K
Katariina
Vieras
Kirjoittelin tuolla helmikuun äippien puolella, mutta kaipaan kommentteja siitä, jos muillakin samoja kokemuksia neuvolasta. Olen 35-vuotias ensisynnyttäjä. Kävin ensimmäisen kerran rv 5+6 (neuvola laski rv:t 7+6, mutta pitkä kierto yllätti). Terkkari oli pätevä ja antoi paljon tietoa kaikesta mahdollisesta. Pyydettiin soittamaan np-ultran jälkeen uutta aikaa.
Np-ultra oli viikolla 12+5. Soitin neuvolaan, jossa uusi terkkarini sanoi, että jos voin hyvin, tulisin vasta rakenneultran jälkeen käymään. Ultran aika annettiin rv 20+4. Hämmentyneenä lopetin puhelun, mutta jäin ihmettelemään noin pitkää väliä.
Soitin neuvolaan uudestaan parin päivän päästä. Ajanvarauksesta sanottiin heti, ettei noin pitkää väliä voi olla. Minulle annettiin terkkarini puh.nro, josta yritin häntä kiinni moneen kertaan. Kun vihdoin viimein tärppäsi, hän suostui antamaan toisen ajan kahden viikon päähän. Kävin toisen kerran neuvolassa rv 14+4. Taas uusi aika annettiin yli 8 viikon päähän.
Nyt olen tosi ymmälläni tämän uuden neuvolaterkkarini kanssa. Paitsi ettei hän halua ottaa minua vastaan, jäin miettimään miksei hänestä irronnut juuri mitään hyödyllistä. Olen kärsinyt jatkuvista päänsäryistä, mutta hänestä se vaan kuuluu kuvaan. Verenpaineeni oli kohonnut edellisestä kerrasta, mutta hänestä se oli ihan hyvä. Nyt olen ymmärtänyt, ettei niin välttämättä ole kummankaan kohdalla. Sydämeni syke nousee usein levossakin sataan, ja hengästyn helposti. Ei mitään kommenttia tähän. Olen ollut tosi väsynyt, johtuen osin poskiontelotulehduksista, joihin olen saanut pari antibioottikuuriakin. Hänestä väsymyskin kuuluu kuvaan. Kysyin omaa jaksamistani ja mahdollista sairasloman hakemista, jos tilanne jatkuu, ja hän vain tokaisi, että ""raskaus ei ole sairaus"". Yritin myös puhua synnytyspelostani. Sekin kuitattiin sanomalla, että kaikki ne on ulos tulleet ja kyllä siihen synnytykseen ajan myötä suhtautuu eri tavalla. Olen kärsinyt pelostani jo 20 vuotta, joten en usko tämän menevän itsestään ohi.
Vaikka valitan, ei tee edes mieli kyseisen terkkarin vastaanotolle. Kävisin mielelläni neuvolassa niin usein kuin muutkin, mutta haluaisin eri ihmiselle. Kun en osaa kaikkea kysyä, neuvolassa pitäisi osata kertoa ja neuvoa, kuten nimikin kertoo. Nyt ei ole sellainen olo. Ja jos lähden siitä valittamaan, saan varmasti pöhkön leiman otsaani, neuvolani on kuitenkin pieni ja asia tulee varmasti kaikille asianosaisille ilmi. Mitä kohtelu sen jälkeen on?
Onko muita vastaavassa tilanteessa, ja mitä olette tehneet, jos neuvolan terveydenhoitaja ei ole yhtään samalla aaltopituudella?
Np-ultra oli viikolla 12+5. Soitin neuvolaan, jossa uusi terkkarini sanoi, että jos voin hyvin, tulisin vasta rakenneultran jälkeen käymään. Ultran aika annettiin rv 20+4. Hämmentyneenä lopetin puhelun, mutta jäin ihmettelemään noin pitkää väliä.
Soitin neuvolaan uudestaan parin päivän päästä. Ajanvarauksesta sanottiin heti, ettei noin pitkää väliä voi olla. Minulle annettiin terkkarini puh.nro, josta yritin häntä kiinni moneen kertaan. Kun vihdoin viimein tärppäsi, hän suostui antamaan toisen ajan kahden viikon päähän. Kävin toisen kerran neuvolassa rv 14+4. Taas uusi aika annettiin yli 8 viikon päähän.
Nyt olen tosi ymmälläni tämän uuden neuvolaterkkarini kanssa. Paitsi ettei hän halua ottaa minua vastaan, jäin miettimään miksei hänestä irronnut juuri mitään hyödyllistä. Olen kärsinyt jatkuvista päänsäryistä, mutta hänestä se vaan kuuluu kuvaan. Verenpaineeni oli kohonnut edellisestä kerrasta, mutta hänestä se oli ihan hyvä. Nyt olen ymmärtänyt, ettei niin välttämättä ole kummankaan kohdalla. Sydämeni syke nousee usein levossakin sataan, ja hengästyn helposti. Ei mitään kommenttia tähän. Olen ollut tosi väsynyt, johtuen osin poskiontelotulehduksista, joihin olen saanut pari antibioottikuuriakin. Hänestä väsymyskin kuuluu kuvaan. Kysyin omaa jaksamistani ja mahdollista sairasloman hakemista, jos tilanne jatkuu, ja hän vain tokaisi, että ""raskaus ei ole sairaus"". Yritin myös puhua synnytyspelostani. Sekin kuitattiin sanomalla, että kaikki ne on ulos tulleet ja kyllä siihen synnytykseen ajan myötä suhtautuu eri tavalla. Olen kärsinyt pelostani jo 20 vuotta, joten en usko tämän menevän itsestään ohi.
Vaikka valitan, ei tee edes mieli kyseisen terkkarin vastaanotolle. Kävisin mielelläni neuvolassa niin usein kuin muutkin, mutta haluaisin eri ihmiselle. Kun en osaa kaikkea kysyä, neuvolassa pitäisi osata kertoa ja neuvoa, kuten nimikin kertoo. Nyt ei ole sellainen olo. Ja jos lähden siitä valittamaan, saan varmasti pöhkön leiman otsaani, neuvolani on kuitenkin pieni ja asia tulee varmasti kaikille asianosaisille ilmi. Mitä kohtelu sen jälkeen on?
Onko muita vastaavassa tilanteessa, ja mitä olette tehneet, jos neuvolan terveydenhoitaja ei ole yhtään samalla aaltopituudella?