Toggle sidebar

Nimen valinnasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fanaatikohtava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
F

Fanaatikohtava

Vieras
Nimen valinnasta
On se vaikeaa valita toiselle ihmiselle nimi. Hänen pitäisi vieläpä käyttää sitä koko ajan koko elämänsä.

Miettiessäni on tullut muutama asia mieleen, annan muillekin mietittäväksi (ei sillä, että näin pitää tehdä, vaan vinkkinä kelle haluaa.)

- Nimen pitäisi sanoessa olla kerralla selvä. Siksi karsiutuvat Nikot, Lukat (c:llä vai k:lla?), Iinat, Tiiat, Juliat (yhdellä vai kahdella i:llä/u:lla?) ym...

- Nimen pitäisi olla sellainen, ettei siitä helposti pääse vääntämään lempinimeä. Samuli->Samppa, Arto->Arska, ja suunnilleen kaikki pitkät nimet, jotka itsestään lyhentyvät. Mitä järkeä antaa nimeä, jota ei käytetä?

- Eikä helposti pitäisi saada vääntymään pilkkanimeksi. Äkkiäkös Iisasta tulee Aasi ja Leo saa aina olla Leo Leijona...

- Nimi ei pitäisi olla niin yleinen, että sitten on samalla luokalla tai kaveripiirissä monta kaimaa. Hyvästi siis Veeti (olisi ollut älyttömän hyvä, mutta kun se on jo joka talossa!), Emma, Aada ja muut ihanat...

- Ei myöskään lähisukulaisten nimiä, muuten lapsesi on vielä aikuisenakin Pikku-Eero.

Aika monta ihanaa nimeä näissä kyllä karsiutuu!
 
Aina voi myös valita sellaisen nimen, josta on itse pitänyt lapsena tai nuorena (yleensä ei ole tämän hetken suosikkinimi). Tyttärelleni valisin nimen, jota on tänä vuonna annettu Suomessa 28 kappaletta ja toistanimeä vain 19 kappaletta. Ja tämä etunimi on tosiaan ollut suosikkini yli 20 vuotta ja jo silloin päätin, että jos saan tyttären, on hän saava tämän nimen..
 
Meille kävi niin, että odotusaikana oli jo kauhean pähkäilyn jälkeen päätetty nimet tytölle ja pojalle. Poika kun sitten syntyi, niin ei ollutkaan yhtään sen valitun nimen "näköinen". Jos ymmärrät mitä tarkoitan =) Pakka sekaisin ja taas nimeä miettimään.

Muuten ymmärrän ton sun listauksen, mutta varmasti nimestä kun nimestä saa jonkun pilkkanimen ja lempinimet on niin yleisiä, ettei niiltä voi välttyä.

 
Niin ja vielä sen verran ap:lle, että kyllä lempinimet on ihania. Se vain osoittaa, että susta välitetään, kun vaivaudutaan keksimään lempparikin.

Nimimerkillä: Itselläkin lempinimi, joka on ihan yhtä pitkä kuin oikeakin, mutta paljon lämpöisempi:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja On se vaikeeta juu:
Meille kävi niin, että odotusaikana oli jo kauhean pähkäilyn jälkeen päätetty nimet tytölle ja pojalle. Poika kun sitten syntyi, niin ei ollutkaan yhtään sen valitun nimen "näköinen". Jos ymmärrät mitä tarkoitan =) Pakka sekaisin ja taas nimeä miettimään.
Click to expand...

Tää oli myös hyvä pointti, lapsi voi tosiaankin olla ihan eri näköinen kuin nimensä (onneksi meillä tyttö oli nimensä näköinen), mutta tuttavapiirissä on vaihdettu nimiä, kun ei "urpo" ollutkaan urpon näköinen;)
 
Oman sukupolven nimet eivät tänäpäivänä ole "muodissa". Eli Jenni, Sanna, Hanna, Kaisa, Minna, Niina, Noora, Mikko, Janne, Mika, Jussi... Taikka omien vanhempien ikäisten nimet! Eivät taatusti ole muotia tänäpäivänä: Riitta, Ritva, Liisa, Pirkko, Pirjo, Raili, Eila, Aila, Jarmo, Jorma, Tauno, Teuvo... :D
 
