Neuvoja/mielipiteitä kaivataan taaperot

[vierailija]

Elikkä tarvitsin neuvoja tai jotain vertaistukea asiaan, josta on oikeastaan tullut jo ihan arkipäivän haaste. Asia vetää välillä oman mielen sanattomaksi sekä tulee vähän jo "uupunut" / erittäin kyllästynyt olo tilanteesta. Tähän alkuun jo lisään, että ymmärrän kyllä, että lapset ovat lapsia ja asioihin vaikuttavat mm. Uhmaikä ym muut normaalit asiat. Mutta tosiaan ollaan 3 henkinen perhe, meillä 3-vuotias tytär. Hän on aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja ollut sosiaalinen. Myös me vanhemmat olemme näin sosiaalisia ihmisiä, mutta meissä on myös se perus suomalaisuus ettei aina vaan jaksa olla liian sosiaalinen jokatapauksessa tyttäremme kanssa ennen tämän sosiaalisuus on ollut sentään jollain tasolla kontrollissa, eli kun olemme sanoneet, että jokaisen ihmisen lähelle ei tarvitse mennä tai jos olen sanonut, että lähdemme nyt tästä, niin asia on ollut ok. Mutta nyt tilanne on mennyt siihen, että kun hän näkee ihan kenet vain ihmisen lapsi jättää kaiken tekemänsä siihen ja juoksee sen ihmisen luo jonka näkee vaikka vähän kauempanakin ja menee juttelemaan niitä näitä esim. Moi mitä kuuluu ym. Ja hän ei tottele kun juoksen perään ja huutelen että takaisin, ei ollut lupaa mennä. Ja hän tekee tämän koko ajan kaikkien kanssa. Asia on erittäin turhauttavaa. Ja jos sattuu että jollain ihmisellä on siinä vielä omia lapsia mukana, niin on lähestulkoon toivotonta siitä päästä poistumaan. Jos haluaisin ettei hän mene kenenkään ihmisen lähelle noin, niin joutuisin pikajuoksulla hänet väkisin hakemaan pois tilanteesta ja tämä voisi tarkoittaa että jos nyt vaikka 5-10 ihmistä tulee vastaan, niin joka kerta pitäisi poistaa hänet tilanteesta. On aina raskasta aloittaa ulkoilu lapsen poistamisella tilanteesta, kyllähän siinä ajattelee väkisinkin, miksi edes tulin ulos. En halua, että hän menisi aivan kaikkien ihmisten lähelle noin tuttavallisesti, pidän asiaa jokseenkin jopa vaarallisena toimintana, en voi koskaan tietää millainen ihminen siellä on vastassa ja lapsi vain juoksee sen ihmisen luokse. Kun sanon että nyt lähdemme, et olisi saanut mennä ja varsinkaan ilman lupaa, niin alkaa huuto ja kiukuttelu. En ymmärrä tätä toimintaa, ja kun olen yrittänyt tilannetta mieheni kanssa selittää esim. Sukulaisille niin heidän mielestä lapsi nyt vain on sosiaalinen ja sen mukaan pitäisi elää. Minun mielestäni ei, kun tämä on jo ruvennut rasittamaan arkea. Ei edes ulos tekisi enään mieli lähteä, kun leikkipaikkaan pari metriä ja sinne matkaa tehdään tämän takia vaikka 20 min. Ja tykkäämme ulkoilla ja ulkoillaan monta kertaa päivässä, mutta nyt ei tekisi mieli laisinkaan enään. Olen kyllä häntä poistanut tilanteesta sekä yrittänyt selittää, ettei vieraiden ihmisten lähelle saa noin vaan mennä. Lapsi ei tunnu tätä ymmärtävän, vaan poistoista sekä keskusteluista huolimatta tekee saman uudelleen vaikka minuutin päästä tosi väsynyt olen tähän. Lapsella on tällä hetkellä aikamoinen uhma myös ja tottelemuutta on todella paljon sekä omaa tahtoa. Lapsi on muutenkin aika tempperamenttinen sekä luonnetta löytyy. Ja tämän kaiken muun olen valmis ottamaan kyllä vastaan, kuuluu lapsen kehitykseen ja tämän ymmärrän. Mutta tätä en ymmärrä kun lapsi menee noin vieraiden ihmisten lähelle. Toivottavasti tekstistä saa selkoa jotenkin vaikea kirjottaa tätä kaikkea.

 

[Karhurouvanen]

Sinänsä ihanaa että lapsi on sosiaalinen ja avoin ja sitä ei tietysti haluaisi tyrmätä mutta tietysti rajansa kaikella. Lapsi kun on jo kolmevuotias ja ymmärtää (ja uhmaa) eikä selvästi välitä puheistanne ja kielloistanne niin kyllä ottaisin ihan ronskin linjan ja rauhallisesti ja ystävällisesti selittäisin että sosiaalisuus ja kiinnostus muihin ihmisiin on huippujuttu mutta näin juoksennellen jokaisen vastaantulijan luokse ei voi toimia jo ihan turvallisuuden vuoksi ja blaa blaa että jos lapsi ei lopeta tätä/noudata vanhempien ohjeita niin ainoa vaihtoehto on sitten kulkea nämä kaikki pienetkin matkat rattaissa valjaissa tai tiukasti äidin/isän kädestä kiinni pitäen. Ja näin myös sitten toimisin, ottaisin rattaat mukaan ja lapsi saisi kävellä mutta ensimmäisen vieraan ihmisen luokse pyrähdyksen tullessa kävisin hakemassa huutavan lapsen kärryihin ja sitten loppumatka kärryissä ja seuraavalla kerralla taas uusi yritys kävellen kärryt mukana. Sitten tietysti joka vaiheessa käydä läpi niitä ”sosiaalisuuden sääntöjä” ja että kärryistäkin tai kävellen voi esim hymyillä ja moikkailla vastaantulijoille mutta kenenkään luokse ei voi juosta, puistossa saa jutella sydämensä kyllyydestä kuten myös luontevissa kohtaamisissa kaupassa, koiranulkoiluttajan, naapurin jne kanssa.