niin noista tileistä: miten te joilla on yhteiset rahat?

[Turkilmas]

Niin miten se käytännössä toimii? Aloin oikein miettimään tätä tämänpäiväisen ketjuni perusteella. Niin miten teillä sit on? Onko molemmilla kuitenkin omat kortit vai vaan yks kortti? Ja jos yks kortti niin kuka sitä pitää? Miten sitten jos ostatte jotain ns. turhaa, eli vaikkapa paidan tai mies virvelin? Neuvotellaanko tämmöisistä ensin tai kysytäänkö lupa yms.? Ja onko tulot jotenkin suhteutettuna vai käyttääkö toinen suhteessa enemmän kuin toinen?

Meillä oli aiemmin niin että mulla oli kaikki rahat ja maksoin niistä laskut sekä ostin ruoat yms. Ja jatkuvasti kiristi pinnaa, sekä miehellä että mulla. Siks haluaisin vaan tietää että miksi päädytään ratkaisuun 1 yhteinen tili ja miten se toimii

 

[nytkypylly]

meillä molemmilla omat kortit yhteiselle tilille, eikä talous kaadu mun paitaan, tai miehen virveliin =) isommista ostoksista neuvotellaan ja voi sanoa että 95% ollaan yhdessä kaupoilla =) meillä on ollut näin 18vuotiaista asti, enkä osaisi ajatellakaan muuta, enkä ymmärrä, että tässä vois jonkun mielestä olla jotain ongelmaa :xmas:

 

[vieras]

Tällähetkellä kun olen kotihoidontuella olen tietenkin riippuvainen miehen tuloista. Kysyn jos aion jotain kallista hankkia että onko ok ja taas sama toisinpäin. Kallis= esim. vaikka vaate itelle luokkaa 100e.

 

[Henrietta]

Isommista neuvotellaan,pienemmistä ei.Meillä on silleen että kummallakin omat kortit,plus sitten mulla luottokortti jonka laskut menee miehelle.Mä tienaan huomattavasti vähemmän kun mies.

Mies maksaa laskut,minä käyn ruokakaupassa.

 

[ElinaMaria]

sama homma... meillä yhteiset rahat mutta omat tilit. Pidetään vaan huoli siitä että molemmat tietää missä mennään ja kumpikin makselee laskuja riippuen kumman tilillä on enemmän rahaa.

Luottamus. se on se avainsana.

 

[kinuski]

Meillä yhteinen tili, molemmilla omat kortit. Mä maksan laskut sieltä tililtä, ja lopuilla ostetaan sitten mitä ostetaan. Jos jompikumpi ostaa jotain kalliimpaa, niin yleensä mainitsee toiselle että käykö että ostan.

 

[Ninniliina]

Me oltiin seurusteltu aikanaan vissiin puol vuotta kun mies makso mulle ensmäisen kerran jonku vaatteen ku mul ei ollu rahaa. Kun muutettiin yhteen, meil oli omat tilit, mutta se makso jolla oli rahaa. Pankin vaihdon ja ensimmäisen asunnon oston myötä yhdistettiin tilit kun käytännössä oli siihenki asti menny yhteisesti kaikki.

Vaatteet on meillä ihan kulutustavaraa, vaikka niitä ehkä ostetaankin jonkun verran enempi kuin mitä tarvittas (= pidän siis vaatteista ). Jos ei ole tiukkaa, ei tarvi neuvotella omista "turhake-hankinnoista". Tällä hetkellä kumpikaan ei tee mitään ylimääräsiä ostoksia.

Omat kortit kummallakin.

Meil on kuitenkin sellanen työnjako, että mä hoidan laskujen maksamisen, yhteisistä rahoista siis, koska se pysyy mulla paremmin hanskassa: tulee huomattavasti enemmän muistutuskirjeitä jos mies maksaa laskuja...

