Neuvoja vauvan nukuttamiseen kaipailen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsytystaistelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsytystaistelija

Vieras
Olin kyllä lukenut tästä, että voi tulla levoton kausi nukkumisessa, kun vauva alkaa liikkua. Lisäksi on nyt muutenkin minun perääni, en saa edes vessassa käydä ilman huutoa. Iltaa kohden äidinkaipuu lisääntyy, eikä isin syli kelpaa niin kuin päivällä.

Vauva nukkui aiemmin "sivuvaunussa", eli pinnasänky ilman laitaa parisängyn vieressä. Sitten kun lähti liikkeelle, piti laittaa laita. Samalla ajattelin, että olisi kätevää opettaa vauva nukahtamaan omaan sänkyynsä. No eipä onnistunut. Minun sydän ei kestä kuunnella sitä huutoa, kun selkä kaarella tai nousee laitoja vasten huutamaan. Yritin jonkun aikaa, että aina laitoin kaverin selälleen, yritin silitellä. Mutta tähän hommaan sai aina pari tuntia kulumaan. Meni hermot minultakin.

Pitkään jo ennen tätä vaihetta vauva nukahti viereen, muttei tissille. Nyt ei kelpaa edes tutti, vaan tissiä olisi saatava. Aluksi ajattelin, että no nukahtakoon tissille, ei kai se siinä kouluikäisenä enää nuku. Mutta sitten minä en nuku, koska pelkään, että vauva konttaa unissaan sängystä lattialle. Niin on jo kerran käynyt, kun vauva oli herännyt ja minä en.

Juuri äsken sitten totesin, että kuuntelen vaikka sitä huutoa ennemmin kuin annan olla vieressä tissillä. Nyt se sitten kiljuu tuossa ja ihmettelee, miksi nyt ei saa olla äitin vieressä. Viime yönä sai. Tuntuu avuttomalta, kun ei silittelyt helpota mitenkään. Kampeaa ylös seisomaan jatkuvasti. Haluaisin ottaa pois sängystänsä viereen, mutta ei kai se ole järkevää. Huomenna mun oma fiilis voikin olla, että en halua huudattaa lasta ja nukutan viereen.

Olen ollut nyt epäjohdonmukainen, ja se tietenkin sekoittaa vauvaa. Nyt pitäisi varmaan päättää, millä konstilla täällä nukutaan tai ollaan nukkumatta lähiaikoina. Antakaapas joku jotain neuvoja. Minä en osaa itse nyt ajatella selvästi. En tiedä, pitäisikö tuon vauvan antaa nukkua kainalossa tissi suussa niin kauan kun haluaa. (Kuitenkin max 1-vuotiaaksi.) Vai pitäisikö tassutella sinnikkäästi vaikka huutaisi kuinka. Sen tiedän, että nyt pitäisi olla selkeä linja. Muutenhan tuo pieni menee ihan sekaisin.
 
Jos teillä on matala sänky eikä vauva jatkuvasti tipahtele, nukuttaisin viereen niin kauan kuin tuo läheisyydentarve on. Vierastamisen mentyä ohi voit miettiä uudelleen. Muutaman kk välein voi vaihtaa tyyliä päivittäin ei.
 
Niin unohdin mainita, että 8 kuukautta on vauvalla ikää tällä hetkellä. Kuukauden päivät on suunnilleen tätä epämääräistä nukkumista jo ollut. Suurimman osan tästä ajasta on nukahtanut viereeni ja sitten olen nostanut omaan sänkyynsä. Yöllä sitten siirtyy kainaloon, kun en muista nostaa takaisin.

Herää yöllä vähintään kolme kertaa. Ei selkeästi maitoa tarvitsisi, mutta helpoimmallahan sen vauvan saa hiljaiseksi, kun laittaa tissiä suuhun. Tiedän, että se on varsin lyhytkantoinen ratkaisu...

Niin se unohtui aloituksesta myös mainita, että silloin kun aiemmin päätin opettaa vauvan nukkumaan tuon laidan kanssa omassa sängyssään, homma tyssäsi siihen, että se huuto esti hyvin pitkälti kaikkien nukkumisen. Ei ole kiva isompiakaan lapsia valvottaa. Niinpä olen ollut laista ja antanut sitä tissiä vaan. Mutta nyt kun päiväkin on yhtä äitäitiä, niin en jotenkin jaksa enää koko yötä olla vauvan saatavilla.
 
