Niin väsynyt. (2 vuotiaan nukkumisesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Nyt tarviis vertaistukea semmosessa asiassa kun 2 vuotiaan nukkumisessa, tai enemmänkin siinä kun ei nuku.

Uhmaikä on pahimmillaan, ja kaikki on kauheeta vastaan vänkäämistä, mitään ei saisi tehä tai mitään ei halua tehä.
Päikkäreitä meillä nukutaan, jos nukutaan.
Yöunille laitto onkin sit taitolaji, siihen menee hyvällä tuurilla vaan 2 tuntia, ja sekin vaatii sen että makaa vieressä.
Yöllä sitten herätäänkin lähes poikkeuksetta raivoamaan 15-40min ajaks, ja tätä tapahtuukin sit joka yö.
Kiukkukohtauksen jälkeen sit nukkuminen onkin pätkittäistä, n. 10 min ajan torkutaan ja sit yritään karata sängystä.
Välillä poika on ihan hereillä kyllä, että saa kontaktin mutta kiukku vaan jatkuu.
Välillä sitten on taas ihan "omissa maailmoissa".

Eli omat unet on sitä muutaman tunnin luokkaa joka yö, tai vähemmänkin kun ei osaa nukkua kun odottaa vaan millon se huuto taas alkaa.
Tätä on nyt jatkunut kuukauden, vähän reilu ehkä.
Itse oon raskaana ja laskettuun aikaan pari viikkoa, joten se uni ja lepo ois ihan kiva nyt kun vielä pitäis siihen pystyä.

Itseäni hävettää ja omatunto kolkuttaa kun kaikki kiukuttelu ja yölliset heräilyt jne vaikuttaa siihen miten itse jaksan pojan kanssa päivittäin, aina oon tykänny olla kotona ja nauttinu pojan kanssa olosta, mut nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan niin väsynyt että en osaa enään oikeen nauttia pojan kans olosta.

Onko muilla ollut tällästä, kauanko kestänyt?

Anteeksi mahdollisesti sekava kirjotus, unet oli taas vähäset viime yönä.
 
Omilla lapsillani ei ole ollut nukahtamisongelmia, joten niihin en osaa sanoa mitään. Esikoinen on pienestä asti ollut unissakävelijä, jolla on myös ollut yöllisiä kauhukohtauksia. Eli juuri sitä, että herää yöllä huutamaan, eikä ole läsnä. Mitä enemmän päivässä on ollut haasteita tai uusia asioita tai flunssa tulossa tmv. niin sitä herkemmin on tullut näitä kauhukohtauksia. Välillä siis pysyy sängyssä "hereillä unissaan" tai miten sen sanoisi, mutta välillä on sitten kuljeskellutkin. Tällöin häneen ei saa aitoa kontaktia eikä kuulemma pidä yrittää herättää tilasta, mutta rauhoittaa kylläkin.

Nyt kuopuksella 2 v. on alkanut hieman olemaan oiretta siihen suuntaan, että hänelläkin tämä taitaa alkaa...

Ei tainnut olla juuri apua minun jorinoistani. Pienillä lapsilla on kuitenkin yleistä, että päivän tapahtumat menevät uniin. Hänkin voi reagoida esim. vauvan tuloon tällä käytöksellä - tahallaan tai tahattomasti.

Voimia!
 
Yksi sana: unikoulu. Pidätte unikoulun, alkaa yöt sujua tämän jälkeen. Me pidettiin 2-vuotiaallemme supernannyn ohjeilla ja parin huutoillan jälkeen meillä on nukuttu omassa sängyssä koko yö kiltisti :)
 
Onko teillä muuten päivärutiinit kunnossa? Säännölliset ruokailut, ulkoilut jne.? Lapsi on perusterve, ei allergiaa tms.? Jos nää on kondiksessa niin unikoulu on varmaan ainut vaihtoehto. Käy kirjastosta lainaamassa vaikka supernannyn opas tai se uusi suomalainen unikouluopas.
 