 

[hanna]

Omat kortit on. Käydään aika harvoin kaupoilla, niin ettei mitään isompia ostoksia tule hankittua. Kyllä kysyn sillon tällön että onko mahdollista ostaa jotain, onko tilillä rahaa (sitä siirretään säästötilille pahan päivän varalle, josta voi sitten siirtää käyttötilille jos tarvii esim reissussa). Mies kun yleensä hoitaa laskut, ja muistaa tilin saldon. Hyvin toiminu jo 11 vuotta, meille sopiva tapa =)

 

[*]

Meillä on sekä että tilanne. Eli joka palkasta laitamme yhteiselle tilille odottamaan yhteisiä maksuja varten pienen summan (laskettu vuoden aikana tulleista laskuista esim. sähkölaskua varten 100 eur/kk, lehteä varten 2,50 eur jne.). Näistä sitten maksetaan yhteiset vakiomenot. Ruuat maksetaan sitten tilille jäävillä rahoilla. Mä maksan päivähoidon, mies auton bensan ja elarit. Mutta kummallakin on omat kortit. Jos mies ostaa golf-juttuja, mä ostan vaatetta ;-). Sen voi tehdä sitten noilla ylimääräisillä vakiomenojen jälkeen jäävällä summalla.

 

[kiukkupylly]

Meillä omat tilit, mutta yhteiset rahat. Yritetään maksaa suht' samanverran laskuja jne. Jos toisen tilillä on vain vähän rahaa, niin toinen siirtää sinne sitten vähän lisää tarvittaessa. Ruokakaupassa maksaa jompikumpi...ei ole väliä. Sellaisia pienempiä omia ostoksiin (esim. vaatteet tms.) ei todellakaan tarvitse kysyä toiselta lupaa, mutta isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Liikaa ei saa kumpikaan tuhlailla.

Meillä tää järjestely toimii loistavasti. Puhalletaan yhteen hiileen ja eletään niin, että molemmilla on hyvä olla myös näitten raha-asioiden suhteen. Se maksaa, joka jaksaa...ja rahat on molempien hyväksi

 

[Ninniliina]

meillä molemmilla omat kortit yhteiselle tilille, eikä talous kaadu mun paitaan, tai miehen virveliin =) isommista ostoksista neuvotellaan ja voi sanoa että 95% ollaan yhdessä kaupoilla =) meillä on ollut näin 18vuotiaista asti, enkä osaisi ajatellakaan muuta, enkä ymmärrä, että tässä vois jonkun mielestä olla jotain ongelmaa :xmas:

pahus... kerkesin jo kirjottaa, kun oisin vaan voinu laiskana peesailla tätä

 

[Merlion]

Meilla on yhteiset tilit, omat kortit. Minahan joudun nostelemaan singaporen tililta rahaa taalla Suomessa(miehen palkka siis menee singaporen tilille) , meikalaisen osa-aikapalkka kun ei riita kattamaan kuluja. Kaytan myos jenkki pankkikorttia seka luottokortteja, etta luottohistoria sailyy hyvana.

Voimme ostaa omia juttuja , isommista monien satojen eurojen ostoksista kylla informoidaan toisiamme.

Meilla on ollut aina yhteiset tilit.

 

[amine]

Kummallakin oma tili ja yhteinen tili. Kummatkin siirtävät rahaa yhteiselle tilille palkan saatuaan ja sieltä maksellaan isommat yhteiset menot.

Isoimmista hankinnoista sovitaan yhdessä, mutta jos nyt vaikka jotain vaatteita ostat niin ei siitä tartvitse puhua erikseen.

 

[amine]

Kummallakin oma tili ja yhteinen tili. Kummatkin siirtävät rahaa yhteiselle tilille palkan saatuaan ja sieltä maksellaan isommat yhteiset menot.

Isoimmista hankinnoista sovitaan yhdessä, mutta jos nyt vaikka jotain vaatteita ostat niin ei siitä tartvitse puhua erikseen.

Niin ja vielä että kummallakin kortti omalle tililleen.