[QUOTE="gekko";30210425]Jos teillä on matala sänky eikä vauva jatkuvasti tipahtele, nukuttaisin viereen niin kauan kuin tuo läheisyydentarve on. Vierastamisen mentyä ohi voit miettiä uudelleen. Muutaman kk välein voi vaihtaa tyyliä päivittäin ei.[/QUOTE]

Niin, läheisyydentarve. Se on varmasti vauvalla nyt erityisen voimakas. Tuntuisi kamalalta olla antamatta sitä läheisyyttä juuri nyt. Mitään muuta syytä saada vauva nukkumaan omassa sängyssä ei ole muuta kuin se, että minua väsyttää. Ja tietenkin se, että pelkään vauvan putoavan. Lisäksi tietenkin on se usein kuultu mielipide, että kyllä vauvan pitää osata nukkua omassa sängyssä, ei saa nukahtaa tissille jne. No toisaalta samat ihmiset ovat olleet sitä mieltä, ettei vauvaa saa ottaa heti syliin, kun se itkee, koska pitää totuttaa siihen, ettei palvelu pelaa koko ajan. Minä kyllä hätäitkun kuullessani toimin heti. Tiedä sitten mitä mammanpoikia- ja tyttöjä tällä konstilla kasvatan. On jotenkin avuton olo. :(
 
Eli sun pitää tehdä ensin päivällä rauhalliseen aikaan selkeä päätös. Jos itse kansat niin anna hissiä ja nukuta viereen, mutta miten ikinä päätätkin älä muuta sitä muutaman tunnin tai yhden yön päästä. Meillä lapsi vieroitettiin niin yö suomisistä, heräilyistä ja vieressä nukkumisista. Että lasta ei yksin kertaisesti nostettu enään yöllä poisbsängystä. Vain laskettiin takaisin nukkumaan ja peiteltiin . kaksi yötä jaksoi rähjätä ja tämän jälkeen vain kerran pari yössä kunnes viikon jälkeen nukkui kokonaisia yötä. Niin ja meillä lapsi oli juuri 8kk.
 
Meillä alkoi uniongelmat reilu kuukausi sitten...pojalla oli tuolloin ikää 9kk.

Aina ennen poika oli nukahtanut itsekseen, eli kun hänet laittoi pinnasänkyyn (sängyn vieressä, ensin meillälin sivuvaununa ja sen jälkeen 10 cm päässä) hän leikki hetken, jonka jälkeen hän rupesi nukkumaan. Jos hän oli todella väsynyt, hän rupesi pilkkimään jo pullolla, mutta hän ei siis koskaan nukahtanut pullolle, vaan oli aina tietoinen siitä, että hän siirtyi omaan sänkyyn.

Mutta tosiaan, kun ikää tuli 9kk, kaikki muuttui. Oma sänky oli totaali no, no, sillä vain äidin tai isän syli kelpasi. Mutta kun tähän mä en lähde. Ja piste.

Pari viikkoa meni enemmän ja vähemmän taisellessa. Sitten alkoi helpottamaan. Pahimpina hetkinä nukutin molemmille päikkäreille ja iltaunille jopa tunnin, parempana hetkenä riitti 20-30 min. Olin läsnä ja lähellä, rauhottelin, välillä silitin hetken ja kuten sinäkin, niin siirsin seisovaa lasta takaisin makuulle.

Kun kaikki rupesi hiljalleen menemään paremmin, lapsi sairastui. Tuolloin oli pakko jättää nukkumisharjoitteet kesken ja palata vähän taaksepäin. 40 asteen kuumeessa olevaa kivuliasta vauvaa kun ei todella tee mieli huudattaa yhtään enempää, kuin on pakko. Sairastelu jatkui toista viikkoa, jonka jälkeen perheen toinen lapsi sairastui vakavammin ja elämä heitti kokonaan häränpyllyä. Olin osan öistä isomman lapsen kanssa sairaalassa ja muut yöt vahdin isomman lapsen hengitystä ja unta, lapsen kanssa toisessa kerroksessa nukkuen. Joten vauvanhoito jäi isälle...eikä isä ollut aivan yhtä tiukka, kuin mitä äiti olisi ollut.

Mutta nyt alkaa taas arki rullaamaan...ja vauva joutui uudelleen "kovan kouluun" nukkumisen suhteen. Taas alkuun meni muutama päivä huutaen enemmän, mutta jo parin päivän kuluttua tilanne lähti rauhoittumaan. Tänään poika nukahti päikkäreille noin 5 minuutissa ilman huutoa. Pientä yninäprotestia kyllä kuulin, mutta en huutoa. Yöunet olivat vaikeammat, mutta kun isä oli nukuttanut 20 min, vaihdoimme vuoroa...eikä mennyt, kuin 10 min ja poika oli jo täysin sikeässä unessa ilman, että hän oli itseään uneen huutanut. Hän siis rauhoittui ja rupesi nukkumaan.

