Neuvotteko esikoisen äitiä vieroitus- ja opettamisasioissa, kiitos!

[onnelliset vanhemmat]

Meillä on siis vuoden ikäinen poika. Hän on kaikinpuolin terve, onnellinen ja iloinen lapsi, ei hermostu turhasta, vaan jaksaa leikkiä pitkätkin tovit itsekseen leluilla, tutkia kirjoja jne. Syö monipuolisesti eikä nipota ruoasta. Kasvu on normaalia, pitkä ja voimakastekoinen poika on.

Tarvitsisin neuvoja muutamassa asiassa. Poika on ollut suurimman osan vauvaiästään pullolapsi, sillä jostain kumman syystä hänelle ei rintamaito enää maistunut 5kk jälkeen. Siitä lähtien olemme juottaneet hänelle korviketta. Nyt pitäisi varmaankin opetella eroon tuttipullosta.

Poika saa pullomaitoa ennen aamupalaa herättyään, ennen lounasta, ennen päivällistä ja iltapuuron jälkeen ennen yöunia. Miten tuttipullosta tulisi vieroittaa niin, että tarvittava maito- ja nestemäärä täyttyisi? Voiko toimia siten, että vähentää hiljalleen lounas- ja päivällismaidot ja jättää vain aamu-ja iltapullon? Poika osaa juoda mukista kun aikuinen pitelee mukia ja kallistaa. Nokkamukia ei suostu käyttämään eikä niitä taikamukejakaan. Huolettaa, että nesteen määrä vähenee hurjasti, kun pullot poistetaan; toki hän juo nestettä ruoan kanssa, mutta ei isoja määriä, ehkä vajaa puoli desiä per ateria.

Poika syö myös tuttia. Tämän kanssa emme ole pitäneet kiirettä, mutta hyvä kai siitä olisi luopua. Hänellä alkoi hampaita tulemaan vasta lähellä vuoden ikää, ja tutin imeskely rauhoittaa. Syö tuttia vain nukkumaan mennessä, ja joskus annamme silloin kun tuntuu olevan levoton ja kiukkuinen. Ilmeisesti olisi hyvä tästäkin päästä eroon, mutta mieluummin antaisin syödä tuttia hammaskutitukseen (puruleluista ei välitä) kuin peukkua.

Poika nukutetaan yleensä syliin siksi, että mieheni kanssa molemmat rakastamme sitä nukuttamishetkeä, siinä rauhoitutaan yhdessä ja höpötellään. Minä laulan joskus, ja mieheni keinuttaa polveaan, jolloin mukava tärinä nukuttaa pojan minuuteissa. Poika viedään sitten pinnasänkyyn, johon hän usein havahtuu mutta nukahtaa samantien uudelleen. Nukkumaanmenoaika on viim. klo 20. Herää yleensä 4-5 maissa, jolloin otamme hänet keskellemme nukkumaan, annamme pullon maitoa jos ei rauhoitu ja nukumme jälleen levollisesti. Useimmiten poika nukkuu kuuteen, jolloin saa aamumaidon sängyssä, ja siinä hetken loikoilemme. Saamme nukuttamisestakin paljon moitteita, sillä pitäisi opettaa lapsi nukahtamaan omaan sänkyyn. Joskus olen kokeillut, mutta siinä kestää toista tuntia, lapsi seisoskelee ja möyrii eikä rauhoitu. Pitäisi tehdä pitempiaikainen kokeilu, luulisi hiljalleen lapsen oppivan, että sänkyyn mennään nukkumaan.

Pojalla on selkeä päivärytmi erityisesti ruokailun suhteen, ja nyt ilmeisesti hän hakee yksiin uniin siirtymistä, koska aamupäiväunille ryhtyminen entiseen aikaan ei aina onnistu. En ajatellut väkisin pakottaa lasta valvomaan, joten joskus nukkuu yhdet, joskus kahdet, en ota paineita siitä.