Minusta se ei ole välttämättä huono asia, että pitkästä nimestä vääntyy lempinimi. Yleensä 3-tavuiset nimet lyhentyvät jossakin vaiheessa lyhyempään muotoon (Susanna -> Susa, Suski, Juhani -> Jussi, Elisabeth -> Ellu). Sitä paitsi suomenkieleenkin hivuttautuva englanti on oiva esimerkki siitä, että lapsille annetaan nimiä, jotka pääsääntöisesti ovat vain virallisia nimiä esim. Charles -> Charlie, William -> Bill, Alexandra/Alexander -> Alex.

Toivoisin, että suomalaiset suosisivat ihan tavallisia suomalaisia nimiä eikä niin, että otetaan kivalta kuulostavia ulkomaisia nimiä. Jos tosiaan haluaa, ettei päiväkodissa ole kolmea samannimistä, niin kannattaa katsoa vähän vanhempia nimiä. Meidän tyttären päivähoidossa on esimerkiksi vain yksi Kirsi (60-luvulla tyypillinen nimi) ja yksi Antti.
 
Minä tykkäisin, että lapsella olisi nimi, joka olisi suomenkielellä hyvä ja samalla kuitenkin kansainvälinen. Itselläni on ulkomaalaiselle hankala nimi ja se pitää aina tavata moneen kertaan eikä sittenkään mene oikein. Tytöille olisi paljon kansainvälisestikin tuttuja kivoja nimiä, esim. Susanna, Veera, Saara, Miia, Eeva, Niina, Anna jne. Pojalle on hankala löytää, jos ei tykkää sellaisista lyhyistä nimistä kuten Joni, Sami, Tomi jne. Vinkkejä otetaan vastaan!
 
Meillä on lapsella kaksiosainen etunimi. Olen itse hyvin tarkka, että koko nimeä käytetään ja oikaisen usein asian, jos koitetaan puhutella vaan sillä ennen viivaa olevalla nimellä. Uskon ja tiedän, että vielä se on kohtuu helppoa, kun lapsi on vasta alle vuoden, mutta esim. koulussahan niitä väännöksiä alkaa sitten tulla. Meillä tämä yhdysnimi koostuu kahdesta tosi perinteisestä nimestä (molemmat tulee suvusta), ensimmäinen on aika suosittukin, mutta yhdysnimenä nimenkantajia on Suomessa alle 10 ja tänäkin vuonna kastettu vain yksi:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kohta pojan äiti:
Minä tykkäisin, että lapsella olisi nimi, joka olisi suomenkielellä hyvä ja samalla kuitenkin kansainvälinen. Itselläni on ulkomaalaiselle hankala nimi ja se pitää aina tavata moneen kertaan eikä sittenkään mene oikein. Tytöille olisi paljon kansainvälisestikin tuttuja kivoja nimiä, esim. Susanna, Veera, Saara, Miia, Eeva, Niina, Anna jne. Pojalle on hankala löytää, jos ei tykkää sellaisista lyhyistä nimistä kuten Joni, Sami, Tomi jne. Vinkkejä otetaan vastaan!
Click to expand...

Totte , Maxim, Veijo, Kalle,Robert/ Roope, Peter, Velipekka, Matias, Mikael ... tässä pari mieleen tullutta.
 
Minusta huvittavinta tällä hetkellä on uudet muotinimet: ne isoisien ja -äitien nimet. Miksi jokainen nuoripari haluaa lapsestaan Olavin, Iidan, Einon, Elsan ja Ainon? Ne voivat tuntia 70- ja 80-syntyneiden korvaan eksoottisilta ja harvinaisilta, mutta kymmenen vuoden kuluttua joka luokalla on muutama Olavi: se on sitten uusi "Mikko" tai "Ville" tai "Laura".