Meillä isä on se, joka lellii ja antaa periksi. Niinpä poika "testaa" isää enemmän. Mä saan pojan nopeammin unille, koska en "sääli" häntä. Oikeasti se kyllä ottaa kipeää ja tuntuu pahalle, mutta koitan pitää mielessä sen, että vielä tässä iässä (poika nyt 11kk) homma menee parissa viikossa ohi...asia on jo aivan eri silloin, kun ikää on likemmäs 2 ja lapsen tahto on jo aivan eri luokkaa.

Me on nyt tähän samaan syssyyn myös luovuttu pullosta. Iltaisin lapsi huusi "mammammaaaaa", joka siis tarkoittaa maitopulloa. Mutta huuto loppui kahden illan jälkeen. Sen jälkeen ei olla pulloa kaivattu.

Ota nyt vaan tiukka linja, ei tuohon oikein oikotietä ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsytystaistelija;30210450:
Lisäksi tietenkin on se usein kuultu mielipide, että kyllä vauvan pitää osata nukkua omassa sängyssä, ei saa nukahtaa tissille jne.(

Nämä on aivan karseita mielipiteitä kun puhutaan vauvasta. Vauvan paikka on nimenomaan vanhemman vierellä ja vauvan kuuluu saada sitä tissiä.

Mä en ymmärrä miksi äidit tappelevat tämän asian kanssa. Laittakaa patja lattialle ja nukkukaa siinä vierekkäin, yksinkertaista.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Voihan se lapsi olla sylissä jos sillä on hätä. Laitat sen sitten sänkyyn kun on rauhoittunut. Ja otat uufelleen syliin jos huuto alkaa kun laitat sänkyynsä. Vähän huono aika tuo eroahdistusvaihe kyllä opettaa omaan sänkyynsä, mutta oppihan se. Pääasia ettei jäisi lapselle turvattomuutta siitä, joten ota syliin jos hätä on kova. Sylissä saapi huutaa.

Ei siinä perhepedissäkään ole vikaa. Voihan sitä vaikka ruuvata sängystä jalat pois niin ei tipu korkealta sitten.
 
[QUOTE="Veera";30210485]Voihan se lapsi olla sylissä jos sillä on hätä. Laitat sen sitten sänkyyn kun on rauhoittunut. Ja otat uufelleen syliin jos huuto alkaa kun laitat sänkyynsä. Vähän huono aika tuo eroahdistusvaihe kyllä opettaa omaan sänkyynsä, mutta oppihan se. Pääasia ettei jäisi lapselle turvattomuutta siitä, joten ota syliin jos hätä on kova. Sylissä saapi huutaa.

Ei siinä perhepedissäkään ole vikaa. Voihan sitä vaikka ruuvata sängystä jalat pois niin ei tipu korkealta sitten.[/QUOTE]

Niin ja se vielä että jos lapsen kestää 2 tuntia nukahtaa niin yrität laittaa sitä nukkumaan väärään aikaan... Päiväunia vähemmälle niin väsyttäö illalla ..
 
Mä nukuttaisin tissille. Ja nukutinki. Liki 2-vuotiaaksi asti. Yölläki sai tissiä halutessaan, usein söiki. Väsyttävää kyllä. Mutta sit kun imetys loppui 2-vuotiaana, onpa nukkunu yöt hyvin ja nukahtaa nätisti itsekseen. :)
 
Mä nukutan myös tissille,vauvalla ikää 7kk. Sitten vien vain omaan sänkyyn,toki välillä joudun tissuttelemaan makuullaan että vauva nukahtaa meidän sänkyyn..siitä sitten vain nostan omaan! Yöllä kun tulee tissille niin jää nukkumaan viereen,kun en edes tiedä milloin vauva lopettaa syömisen kun nukun itsekkin! Joidenkin mielestähän 6kk ikäinen ei enään tarvitse tissiä,mutta kyllä mä ennemmin annan sen tissin suuhun kun alan yrittää hyssyttämällä tai muulla konstilla saada vauvaa uneen! Meillä ei lapsi syö tuttia. Meillä yksi lapsi söi tissiä 1.5v ja silloinkin nukahti tissille :) kun tissi jäi pois alkoi nukkumaan omaan sänkyyn.
 
Mä uskon, että yöheräämisten ja -imetysten aiheuttama stressi johtuu melko lailla siitä, kun tietää noi "muiden ihmisten" ja neuvolan tädin mielipiteet. Toki ne heräämiset väsyttää, mutta väitän, että ärsytystä kasvattaa jostain syvältä kumpuava ajatus siitä, että "näin ei saisi toimia"..."kaikki sanoo, että jos et nyt lopeta, niin se ei ikinä opi...apua, pakko saada nää syötöt pois..." jne. Ja kun tällaiset ajatukset jyskyttää takaraivossa, niin nostaahan se stressihormonitasoa ja tekee heräämisestä entistä rankempaa.