Mielipiteitä tuosta pullojutusta lähinnä kaipailen ja muustakin, mutta asiallista keskustelua toivon, saamme ihan tarpeeksi niitä ihmettelyjä, miksi annoimme korviketta, miksi käytin kertiksiä.. vauva on ollut aina hyvin hoidettu ja rakastettu emmekä ole tätä ennen turvautuneet muiden apuun missään vaiheessa, sitäkin ihmetellään kun poika ei ole vielä ollu yökylässä tai vierailla hoidossa.

 

[KiiajaVille]

Jos kerran juo hyvin lasista avustettuna niin jättäisin pullon kertaheitolla pois.
Ei se nyt niin katastrofi ole jos nyt viikonkin juo vähän vähemmän, kun kuitenkin sitä nestettä saa.

Nopeasti lapsi oppii siihen että neste tuleekin vain lasista eikä pullosta ja sitten sitäkin alkaa taas menemään enemmän.

Tutti.. no meillä sekin on jätetty 3 lapsen kohdalla pois kertaheitolla, vaikka onkin ollut enää käytössä nukahtamishetkellä (9-10kk iässä) muutama ilta meni huutaessa ja sitten jo unohtui.

 

[minut]

Älä välitä noista kommenteista joita saatte - teet niin tai näin, niin aina riittää kommentoijia. Minusta vierotusideasi kuulostaa hyvältä, vallankin se iltapullo voi olla lapselle vielä tärkeä ja osa nukkumaan meno rituaalia. Muista että lapsi saa toki nestettä muustakin kuin nesteenä,esim iltapuuron maidosta jne.

Nukuttaminenkin kannattaa tehdä teidän perheen ehdoilla. Jos haluatte että lapsi nukahtaa omaan sänkyyn niin sitten sitä opettelemaan. Tuokin varmasti on lapsi kohtaista milloin parhaiten oppii (ei kannata ajoittaa muuhun "kehityspyrähdykseen"). Itselläni kaksi lasta joista toinen alkoi nukahtaa itsekseen hyvin pienenä - ja toinen taas vaati nukuttamista paljon pidempään. Pitää siis tunnistaa se oma lapsi, ei missään tapauksessa mennä aina muiden mielipiteiden mukaisesti. Ja oman perheen tarpeiden mukaisesti. Minusta lapsi saa nukkua vanhempien vieressä jos se takaa kaikille nukkujille hyvät unet. Omassa tapauksessa taas itse heräili koko ajan lapsen liikeisiin ja saatoin valvoa tunninkin ennen kuin taas kunnolla nukahdin - ei siitä tullut mitään. Ja lapsikin heräili kun minä kääntelehdin ja vääntelehdin unta odottaessa. Kun siirtyi omaan sänkyyn, koko perhe nukkui paremmin, lapsi mukaan lukien.

 

["vieras"]

Siis mikä tässä on ongelmana? Mun mielestä teidän toimissa ei ole mitään pahaa tai muutettavaa. Tuttiaki voi käyttää 2-vuotiaaks, syliin nukuttaminen luo tervettä suhtautumistapaa nukahtamista kohtaan, lapsen tarpeisiin vastataan asianmukaisesti, tehän teette kaiken hyvin!

 

["vieras"]

Poika nukutetaan yleensä syliin siksi, että mieheni kanssa molemmat rakastamme sitä nukuttamishetkeä, siinä rauhoitutaan yhdessä ja höpötellään. Minä laulan joskus, ja mieheni keinuttaa polveaan, jolloin mukava tärinä nukuttaa pojan minuuteissa. Poika viedään sitten pinnasänkyyn, johon hän usein havahtuu mutta nukahtaa samantien uudelleen. Nukkumaanmenoaika on viim. klo 20. Herää yleensä 4-5 maissa, jolloin otamme hänet keskellemme nukkumaan, annamme pullon maitoa jos ei rauhoitu ja nukumme jälleen levollisesti. Useimmiten poika nukkuu kuuteen, jolloin saa aamumaidon sängyssä, ja siinä hetken loikoilemme. Saamme nukuttamisestakin paljon moitteita, sillä pitäisi opettaa lapsi nukahtamaan omaan sänkyyn. Joskus olen kokeillut, mutta siinä kestää toista tuntia, lapsi seisoskelee ja möyrii eikä rauhoitu. Pitäisi tehdä pitempiaikainen kokeilu, luulisi hiljalleen lapsen oppivan, että sänkyyn mennään nukkumaan.