 

[vieras]

Meillä on kummallakin omat tilit ja omat kortit niihin. Minä maksan kuitenkin kaikki laskut meillä, kummankin tileiltä. Eli jaan laskut siten, että kummankin tilille jää sopivasti rahaa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ilmoitan aina miehelle paljon tilille jää rahaa, eli niinä kuukausina kun vähemmän, ei sitten ostella niitä virveleitä tai paitoja. Mutta muuten ei todellakaan keskustella, jos minä ostan paidan, ei ole tullut mieleenkään ilmoittaa sitä etukäteen, ja kyllä se mieskin voi ostaa sen virvelin ilman että minä sillä päätäni vaivaan.

 

[auryn]

Yks tili, omat kortit. Mä hoidan raha-asiat, eli maksan laskut jolloin voin sumplia omiin ostoksiin tarpeen mukaan "ylimäärää", jos isommin on tarve. Mies hyvin harvoin ostelee mitään. Jos on isompi meno tulossa niin puhutaan asiasta, tai lähinnä ilmoitetaan toiselle. Ja varsinkin mulle, että tiedän tilin saldon ja laskujen suhteen

Mä käytän suhteessa enemmän rahaa, kyllä. Mä myöskin stressaan vähemmän raha-asioista, joten kaikkien kannalta on helpompaa että mä pyöritän rahataloutta.

Ja ennen kuin pistettiin rahat yhdelle tilille, kumpikin tahto aina luottaa siihen että toinen hoitaa jonkun tietyn laskun...

 

[Rapanhapakko]

Meillä on ollu yhteiset rahat ja tilit n. 17 vuotta. On siis yhteinen käyttötili, johon molempien tilit tulee. Molemmilla pankkikortit ja visat. Minä hoidan meillä laskut ja infoan sitten isäntää mitä jäi =) Luottamus on se mikä on tärkeää. Mies ostaa sen virvelin jos tarvitsee ja minä paidan. Niiden takia ei kuitenkaan perhe nälkää näe. Eli kumpikin osaa katsoa tilanteen, että mihin ylimääräiseen on varaa. Vaikea selittää, mutta meillä on aina toiminut tosi hyvin.

 

[Turkilmas]

Mulla on vaan itsellä tuoreessa muistissa miten mä aina pienenä säälin meen isää. Kun siis silloin kun se oli vielä siinä kunnossa että pystyi töitä tekemään, niin palkkapäivänä se sit toi nivaskan rahaa äidille. Äiti saattoi antaa tyyliin 10 mk isälle ja loput piti itsellä. Ja isä sit joutui aina pyytämään äidiltä rahaa esim. bensaan tai tupakkaan...

Muistan miten se oli mun mielestä jo silloin niin epäreilua. Toinen painaa pitkää päivää töissä ja kantaa rahat vaimolle. Siis kun isällä itsellä ei sitten ollut minkäänlaista päätäntävaltaa miten rahat käytetään, se vaan painoi niska hiessä töitä :/

 

[Titis]

Meillä on yhteiset rahat mutta molemmilla omat tilit ja niihin kortit, laitamme joka tileistämme jonkin summan yhteiselle tilille josta menee lainanlyhennys ja josta maksetaan laskut. Molemmille jää yleensä n. 800-1000? kk:ssa josta sitten ostelemme ruokaa ja omia juttujamme, ei meillä ole mitään summaa minkä kumpikin käyttää yhteisiin menoihin vaan maksamme milloin mitenkin ja jos toisella rahat loppuu niin toinen maksaa, näin käy vaan niiiiin harvoin. Ilmotamme yleensä toisillemme jos jotain isompaa meinaamme itsellemme ostaa. Tämä sujuu meillä todella hyvin, sujunut jo reilut 7 vuotta.

 

[viiden muksun mamma]

Meillä ei ole yhteiset tilit. Olen kotona kotihoidon tuella. Minä hoidan lasten vaatteet, kengät, oman puhelinlaskun, lasten harrastukset, pienemmät laskut jne. Miehellä sitten nämä isommat menoerät. Mä ostan ruuan luottokortilla ja mies maksaa luottokorttilaskun. Nykyisin olen ostanut myös paljon vaatteita ulkomailta ja ne ostokset maksan myös luottokortilla. Lyhennän itse luottokorttilaskua näiden vaatehankintojen takia. Mies kyllä napisee joskus. Hän ei voi ymmärtää, että joka kuukausi menee rahaa vaatteisiin... Mutta ei meillä koskaan ole näistä asioista riitaa tullut. Jos haluasin ostaa luottokortilla jotain kalliimpaa, jota en pystyisi itse kerralla kuittaamaan luottokorttilaskulle - silloin kyllä kysyisin luvan tai neuvottelisin asiasta.

