neuvoja! ei tätä elämää kestä, pää hajoaa, koko maailma sulaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut

Vieras
mitä täs nyt pitäisi tehdä? olen täysin turhautunut ihmisiin, ensin kuulin että olen ei-toivottu lapsi ja sen perään äite teki itsemurhan lääkkeillä, olin sillon 17-vuotias, nyt 23. olen kasvanut perheväkivallan ja runsaan alkoholinkäytön keskellä. jokaisesta virheestä aina nöyryytettiin. tuntuu siltä etten ole minkään arvonen. pelkkä p**ka. tuntuu siltä että ihmiset tuijottaa ja nauraa mulle. tyttöystävät kaikonneet kun kuulemma mieleni ailahtelee, ja olen todella sairaalloisen mustasukkainen. ja rupean humalassa vielä äärimmäisen agressiiviseksi, ei hyvä. teen nykyää yövartijan hommia. jos en ole töissä ja on vapaita ni sulkeudun kämppään moneksi päiväksi, kauppaan asti kehtaa sentään lähteä käymään.

en tiedä enää.. väsyttää vaan, yöt ja päivät kuluu valvoessa ja ahdistuksen vallassa. töissä kaikki tuijottaa, puhuvat varmaa musta paskaa käytävällä. töissä kuullu ku mua huudetaa tai puhelin soi, mä olin vaa ainoa joka sen kuuli. nyt ne ainaki nauraa mulle. kotona pitää laittaa naulakko nurin ku tuntuu et se tulee kohti pimeästä. hyvä että tiedostan itse joitain näitä sentäs.
 
Nyt äkkiä yhteys terveyskeskukseen ja sitä kautta saamaan apua.

Jos tuntuu itsestä vaikealta, kerro jollekin ystävälle ja pyydä häntä soittamaan.
 
kerran soitin yöllä itkien johonkin kiertävään palveluun helsingissä ja juttelin sille kaverille, mut se ei uskaltanut tulla tapaamaan kun luuli mua väkivaltaiseksi. sit mua alko pelottaa enkä ottanu terveyskeskukseen yhteyttä. pelottaa et menetän työn tai leimataa sairaaksi heti. ihmiset osaa ollu kyllä ilkeitä. :( saako terveyskeskuksista suunnan hyvin?
 
:hug: hae rohkeasti ja nopeasti apua.Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää, sulla ei ole mitään hävettävää.Vaikka susta tuntuisi miltä, niin muista että sä olet arvokas ja tärkeä ihminen.
 
Kuule, jos sulla on hoitoa vaativa sairaus, niin ei se mitään "leimaamista" ole, että joku ottaa tilasi tosissaan ja hommaa sulle apua! Sulla on ollut niin rankat lapsuudenkokemukset, ettet ole päässyt niistä yksinäsi yli, vaan tarvitset siihen jonkun apua ja tukea. Voi olla, että joudut tekemään vähän työtä avun saamiseksi, mutta sitä paremmin ja nopeammin saat tukea, mitä rehellisempi olet. Jos menet lekurille ja sanot että "mulla on vähän paha mieli", niin saat vain napit kouraan ja reseptin mukaan. Jos taas kerrot tuon tarinasi ja sen miten sulla nyt menee, niin lekurikin tietää missä mennään ja osaa tehdä muutakin kuin tarjota nappeja. Mikäli puhuminen on vaikeata, niin kirjoita paperille, printtaa vaikka tuo tekstisi tuosta ylhäältä ja lyö se lekurin käteen!

Et kuulosta täysin työkuntoiselta, joten kyllä nuo kokemuksesi haittaavat elämääsi yhä.
 

Yhteistyössä