Varokaa vauvakouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.



Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

 

["heh"]

Jos pullosta haluatte pikkuhiljaa vieroittaa niin yksi hyvä vaihtoehto on jättää vain unipullo käyttöön ja ruokailujen yhteydessä juoda mukista. Onko muuten joku erityinen syy että annatte maidon ennen ruokaa? Eikö se maito vie tilaa ruoalta vai syökö jokatapauksessa hyvin? Ja tämä ei mitenkään kritiikkinä vaan aidosti ihmetellen.

 

[ap- äiti]

[QUOTE="heh";24285353]Jos pullosta haluatte pikkuhiljaa vieroittaa niin yksi hyvä vaihtoehto on jättää vain unipullo käyttöön ja ruokailujen yhteydessä juoda mukista. Onko muuten joku erityinen syy että annatte maidon ennen ruokaa? Eikö se maito vie tilaa ruoalta vai syökö jokatapauksessa hyvin? Ja tämä ei mitenkään kritiikkinä vaan aidosti ihmetellen.[/QUOTE]

Tuota minäkin pohdin, että olisi varmaan mukavin pojalle, jos saisi unipullon vielä. Ajattelin tuttipullosta luopumista siksi, että hän lähtee todennäköisesti perhepäivähoitoon 1,5-vuotiaana ja ennen sitä oppisi mukista juomisen päiväsaikaan. Öitä hän ei koskaan viettäisi hoidossa eikä myöhäisiä iltojakaan.

Maidon menekki oli niin vähäistä,kun kiinteitä aloiteltiin neuvolan kehotuksesta melko varhain (niitä ennen maitoa meni tolkuttomat määrät), joten varmistaakseni maidon saannin aloin antaa maitoa ennen ruokailua, ja siltikin poika söi hyvin. Tämä myös siksi, ettei nokkamuki tai muki vielä kelvannut siihen aikaan. Poika on kasvanut ylintä käyrää pituudessa ja painoltaan täysin sopusuhtainen. Ruoat on tehty itse, pienestä saakka on saanut marjoja, hedelmiä ym. mutta hampaiden puuttuessa isompia paloja ei ole uskallettu antaa. Poika rakastaa turkkil. jogurttia, eikä mahavaivoja ole tullut mistään muusta paitsi herneistä, joten emme niitä käytä.

Aamu- ja iltapullot ovat tärkeitä pienokaisellemme, ja niitä emme vielä tohtisi heittää pois. Ehkä näin ensimmäisen lapsen kohdalla sitä onkin hellämielisempi, en tiedä Poika saa kyllä yllinkyllin hellyyttä ja rakkautta, mutta emme ole antaneet hännän heiluttaa koiraa, elikkä poika osaa kyllä touhuta itsekseen.

Sitä kun koettaa tehdä miten itsestä hyvältä tuntuu, ja käyttää järkeä, niin siltikin joskus epävarmuus iskee, että meneekö lapsi näin toimien jotenkin "pilalle", kun noita ihmetyksiä on täydellisiltä äideiltä riittänyt. Tuo nukuttaminen- mitenkähän poika sitten hoidossa saadaan nukkumaan, antavatkohan sielläkin syliä uneen saakka, vai jätetäänkö poika vain sänkyyn, pahimmassa tapauksessa itkemään, sitä en kestäisi.. siksi ajattelin, että olisiko se hyvä, jos opettaisi vauvan (kohta taaperon) yksin nukahtamaan.