 

[Marianne Isola]

Kummallakin oma tili ja yhteinen tili. Kummatkin siirtävät rahaa yhteiselle tilille palkan saatuaan ja sieltä maksellaan isommat yhteiset menot.

Näin meilläkin: kaikki yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililta, ja hlökohtaiset menot omilta tileiltä.

 

[nytkypylly]

meillä molemmilla omat kortit yhteiselle tilille, eikä talous kaadu mun paitaan, tai miehen virveliin =) isommista ostoksista neuvotellaan ja voi sanoa että 95% ollaan yhdessä kaupoilla =) meillä on ollut näin 18vuotiaista asti, enkä osaisi ajatellakaan muuta, enkä ymmärrä, että tässä vois jonkun mielestä olla jotain ongelmaa :xmas:

pahus... kerkesin jo kirjottaa, kun oisin vaan voinu laiskana peesailla tätä

mites oot muuten voinut??

 

[Minä]

Omat tilit plus yksi yhteinen tili. Mun tilille tulee äitiyspäiväraha ja miehen tilille sen palkka. Yhteiselle lapsilisät. Mä maksan laskut sieltä missä on rahaa (yleensä tietysti miehen tili) ja siirrän rahaa itselleni jos on tarvis. Hoidan pääsääntöisesti siis kaikki laskut meidän perheessä. Yhteiselle tilille laitan aina palkkapäivänä vähän rahaa jemmaan pahan päivän varalle. Tosin ennen seuraavaa palkkapäivää se on yleensä sieltä jo käytetty. Isommista ostoksista neuvotellaan, pienemmistä ei. Näin meillä toimittu 14 vuotta. Naimisissa tai edes kihloissa ei olla.

 

[mustikkatassu]

Yksi yhteinen tili, johon molempien palkat menee. Molemmilla omat kortit, nettitunnukset pelkästään miehellä, molemmilla suunnilleen samat tulot,
meidän tiliille tulee myös lapsilisät, josta ne siirretään heti lasten tileille, muutama kymppi jää niistä meidän tilille muhimaan, jotka käytetään tai ei..

Meillä toimii tämä järjestely hienosti ja tulee toimimaan myöskin sen jälkeen jos jommallekummalle sattuis jotain koska meillä on ns. tai tili

 

[kiukkupylly]

Mulla on vaan itsellä tuoreessa muistissa miten mä aina pienenä säälin meen isää. Kun siis silloin kun se oli vielä siinä kunnossa että pystyi töitä tekemään, niin palkkapäivänä se sit toi nivaskan rahaa äidille. Äiti saattoi antaa tyyliin 10 mk isälle ja loput piti itsellä. Ja isä sit joutui aina pyytämään äidiltä rahaa esim. bensaan tai tupakkaan...

Muistan miten se oli mun mielestä jo silloin niin epäreilua. Toinen painaa pitkää päivää töissä ja kantaa rahat vaimolle. Siis kun isällä itsellä ei sitten ollut minkäänlaista päätäntävaltaa miten rahat käytetään, se vaan painoi niska hiessä töitä :/

Harmi Toi tosiaan kuulostaa, siltä että heidän kohdallaan yhteiset rahat -järjestely ei toiminut ollenkaan sillä tavalla, miten se parhaimmillaan voi (ja kuuluukin ) toimia.

Yhteiset rahat on yhteiseen hyvään, molempien (koko perheen ) iloksi. Ja kuten monet täällä jo sanoneet, niin luottamus/rehellisyys/toisen kunnioittaminen ovat asioita, joita ilman yhteiset yhteiset rahat -järjestely ei tule toimimaan.