Meillä oli 2v tytöllä sama tilanne yhessä vaiheessa (nyt jo 2,5v.)

Mutta että nukkumaan meno oli taistelua, ja yöllä tosiaan herättiin raivoamaan.
Kyse ei ole kauhukohtauksesta, sillä lapsi juttelee ja vastaa kysyttäessä, kunhan vaan kiukuttelee.
Heräsi siis huonotuulisena kesken unien. Ensin heitti unikaverit sängystään, sitten halusikin ne takas sänkyyn. Suostuin vain yhden kerran yössä ne kaverit sinne sänkyyn nostaa. Kun ne uudestaan lensi lattialle, enkä niitä nostanut niin siitä oli taas helvetti irti. Alettiin rääkymään ja huutamaan, mikään ei kelvannut ja syliin rauhottaessa vaan löi ja potki. Sellasta ihan älytöntä raivoamista.

Tehtiinkin niin, että sanoin tytölle, että makkarissa nukutaan ja jos alkaa huutamaan niin voi mennä vaikka olohuoneeseen kiukuttelemaan. Lapsella on siis oma sänky meidän makkarissa, jossa nukkuu.
Pari viikkoa tätä tehtiin, että nostettiin vaan makkarista pois raivoamaan. Sittenkun rauhottui, sai tulla takaisin makuuhuoneeseen.
Haastaavaa se oli, kun kuitenkin sisarus halusi yöllä nukkua ja toinen van raivoaa..

Tätä vaihetta kesti n. kuukauden verran, ja tosiaan parin viikon ajan tehtiin tota, että nostettiin sitten kokonaan pois huoneesta jos ja kun mikään ei kelvannut yöllä.
 
[QUOTE="Aapee";28199473]Mites tää unikoulu pidetään?[/QUOTE]

Lyhyesti: iltatoimet, lapsi omaan sänkyyn, iltasatu ja halitukset hyvänyön toivotukset ja sitten valot pois. Jäätiin istumaan selkä lapseen päin huoneen ovelle ja jos lapsi nousi sängystä pois, vietiin takaisin. Ekalla kerralla voi sanoa kerran, että nyt nukutaan, mutta jatkossa vaan viette takaisin sänkyyn ilman mitään kontakteja vaikka lapsi tekis tai sanois mitä. Supernannyn jaksoissahan on ollut niin hulluja lapsia, että on pitänyt sata kertaa viedä sänkyyn, mutta nekin on oppineet parin illan jälkeen ettei sängystä tulla enää pois. Meillä lapsi ei edes yrittänyt tulla sängystä (ihmeteltiin itsekin) ja parin illan jälkeen oppi, että nukkuminen tarkoittaa nukkumista. Yöllä jos heräsi, niin ei otettu kontaktia, vaan jatkettiin unia itse (tai teeskenneltiin). Lapsen sänky tosin on meidän huoneessa, että näki meidät siinä vieressä kokoajan ja rauhoittui kun aikansa riehu. Jos olis noussut sängystä, niin sama homma kuin illalla, että viedään vaan uudestaan ja uudestaan takaisin sänkyyn sanomatta mitään.

Tärkeää myös, ettei hyvän yön toivomusten jälkeen mitään palveluksia, eli vettä, maitoa, jnejnejne, vaan kannattaa antaa juoda vetta ennen nukkumaan menoa ja that's it. Toki jos vessaan pitää päästä niin sinne pitää viedä, mutta ei siinäkään mitään keskusteluja vaan pikaisesti potalle ja äkkiä takas sänkyyn.
 