Omassa lapsuudessani ei ollut hellyyttä, joten sitä aikuisiällä kovasti kaivanneena haluan antaa lapselleni syliä ja rakkautta niin paljon kuin hän vastaanottaa. En haluaisi, että hän näin aikuisiällä äitinsä tavoin olisi jäänyt kaipaamaan sitä, että joku olisi ottanut syliin.

Ihanaa, kun jaksatte noviisia neuvoa ja rohkaisevia sanojakin sain, kiitos

 

["elma"]

Lopettaisin pullottelua niin, että ensin saisi iltapullonsa ja vanhempien mukavuuden takia vielä aamupullonsakin.
Miettisin tuota tuttia. Jos on pian menossa hoitoion antaa tutti turvaa. Sitä voisi tietysti koittaa vaihtaa johonkin unileluun, joka olisi sitten turva nukahtamishetkillä hoidossa.
Minusta maidon antaminen ennen ruokaa on turhaa. Ruokailun jälkeen voisi hörppiä mukista.
Jos olet huolestunut nesteessaannista hankkisin kaksi pillillistä/helposti juotavaa juomapullloa, toisen vanhemmella, joka hörppisi siitä pitkin päivää ja toisen lapselle, jonka juomapullo olisi saatavilla koko ajan ja joka vanhemman esimerkistä alkaisi siitä kenties piankin juomaan.
Nukkumisrituaalinne tuntuu todella toimivalta. Miksi siitä pitäisi luopua?
Aika moni tuon ikäinen ei ole ksokaan ollut hoidossa. Mutta koska lapsi on pian menossa säännölliseen päivähoitoon voisi olla hyvä totuttaa lasta olemaan erossa vanhemmistaan jo ennen tätä, ettei päivähoito ole kovin suuri shokki.

 

[:)]

Kuullostatte hyviltä vanhemmilta! Meillä jäi vähän aikaa sitten tytöltä pullo pois kun ei olis muuta tehnytkään kun juonut pullosta ja ruokakaan ei meinannut maistua kun maha täytettiin maidolla. Mä en vaan antanut enää pulloa päivisin, ekan päivän oli ehkä hieman kiukkuisempi, mutta nukkumaan kävi ihan hyvin kun istuin vieressä ja lauleskelin, siitä asti olen tytön nukuttanut ja nautin siitä itsekkin. Päiväpullosta päästiin todella kivuttomasti eroon. Yöllä herää vielä vaihtelevasti 1-3 kertaa, siitä alan ottaa jo hieman stressiä kun haluaisin jo nukkua yöt kunnolla. Mutta olen niin mukavuuden haluinen että en jaksaisi kuunnella itkua yöllä. Olen alkanut yöllä vähentää maidon määrää ja ehkä siitäkin pikkuhiljaa päästään.

Mutta älä välitä kummastelijoista, ainakin kirjoituksesi perusteella teillä lapsi hoidetaan hyvin eikä minulla ainakaan ole moitittavaa!

 

[ap-äiti]

[QUOTE="elma";24285790]Lopettaisin pullottelua niin, että ensin saisi iltapullonsa ja vanhempien mukavuuden takia vielä aamupullonsakin.
Miettisin tuota tuttia. Jos on pian menossa hoitoion antaa tutti turvaa. Sitä voisi tietysti koittaa vaihtaa johonkin unileluun, joka olisi sitten turva nukahtamishetkillä hoidossa.
Minusta maidon antaminen ennen ruokaa on turhaa. Ruokailun jälkeen voisi hörppiä mukista.
Jos olet huolestunut nesteessaannista hankkisin kaksi pillillistä/helposti juotavaa juomapullloa, toisen vanhemmella, joka hörppisi siitä pitkin päivää ja toisen lapselle, jonka juomapullo olisi saatavilla koko ajan ja joka vanhemman esimerkistä alkaisi siitä kenties piankin juomaan.
Nukkumisrituaalinne tuntuu todella toimivalta. Miksi siitä pitäisi luopua?
Aika moni tuon ikäinen ei ole ksokaan ollut hoidossa. Mutta koska lapsi on pian menossa säännölliseen päivähoitoon voisi olla hyvä totuttaa lasta olemaan erossa vanhemmistaan jo ennen tätä, ettei päivähoito ole kovin suuri shokki.[/QUOTE]

