Niin hirveältä kuin se kuulostaakin niin minusta on helpotus että äitiysloma loppuu

["vieras"]

ja pääse töihin. Minun pää ei vaan kestä tätä.
En voi käsittää kuinka jotkut jaksaa. Mä en vaan jaksa päivästä toiseen samaa. Vaipan vaihtoa, leikkiä "vailla mieltä", vaunuilua, syöttämistä, kotitöitä.. Ja joo viimeseks lapseks jää kyllä varmasti.

 

["Lissu"]

Mikset lähde vaikka johonkin perhekerhoon tai perhekahvilaan? Ei pelkkää kotona oloa kenenkään nuppi kestä.

 

[Kismett]

Mäkin odotan jo alkuvuotta kun pääsen takaisin töihin.
Kaikelle on aikansa.

 

[Vierailevatähti]

Ei tuossa ole mitään hirveää.

Ei kaikkien tarvitse tarvitse "tiputtaa aivojaan" lapsen saatuaan ja haluta jäädä leikkimään pikkuäitiä loppuelämäkseen.

 

[Victorian äiti]

jos asenne on tuo niin ootappa vaan kun töihin lähdet.. töiden lisäksi vaunuilet edelleen, kokkaat ruokaa hirveessä kiireessä päiväkotipäivästä väsyneelle lapselle, edelleen vaunuilet, töidesi päälle teet kotitöitä, peset iltamyöhällä pyykkiä, raahaat väsynyttä lasta ruokakaupassa töidesi jälkeen ruuhkassa..

ja jooo. onneks on viimeisin lapsesi.

 

[karmu]

Mun piti palata töihin ensi syksynä, mutta tulin raskaaksi (la keväällä). Ajattelin, että ihan turha mennä välissä töihin ja että se olisi inhottavaa myös työnantajaa kohtaan, koska mulla on hyvä sijainen.

Nyt on kuitenkin tullut sellainen olo, että oisko pitänyt edes pariksi kuukaudeksi mennä. Tai sit jotain paria päivää viikossa. Eli ymmärrän tunteesi kyllä, vaikka itse pääasiassa kotona tykkäänkin olla. Aikuisten seuraa vaan kaipaa enemmissä määrin... Työ alkaa tuntua "omalta ajalta"

 

["vieras"]

jos asenne on tuo niin ootappa vaan kun töihin lähdet.. töiden lisäksi vaunuilet edelleen, kokkaat ruokaa hirveessä kiireessä päiväkotipäivästä väsyneelle lapselle, edelleen vaunuilet, töidesi päälle teet kotitöitä, peset iltamyöhällä pyykkiä, raahaat väsynyttä lasta ruokakaupassa töidesi jälkeen ruuhkassa..

ja jooo. onneks on viimeisin lapsesi.

Pointti on se, että ehkä sitä vaunuilua ja tyyyylsiä kotitöitä jaksaa tehdä, jos elämässä on vähän älyllisempääkin sisältöä. Että ne ei ole koko elämän sisältö. Joitain stressaa enemmän se päämäärätön kotona vanuminen kuin kiire, jota työssäkäynti lisää. Liian vähän haasteita kun on yhtä stressaavaa ihmiselle kuin liikaa haasteita ja jotkut kaipaa jotain kotiarkea haasteellisempaa.

 

[karmu]

No kun musta on jopa välillä alkanut tuntua, että tää kotiäitiys on työuraa haastavampaa

 

["vieras"]

jos asenne on tuo niin ootappa vaan kun töihin lähdet.. töiden lisäksi vaunuilet edelleen, kokkaat ruokaa hirveessä kiireessä päiväkotipäivästä väsyneelle lapselle, edelleen vaunuilet, töidesi päälle teet kotitöitä, peset iltamyöhällä pyykkiä, raahaat väsynyttä lasta ruokakaupassa töidesi jälkeen ruuhkassa..

ja jooo. onneks on viimeisin lapsesi.

Minkälainen lahopää käy päivittäin ruokakaupassa. Mä käyn useimmiten lounastauolla. Ei tartte sitten lapsen kanssa sitä merkettikeikkaa enää tehdä. Ruokaakin voi kokata suunnitelmallisesti pakkaseen, pariksi päiväksi kerrallaan ym. Pyykkikone pesee pyykit ihan ilman että mun tarttee muuta kuin ripustaa ne kuivumaan.

Kyllä vain virikkeellinen _omatahtinen_ työ antaa paljon voimavaroja jaksamiseen myös muuhun elämään.

