. Kaiken kaaoksen keskellä sitten tämänkin myynti...

 

[Katylina]

Todennäköisesti joudut myymään asunnon, sillä tällä hetkellä omistat siitä vain puolet ja saadaksesi kokonaan tuon asunnon teidän pitää arvioittaa se ja sitten jakaa summa kahtia ja sinun pitää ostaa asunnon puolikas mieheltäsi. Eli jos talon arvo on 200 000, ja velkaa 60 000, otat sen 60 000 lainan itsellesi sekä maksat miehelle 70 000 talon arvosta. Opintotuella et tuota lainaa tule saamaan.

 

["kui"]

Ota yhteys oikeusaputoimistoon ja sosiaalitoimessa olevaan lastenvalvojaan. Lastenvalvojan kanssa tehdään huolto- elatus- tapaamissopimukset. Ehdottomasti kannattaa tehdä lastenvalvojan kanssa.

 

["Vieras"]

Onhan se muutto nyt kova pala, mutta uudessa kodissa ei sitten ole huonoja muistoja rasitteena.

Elatusmaksu kannataa sopia lastenavlvojalla, sinne voi olla jonoa. Kannattaa varata aika nopsaan. Teette siis sopimuksen ja jos se on lasten edun mukainen, lastenvalvoja hyväksyy sen.

Avioero haetaan käräjäoikeudesta. Raha-asiat ja tarvittaessa ositusapua voi hoitaa pankissa. Kun toinen teistä on muuttanut ja tehnyt osoitteenmuutoksen, voi hakea lapsilisiin yksinhuoltajavähennystä.

 

[tsemppiä]

Varmasti kaikki selviää. Kerrot että olette molemmat rakkaita lapsille, joten varmasti kummallakin on tarve yrittää selvittää asiat niin että kummankin kohtelu on oikeudenmukaista ja lapset saavat pitää hyvät välit kumpaankin vanhempaansa.

Joskus voi käydä niin, että riitainen pari pystyy kuitenkiin sopimaan erosta ja eroon liittyvät asiat sujuvatkin paremmin yhteistyössä kuin mikään muu sitä ennen, jos siis kumpikin on jo mielessään pystynyt tekemään päätöksen, että nyt erotaan. Jos pystytte yhdessä pitämään lasten tulevan elämän pääfokuksena ja yhteisenä tehtävänä, voitte löytää, paradoksaalista kyllä, eron hetkellä asiallisimman tuen toisistanne.

 

["Aloittaja"]

Kiitos vastauksista. Onhan se niinkin, että uudessa kodissa ei ole vahoja muistoja rasitteena. Minulle muutto kyllä sopisikin, mutta mietinkin tässä nyt lapsia. Olisi hyvä, että heillä pysyisi edes tuttu ja turvallinen koti kun elämä muutn järkkyy Aloin miettiä sitäkin, että jos mies jäisikin tähän... Ja lapset olisivat vuoroviikoin jos saisin itselle pienen asunnon jostain läheltä... Tämä nyt vaan on spekulaatiota kun ei ola yhtään vielä asiasta juteltu. Koitan omia ajatuksia nyt järjestellä. Ongelma vaan on, että mieskin jäi vasta työttömäksi, joten hänkään ei saisi lainaa ennen kuin työtä taas löytyy... Jospa saataisiin sovittua niin, että asutaan yhdessä kunnes hän saa töitä. En nyt sitten tiedä miten järkevää tuokaan on. Ja mitä mieltä mies itse on asiasta. Huoh... Tilanne on tällä hetkellä tosi tulehtunut, mutta pitää yritää edes huomenna keskustella asiat.

 

["hmh"]

Olisko mahdollista ehkä saada mukava ja sopiva asunto nykyisen kodin läheltä? Vuokralta tai asona? Lapset sopeutuvat kyllä uusiin seiniin, ihan varmasti. Kaverithan eivät sitten vaihtuisi...

Käypä jossain oikotien tai etuoven sivustoilla tsekkaamassa tarjontaa.

(En vieläkään ymmärrä mistä se energia tuli jolla oman eroni aikanaan hoidin... mutta täytyy sanoa että se kotien katseleminen netistä jotenkin realisoi muutoksen mahdollisuuksia mieleen)

 

[tsemppiä]

Yhdessä asuttavat kuukaudet sen jälkeen kun eropäätös on jo tehty ovat raskaita ja repivät kaikki.

Jos päädytte vuoroviikkoasumiseen, ovat keskinäiset puhevälinne oltava todella hyvät, muuten tulee myöhemmin riita joka kaulaliinastakin. Vuoroviikkoasunnossa kummallakin pitäisi olla niin tilava koti, että lapset sinne mukavasti asuvat. Voitte tietenkin alkuun vähän aikaa kokeilla tilannetta (jos pääsette siitä sopuun) että ennen ositusta ja talon myyntiä vuokraatte yhdessä pikku asunnon läheltä, ja sitten kumpikin on vuoroin siellä yksiössä ja toinen lasten kanssa nykyisessä kodissa. Tätä ei kuitenkaan voi suositella pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Vaikka lapset saavat ehkä hetken pitää ne vanhat seinänsä, kaikki muuttuu kuitenkin. Ja kumpikaan aikuisista ei pääse eteenpäin elämässään. Uudet kumppanit eivät ihan helposti sujahda tämmöiseen kuvioon vaan niillä tuppaa olemaan mielipiteitä, ja jos jompikumpi niitä uusia kumppaneita yrittää kuvioon sujuttaa niin exälläkin tuppaa olemaan mielipiteitä.

Joten selkein juttu on kyllä minusta pikaisessa järjestyksessä myynti ja ositus, sopimukset elatusmaksuista ja niiden tarkistuksista (jos toinen on opiskelija ja toinen työtön, kummallakaan ei ole pysyvä tilanne), kenelle menee mitkäkin lapsilisät, kuka on kummankin virallinen lähihuoltaja jne jne.

Ero on kyllä niin hirmu souvi, että pienten lasten kyseessä ollessa suosittelen hankkiutumaan riitoineen päivineen perheneuvolaan ja yrittämään löytää se sopu, jos ei nyt ihan hakkaamisia ja viinanjuonteja ja pettämisiä ole kuvioissa. Rasitteet arjessa ovat kuitenkin niin isot, että tilapäinen riitely ehkä onkin kuitenkin ommeltavissa toimivaksi liitoksi. Mutta siis, jos eroon päädytte niin kunnolla sitten se ero. Mikään ei ole lasten kannalta pahempaa kuin keskeneräinen vihamielinen ja roikkuva ero.

 

["Vieras"]

Ne ajat eropäätöksen ja muuton välillä oiivat yhtä helvettiä henkisesti ja ruumiillisesti. Kireä ilmapiiri, fyysinen väsymys vähäisen nukkumisen takia . En suosittele.

Vuoroviikkoasuminen on hankala ja kallis systeemi. Yhteiskunnan tuki on lähivanhemmalle ja elatusmaksut saattavat mennä "päikseen" . Teidän tapauksessa voi toki olla että kela maksaa osan. Korjatkaa palstakamut, jos tämä on vanhaa tietoa.

 

["maire"]

ÄLKÄÄ EROTKO!!! AINA ON TOIVOA! Suosittelen avioliittoleiriä, meille se teki ihmeitä!

 

["Aloittaja"]

Kiitos paljon neuvoistanne! Jokaisen sanan luen tarkkaan ja mietiskelen...