Niin, emme nähneet aiemmin tarvetta antaa lasta hoitoon; jos minulla oli menoa, hoiti isä, ja toisinpäin. Olemme siis molemmat olleet tätä mieltä, ettei näin pientä vielä ole viisasta viedä yöksi hoitoon. Mutta kummit ovat jo pyydelleet päiväseltään hoitoon, ja sitä voisi harjoitella. Totta puhuen, tuntuu itseltä pahalta jättää lapsi jollekin muulle, pelottaa että jos jotain sattuu.. Vaikka kaikki halukkaat hoitajat ovat useamman lapsen vanhempia. Jos aloittelisi kevyesti vaikka tunnin, parin poissaololla. Tosin on mummu hoitanut poikaa 3h kun olin puutarhahommissa mökillä, ja tottakai se oli mennyt hyvin.

Näen vaan niin usein eräässä lähisukulaisperheessä sitä, että lapset ovat mummolassa arki-illat ja viikonloput, vaikka äitinsä on ollut kotona jo ekan syntymästä saakka. Siihen mummolaan ei enää sitten mahdukaan muita lapsenlapsia. Jotenkin tunnen sen pikkulapsen kaipuun, että iskä tai äiti tekisi heidän kanssaan jotain, mutta kun isovanhemmat ovat ainoita, jotka touhuavat. Siihen emme ikinä haluaisi asioiden menevän.

Annan mieluusti lastani toisten syliin jne. ja mieheni hoitaa häntä aivan yhtä lailla, mutta varmaan menettämisen pelkoni on niin kova, että on vaikea jättää lapsi jonnekin.

Kokeillaanpas tuota päiväpullon poisjättämistä. Poika on innoissaan, jos hän kuulee saavansa juoda "isosta mukista". Nokkis ei tosiaan kelpaa lainkaan.

 

["vieras"]

Mun mielestä tutti kannattaaa jättää pois ennen kuin menee hoitoon. Itseäni ällöttää ajatus, että samaa tuttia syö useampi lapsi. Pienet kun helposti voi tunkea sen kaverinkin tutin suuhunsa. Mulle oli tärkeää, että meidän kuopus jätti tutin ennen kuin meni päiväkotiin. Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, että mitä aikaisemmin nämä vieroitukset hoitaa, sen helpommalla pääsee. Isompi lapsi osaa pyytää tuttiaan ja ainakin meidän esikoinen kaipaili tuttiaan monta päivää, kun annoimme hänen pitää unituttia melkein 2-v asti. Kuopus luopui omastaan noin vuoden ikäisenä, eikä kertaakaan parkunut sen perään.

Tuttipulloon kommentoin sen verran, että miksi ihmeessä maitoa pitäisi antaa ennen ruokailua. Lapsi täyttää mahansa maidolla, eikä sen jälkeen välttämättä maistu ruoka yhtä hyvin, eikä ainakaan mukista tarjottu maito. Vuoden ikäisen pitäisi jo pikku hiljaa alkaa syödä normaalia ruokaa, eikä maidolla ole tarkoitus korvata aterioita.