 

[Kismett]

jos asenne on tuo niin ootappa vaan kun töihin lähdet.. töiden lisäksi vaunuilet edelleen, kokkaat ruokaa hirveessä kiireessä päiväkotipäivästä väsyneelle lapselle, edelleen vaunuilet, töidesi päälle teet kotitöitä, peset iltamyöhällä pyykkiä, raahaat väsynyttä lasta ruokakaupassa töidesi jälkeen ruuhkassa..

ja jooo. onneks on viimeisin lapsesi.

Silloin jaksaa paremmin noita edellämainittuja kun on muutakin elämää.
Kokemusta on

 

[Kismett]

No kun musta on jopa välillä alkanut tuntua, että tää kotiäitiys on työuraa haastavampaa

Joo kyllä. Pääsee töihin lepäämään Minä ainakin

 

[hmph]

Ei tuossa ole mitään hirveää.

Ei kaikkien tarvitse tarvitse "tiputtaa aivojaan" lapsen saatuaan ja haluta jäädä leikkimään pikkuäitiä loppuelämäkseen.

juupajuu, eli töihinpaluun vaihtoehto on tyhmyys ja kodinleikkiminen?

eiköhän molemmat vaihtoehdot ole ihan hyviä, riippuen äidin omasta tahdosta.

ja aapeelle, eipä tuo mitään hirveää ole, toiset tykkää palata töihin ja toiset taas nauttii kotonaolostaan, ei se kenestäkään sen parempaa/huonompaa äitiä tee.

 

[Ego]

Hmm..ja mie niin tykkäisin edelleen vaihdella vaippoi ja vaunuilla etc. =)

 

["Lissu"]

olin ihan samaa mieltä kun olin kotona. Lapset 1v5kk ikäerolla ja kotona olo oli ihan kamalaa. kumpikaan ei nukkunut ja koko elämä oli nukuttamista, nukuttamista ja nukuttamista. Ulkoilua ja nukuttamista. Menin töihin kun kuopus 1v3kk enkä ole katunut hetkeäkään. kotiaskareet sujuivat mukavasti ja lapset oli tyytyväisiä ja nukkuminenkin alkoi onnistumaan. sain sisältöä elämään ja lomatkin tuntui lomalta. Nyt olen ollut melkein 4v töissä ja odotan kolmatta lasta. Nyt tuntuu ajatus kotiin jäämisestä erittäin hyvältä Ajattelin jopa olla koko 3v kotona kun voi tehdä keikkaa niin paljon kuin haluan ja isommat lapset menevät kouluun.

 

[v]

Joo kyllä. Pääsee töihin lepäämään Minä ainakin

Samoin. Meillä on neljä lasta ja töissä sentään suunnilleen tietää, mitä milloinkin on luvassa, vaikka työ onkin haastavaa. Kotona se oli yhtä totaalista hermojen koettelua aamusta iltaan Ainakin loppuvaiheessa, kun oli yli 6 vuotta ollut kokoajan kotona, alkoi tuntua, että löytää itsensä aina samasta hommasta hiekkalaatikon reunalta ja lapsilla oli jokaisella omat temppunsa ja tarpeensa. Kyllä siinä oltiin TÖISSÄ, henkisesti ehkä enemmänkin kuin oikeissa töissä.

 

["vieras"]

Ei tuossa ole mitään hirveää.

Ei kaikkien tarvitse tarvitse "tiputtaa aivojaan" lapsen saatuaan ja haluta jäädä leikkimään pikkuäitiä loppuelämäkseen.

Olipa aika ilkeesti sanottu, mitä pahaa siinä on että äiti hoitaa lapsensa kotona? Mitä ihmeen pikkuäiti-leikkiä?? Hohhoijaa...

 

[Mummeliisa]

Minä tunnustaudun myös äidiksi, joka ei ole viihtynyt äitiyslomilla ja SILTI meillä on suurperhe ja lisääkin toivoisin.

Sen ymmärrän, että joku ei viihdy "vain" kotona (sitaattimerkit siksi, että monelle se ei suinkaan ole mikään "vain" vaan täyttä ja ehkä työlästäkin arkea). Ja tavallaan ymmärrän senkin, että jos joku on itsenäinen ja kotonaviihtyvä, niin kokee pahaksi jos perhe-elämää pääsee elämään vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Sitä taas en ollenkaan ymmärrä, miksi aikuiset fiksut naiset vähättelevät ja pilkkaavat muiden valintoja. Eikö äidit voisi mileummin tukea toisiaan kuin sitä semmoista sonnansyötäntää ja pahanolonkylventää, mitä tämän tyyppisiin ketjuihin niin helposti tulee...?