Ekan lapsen kohdalla stressasin yösyöttöjä ja rinnalle nukahtamista, joka meilläkin jatkui sinne parin vuoden ikään. En kuitenkaan kokenut omaksi jutukseni alkaa väkisin lopettamaan... No, niin se vaan munkin tyttö lopetti kun aika oli sopiva. Reilun kahden vuoden iässä alkoi nukkua kokonaisia öitä omassa huoneessaan - tätä ennen siis nukkui pääasiassa perhepedissä. Tokan lapsen kanssa päätin, että en stressaa öistä ja syötöistä, vaan kuulostelen lasta ja sen mukaan jatkan tai vähennän jne. Lähes parivuotiaaksi hänkin heräili yöllä pari kertaa, mutta se ei ollut minulle lainkaan stressaavaa, koska olin asennoitunut siihen, että se kuuluu nyt asiaan ja menee ohi. Ja tehnyt heräilyt itseni kannalta mahdollisimman helpoksi, eli nukuttiin perhepedissä (usein lattialla). Nyt kolmannen kanssa mennään samalla meiningillä, viisikuinen on tähän mennessä nukkunut ainoastaan mun vieressä. Tiedän kyllä kokemuksesta, että hänkin tulee nukkumaan omassa sängyssä ilman tissiä sitten, kun on siihen valmis. Juuri nyt me molemmat nukutaan parhaiten näin.

Mun tärkein neuvo siis on, että tee niinkuin susta itsestä tuntuu parhaalta. Nukutat rinnalle tai et, mutta älä anna muiden ihmisten (kielteisten) asenteiden ja neuvojen mennä liian syvälle, ne ihmiset kun ei tunne sun vauvaasi samalla tavalla kuin sä itse :)
 
Jos sitä johdonmukaisuutta...kai se nyt vauva huutaa, jos ensin johonkin on tottunut ja sitten on joka ilta eritavalla. Päätä mitä teet ja mene sit sen mukaan. Eipä siinä muuta.
 
Ehdottomasti teet niinkuin itse haluat ja sinusta parhaalta tuntuu!! Aina on neuvojia jotka saavat sinut ajattelemaan että pitäisiköhän tehdä noin kun kuullostaa niin hyvälle,mutta ei kaikki ohjeet toimi kaikkien kanssa!Miten vain helpoimmalla itse pääset,niin toimi niin! Jos vauva nukahtaa tyytyväisenä rinnalle niin anna nukahtaa,pääasia että vauvan ei tarvitse itkeä itseään uneen! Itse en ole ikinä raskinut vauvaa huudattaa <3
 
ollut erilainen nukahtaja, mutta yksikään ei ole koskaan nukahtanut sievästi itsekseen kun vain sänkyyn laittaa.

Kaksi ekaa nukkui tissille puolivuotiaaksi; siitä eteenpäin antoivat nostaa itsensä sivuvaunuun nukkumaan. No okei, toinen heistä heräili mahakipuihinsa puolitoistavuotiaaksi asti (ruoka-aineyliherkkyyksiä), joten hänen kanssaan käveltiin öisin tuntikausia, että talossa edes joku pystyi nukkumaan.

Kolmas oli puollolapsi. Hän nukahti vuoden ikään asti syliini (katselin telkkua nojatuolissa). Nukahtamisen jälkeen nostin sänkyynsä jossa aina nukkui iloisesti aamuun asti. Juu, tämän lapsen unenlahjat ovat poikkuksellisen hyvät.

Sanomani sama kuin muillakin: unohda kaikki miten asiat pitäisi jonkun mielestä tehdä ja teet niin, että mahdollisimman moni teidän perheessä saa nukuttua hyvin. Jos vauva haluaa läheisyyttä, niin sitä annetaan. Ei se siitä pilalle mene.
 
Kiitos vastauksista, niistä oli paljon apua omien ajatuksien selventämisessä! Illalla oli niin väsy, etten jaksanut enää palata koneelle. Niin se kai on, että mun äidinluontoni on tällä hetkellä unikoulua vastaan. Pitää vaan jaksaa tuo tissittely. Mieskin tarvitsisi hyvää unta töiden takia juuri nyt, joten katsotaan sitten omaan sänkyyn opettamista myöhemmin.

Ja tuosta nukkumaan laittamisen ajasta... Iltaisin tuntuu kyllä todella väsyneeltä, kun nukuttamaan aletaan. Melkein aina käy niin, että nukahtaa hetkeksi ja herää pian ja alkaa sitten hillua sen jälkeen. Nyt kun liikkuu, päiväunihommatkin ovat menneet siihen malliin sekaisin, että väsähtelee ja ottaa sellaisia minitorkkuja. Päiväuniaikaan ei kovin pitkään malta nukkua. Mä niin luulin, että mullahan on kuvio hyvin hanskassa, kun oli säännölliset rytmit päiväunissa jne. Olin niin väärässä!
 

Yhteistyössä