 

["kuu"]

Meillä myös 1v poika ja hän juo vain aamuisin tuttipullosta maitoa. Muuten nesteen juo mukista ruokailujen yhteydessä vanhempien avustuksella. Tuttipullo saa meidän puolesta olla vielä käytössä muutaman kuukauden, koska menee hoitoon ja hän jaksaa maitopullon juotuaan odottaa sitten sitä tuhdimpaa aamupalaa hoitopaikkaan asti.
Tutti on myös käytössä ja vieroitan hänet siitä viimeistään kahden vuoden iässä (niinkuin muiltakin lapsiltani). Aikaisemmat lapset ovat itkeneet tuttinsa perään unille mennessä ja vain muutamana päivänä.

Sinuna antaisin sen aamu- ja iltapullon olla käytössä ja tutinkin. Toinen on vielä pieni ja se tutti voi lohduttaa ja tuoda turvaa muutosten keskellä. Kaikkia tuttua ja turvallista ei saa muuttaa kerralla.

 

[ap-äiti]

Meillä neuvolassa kehotettiin huolehtimaan, että vielä 10kk iässä maitoa meni 700-800ml ja näin vuosikkaana vähintään 500-600ml. Ja sitä menee nyt varmasti se 600ml päivässä, pelkkää maitoa siis, siihen päälle maito ruoan seassa sekä välipalana usein nautittu jogurtti. Ehkä pelkäsin liikaa tuota maidon vähyyttä..

Poika rakastaa ruisleipää ja söisi sitä mieluusti vaikka kuinka, mutta olen antanut vain kannikoita imeskeltäväksi sekä pikku palasia mutusteltavaksi, lähinnä suolan takia. Puuro on keitetty korvikkeeseen, kohta sen voisi varmaan jo keittää tavalliseen rasvattomaan maitoon? Välillä annan pojalle ruokaa, missä on käytetty kermaa tms. eikä hänen mahansa ole oireillut, esim. kalakeittoa syö mielellään. Valmisruokia on syönyt vain pitkillä reissuilla, ja silloinkin suosikki on ollut perunamuusi ja lohi. Muita ei oikein suostu syömään.

Emme käytä eineksiä, vaan teemme ruoan itse, joten siksi varmaan lapsikaan ei tykkää syödä purkkiruokia, on testattu moneen kertaan. Ehkä se purkin haju tekee sen, en tiedä. Mutta haluaisin jo alkaa totuttelemaan tavan ruokaan, mieheni on siinä tosi vastahankainen; hänen mielestään noin pienen ei kuulu vielä syödä sellaista.. toki suolattomana antaisin. Voin tehdä niitä vauvanmössöjäkin, mutta mielestäni poika on valmis harjoittelemaan jo "oikealla ruoalla".

 

["kuu"]

Tuon ikäinen voi syödä ja haluaakin jo samaa ruokaa, mitä muukin perhe. Toki suolan kanssa kannattaa olla tarkkana.
Miksi keität puuron maitoon? Senhän voi keittää veteenkin.

 

[ap-äiti]

[QUOTE="kuu";24286155]Meillä myös 1v poika ja hän juo vain aamuisin tuttipullosta maitoa. Muuten nesteen juo mukista ruokailujen yhteydessä vanhempien avustuksella. Tuttipullo saa meidän puolesta olla vielä käytössä muutaman kuukauden, koska menee hoitoon ja hän jaksaa maitopullon juotuaan odottaa sitten sitä tuhdimpaa aamupalaa hoitopaikkaan asti.
Tutti on myös käytössä ja vieroitan hänet siitä viimeistään kahden vuoden iässä (niinkuin muiltakin lapsiltani). Aikaisemmat lapset ovat itkeneet tuttinsa perään unille mennessä ja vain muutamana päivänä.

Sinuna antaisin sen aamu- ja iltapullon olla käytössä ja tutinkin. Toinen on vielä pieni ja se tutti voi lohduttaa ja tuoda turvaa muutosten keskellä. Kaikkia tuttua ja turvallista ei saa muuttaa kerralla.[/QUOTE]

Niin, puhut asiaa - meilläkin poika ahnaasti juo aamupullonsa ja jaksaa sitten leikkiä ja tehdä aamukakan ennen aamupalaa, joka siis tuossa 7-7.30 maissa. Aamukakka onnistuu helposti myös pottaan, mutta en ole alkanut hätäilemään tuossa asiassa.