[QUOTE="vieras";28199515]Lyhyesti: iltatoimet, lapsi omaan sänkyyn, iltasatu ja halitukset hyvänyön toivotukset ja sitten valot pois. Jäätiin istumaan selkä lapseen päin huoneen ovelle ja jos lapsi nousi sängystä pois, vietiin takaisin. Ekalla kerralla voi sanoa kerran, että nyt nukutaan, mutta jatkossa vaan viette takaisin sänkyyn ilman mitään kontakteja vaikka lapsi tekis tai sanois mitä. Supernannyn jaksoissahan on ollut niin hulluja lapsia, että on pitänyt sata kertaa viedä sänkyyn, mutta nekin on oppineet parin illan jälkeen ettei sängystä tulla enää pois. Meillä lapsi ei edes yrittänyt tulla sängystä (ihmeteltiin itsekin) ja parin illan jälkeen oppi, että nukkuminen tarkoittaa nukkumista. Yöllä jos heräsi, niin ei otettu kontaktia, vaan jatkettiin unia itse (tai teeskenneltiin). Lapsen sänky tosin on meidän huoneessa, että näki meidät siinä vieressä kokoajan ja rauhoittui kun aikansa riehu. Jos olis noussut sängystä, niin sama homma kuin illalla, että viedään vaan uudestaan ja uudestaan takaisin sänkyyn sanomatta mitään.

Tärkeää myös, ettei hyvän yön toivomusten jälkeen mitään palveluksia, eli vettä, maitoa, jnejnejne, vaan kannattaa antaa juoda vetta ennen nukkumaan menoa ja that's it. Toki jos vessaan pitää päästä niin sinne pitää viedä, mutta ei siinäkään mitään keskusteluja vaan pikaisesti potalle ja äkkiä takas sänkyyn.[/QUOTE]

Lisään vielä, että parin illan jälkeen siirryttiin kokonaan sitten huoneen ovelta pois olkkarin puolelle ettei lapsi enää nähnyt meitä nukahtaessaan. Tiesi kuitenkin, että ollaan lähellä.
 
Meillä oli 2v tytöllä sama tilanne yhessä vaiheessa (nyt jo 2,5v.)

Mutta että nukkumaan meno oli taistelua, ja yöllä tosiaan herättiin raivoamaan.
Kyse ei ole kauhukohtauksesta, sillä lapsi juttelee ja vastaa kysyttäessä, kunhan vaan kiukuttelee.
Heräsi siis huonotuulisena kesken unien. Ensin heitti unikaverit sängystään, sitten halusikin ne takas sänkyyn. Suostuin vain yhden kerran yössä ne kaverit sinne sänkyyn nostaa. Kun ne uudestaan lensi lattialle, enkä niitä nostanut niin siitä oli taas helvetti irti. Alettiin rääkymään ja huutamaan, mikään ei kelvannut ja syliin rauhottaessa vaan löi ja potki. Sellasta ihan älytöntä raivoamista.

Tehtiinkin niin, että sanoin tytölle, että makkarissa nukutaan ja jos alkaa huutamaan niin voi mennä vaikka olohuoneeseen kiukuttelemaan. Lapsella on siis oma sänky meidän makkarissa, jossa nukkuu.
Pari viikkoa tätä tehtiin, että nostettiin vaan makkarista pois raivoamaan. Sittenkun rauhottui, sai tulla takaisin makuuhuoneeseen.
Haastaavaa se oli, kun kuitenkin sisarus halusi yöllä nukkua ja toinen van raivoaa..

Tätä vaihetta kesti n. kuukauden verran, ja tosiaan parin viikon ajan tehtiin tota, että nostettiin sitten kokonaan pois huoneesta jos ja kun mikään ei kelvannut yöllä.

Siis ihan tasan samanlaista meilläkin.Ku se kiukkukohtaus tulee nii heitellää puput, tyynyt ja peitot mäkeen ja huudetaan vaan ettei nukkumaan. Täytyy kokeilla tuota huoneesta pois siirtämistä.

Ja poika nukkuu omassa sängyssä meiän kanssa samassa makkarissa.
 

Yhteistyössä