Ehkä kokeilemme niin, että annamme aamu- ja iltamaidot pullossa edelleen ja päiväsaikaan mukista. Ruoan yhteydessä maitoa ja välillä vettä. Pillillä poika oppi juomaan reissussa, mutta ei tykännyt siitä. Muki sen olla pitää.

Onko muuten näin, että mikäli aamupäiväunille meno alkaa olemaan välillä hyvinkin takkuista, on kyseessä hiljalleen siirtyminen yksiin uniin - tänäänkin poika heräsi 07, yleensä menee unille 9 maissa, mutta nyt kuupoili hereillä 11 saakka, nippa nappa jaksoi vähän lounasta ja sitten urvahti sekunneissa vaunuun. Tätä on tapahtunut viime aikoina, ja en kehtaa kiusata toista, joten annan nukkua melkeinpä miten nukkuu. Yöunillekin meno on vähän takkuillut, mikäli kahdet kunnon unet on nukuttu. Siitä olen huolehtinut, että herätään viim. klo 17 jotta uni tulee illalla, ja että iltatoimet ovat aina samanlaiset.

 

[ap-äiti]

[QUOTE="kuu";24286233]Tuon ikäinen voi syödä ja haluaakin jo samaa ruokaa, mitä muukin perhe. Toki suolan kanssa kannattaa olla tarkkana.
Miksi keität puuron maitoon? Senhän voi keittää veteenkin.[/QUOTE]

Kyse oli siis tästä hätäännyksestäni, ettei poika saa tarpeeksi maitoa, ja niinpä sitä on tungettu kaikkialle. Tosin me aikuisetkin keitämme kaurapuuron maitoon .

Ehkä voisin jo vähän relata tuon maidon kanssa, juoko muut 1- vuotiaat miten maitoa? Meillä vielä käytössä korvike. Mitä määriä teillä menee?

 

["kuu"]

Kyse oli siis tästä hätäännyksestäni, ettei poika saa tarpeeksi maitoa, ja niinpä sitä on tungettu kaikkialle. Tosin me aikuisetkin keitämme kaurapuuron maitoon .

Ehkä voisin jo vähän relata tuon maidon kanssa, juoko muut 1- vuotiaat miten maitoa? Meillä vielä käytössä korvike. Mitä määriä teillä menee?

Meillä on tosi vähäjuomainen poika. Siksikin tuo aamupullo (2dl) on käytössä. Maitoa/nestettä muuten juo lisäksi päivässä ehkä 2dl. Sitä ei mene enempää vaikka kuinka tuputetaan. Kaakaotakin herra jo juo neteensaannin takia. Puuroakin "jatketaan" hiukan vedellä eli saa löysää puuroa. Tuleehan sitä nestettä ruuistakin, mutta pelkkä neste siis päivässä tuo 4 dl. Annetaan paljon jogurttia ja viiliä, jotta maitotuotteita menisi ja kalsiumin saanti olisi turvattu. Juustoa hän kyllä söisi mielin määrin, mutta kun ei voi antaa määräänsä enempää. Meillä siis käytössä tavallinen maito.

Kuulostaa siltä, että poika on siirtymässä yksiin päiväuniin. Siirtymävaihe on tuollaista unien kanssa. Väsyttää ja ei kuitenkaan väsytä tarpeeksi.
Omaani "valvotin" tuossa vaiheessa yli lounaan ja laitoin sitten unille. Vähitellen unet muokkautuivat kohdalleen. Herää nykyään aamulla klo 7, päiväunille klo 12 ja nukkuu 1,5 - 2,5h ja illalla nukahtaa noin klo 20.

 

["sari"]

Meillä poika on 1v3kk ja on n. 10 kuukautisesta juonut normi maitoa. Tällä hetkellä saa tuttipullosta maitoa päikkäreille(joita nukkuu yhdet) ja yöunille mennessä. Annamme sänkyyn pullon ja nukahtaa itsekseen sinne.
Meillä poika syö samaa ruokaa kuin mekin. ainoastaan purkkiruokaa saa jos ei jostain syystä keritä itsellemme ruokaa tehdä. Ja nyt syö kaikenlisäksi itse lusikalla ja haarukalla ruokansa. Ei suostu syöttämällä syömään.
Meinaan pojan kanssa edetä samalla tavalla kuin esikoisenkin kanssa,eli kun lapsi on valmis niin luopuu kyllä tuteista,vaipoista,pulloista jne. Tutti pojalta otettiin pois jo n.6kk koska ei sitä käyttänyt juurikaan niin ajattelin että turha sitä on pitääkään.

 

[ap-äiti]

Tuosta itse syömisestä; poika on jo kauan ollut kiinnostunut lusikasta ja koettaa siihen aina tarrata. On vähän harjoitellut syömistä itse ja osaa kyllä ottaa ruokaa lusikkaan, mutta kun sitten sivelee sen hiuksiinsa muutaman kerran 10kk iässä pisti lusikallisen ruokaa suun suuntaan, mutta ei osaa vielä syödä. Jotenkin pelkään, että jos antaa vain itse syödä, ei saa tarpeeksi ruokaa. Näin kävi veljen lapselle, halusivat mahd. aikaisin omatoimisen lapsen ja neuvolassa puututtiin, kun paino laahaa jäljessä. Mutta heille oli kunnia-asia opettaa lapsi mahdollisimman aikaisin tekemään hommat itse, se sitten kostautui.

Olen ehkä vähän arka näissä hommissa. Ja koska lapsi ei kävele vielä muuten kuin pinniksessä tukea vasten, on sekin joillekin ihmetyksen paikka. Äitiydestä tehdään vaikeaa, vaikka onkin luonnollinen asia

 

["heh"]

Kannattaa opetella tavallisen ruoan syöminen ennen hoidon aloittamista ettei tarvi omia mössöruokapurkkeja raahata hoitopaikkaan. Ja anna ihmeessä lapselle oma lusikka jolla voi harjoitella syömistä ja sitten aina välillä tyrkkäät toisella lusikalla sivusta ruokaa suuhun että vatsakin täyttyy.

 

[ap-äiti]

[QUOTE="heh";24288583]Kannattaa opetella tavallisen ruoan syöminen ennen hoidon aloittamista ettei tarvi omia mössöruokapurkkeja raahata hoitopaikkaan. Ja anna ihmeessä lapselle oma lusikka jolla voi harjoitella syömistä ja sitten aina välillä tyrkkäät toisella lusikalla sivusta ruokaa suuhun että vatsakin täyttyy.[/QUOTE]

Ilman muuta, ja luulen, että poika omaksuu ruoan ihan hyvin, onhan hän nytkin saanut "täyttä tavaraa", ei riisijauholla saostettuja soseita. Vihanneksia soseena sekä lihaa ja kalaa. Hedelmiä, marjoja, jogurttia, leipää ja vähän pullaakin makusteltu. Pakastetavaraa on ollut vain etukäteen keitetty tai haudutettu liha, soseita en ole ikinä pakastanut.

Pitääpä tosissaan antaa se lusikka käteen, jotenkin arkailin sitä. Näyttää kiinnostusta olevan, vaikka siveleekin ruoan tukkaan. Luulee varmaan sen olevan hiusharja, jolla harjaa aina pyynnöstä tukkaansa.

 

["kuu"]

Syömisen opettelu lusikalla on joskus aika sotkuista puuhaa Anna vain lusikka lapselle käteen ja itse syötät toisella lusikalla.