Mielikuvistusta siis!
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä...:
Meillä on lapsella kaksiosainen etunimi. Olen itse hyvin tarkka, että koko nimeä käytetään ja oikaisen usein asian, jos koitetaan puhutella vaan sillä ennen viivaa olevalla nimellä. Uskon ja tiedän, että vielä se on kohtuu helppoa, kun lapsi on vasta alle vuoden, mutta esim. koulussahan niitä väännöksiä alkaa sitten tulla. Meillä tämä yhdysnimi koostuu kahdesta tosi perinteisestä nimestä (molemmat tulee suvusta), ensimmäinen on aika suosittukin, mutta yhdysnimenä nimenkantajia on Suomessa alle 10 ja tänäkin vuonna kastettu vain yksi:)
Click to expand...


Meillä sama juttu, kaksiosainen nimi ja suomessa alle 10nen ja tänävuonna kastettu meijän muksu sillä nimellä... Mutta, meillä käytetään vaan etuliitettä pääsääntöisesti.. kyllä välillä myös koko etunimeä.. mutta mun mielestä ei oo ees paha juttu käyttää sitä nimeä lyhyempänä..
Tosin on meillä lempinimikin, mutta se on yhtä pitkä mitä koko nimikin ja sitä tulee käytettyä kyl kans paljon.. :)

Mä en varmaan semmosta nimeä edes keksis jos pitäis miettiä et ei semmosia kahta vai yhtä vokaalia siel välis ja ks:llä vai x:llä... Jos haluaa että lapsen nimi sanotaan esim juulia, niin sillon kannattaa laittaa kirjotusasuunkin se kaks u:ta.. sama juttu ku että onko miika vai mika, mun mielestä.. mä ainakin sanon nimet niinku ne kirjotetaan.. joten jos ite kutsuu lasta juuliaksi ja se kirjotetaan yhdellä u:lla niin ei ihme että saa olla korjaamassa..

:)

 
Minä myös ajattelin ennen vauvan syntymää että nimestä ei saa vääntyä mitään lempinimeä. Päädyimme kolmitavuiseen nimeen josta todella ei keksi kuin yhden lempinimen, Ansku josta en tykkää yhtään. Nyt kuitenkin kun lapsi on vuoden ikäinen olen alkanut miettiä että olisi ihan mukava jos kuitenkin voisi antaa lempinimiä. Voihan niitä tietysti keksiä ihan muualtakin kuin nimestä, mutta silti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niin-pä:
Minusta huvittavinta tällä hetkellä on uudet muotinimet: ne isoisien ja -äitien nimet. Miksi jokainen nuoripari haluaa lapsestaan Olavin, Iidan, Einon, Elsan ja Ainon? Ne voivat tuntia 70- ja 80-syntyneiden korvaan eksoottisilta ja harvinaisilta, mutta kymmenen vuoden kuluttua joka luokalla on muutama Olavi: se on sitten uusi "Mikko" tai "Ville" tai "Laura".

Mielikuvistusta siis!
Click to expand...

Mitenkäs tuo olisi sen "huvittavampaa" kun ne "Mikko, Ville ja Laura" ovat käyneet aikanaan aivan saman kaavan muotinimineen. Suomalaiset nimet kun siirtyvät sykleittäin eteenpäin.

Minusta taas ulkomaalaisuuden tavoittelu nimissä on kaikkein huvittavinta. Kymmenen vuoden päästä näitä Micoja, Ricoja ja Ticoja on luokalla useita ;) No pakolaisia tietysti tulee Suomeen jatkuvalla syötöllä, että sulautuvatpa nämä "suomalaisnimet".

Myös kummallisten uusien nimien antajia ihmettelen. Tulee mieleen turha erikoisuudentavoittelu tai mamman herranterttu, kun pitäisi olla niin uniikki nimi jota ei kellään ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kohta pojan äiti:
Minä tykkäisin, että lapsella olisi nimi, joka olisi suomenkielellä hyvä ja samalla kuitenkin kansainvälinen. Itselläni on ulkomaalaiselle hankala nimi ja se pitää aina tavata moneen kertaan eikä sittenkään mene oikein. Tytöille olisi paljon kansainvälisestikin tuttuja kivoja nimiä, esim. Susanna, Veera, Saara, Miia, Eeva, Niina, Anna jne. Pojalle on hankala löytää, jos ei tykkää sellaisista lyhyistä nimistä kuten Joni, Sami, Tomi jne. Vinkkejä otetaan vastaan!
Click to expand...

Iso osa vanhoista, suomalaiseen korvaan hyvinkin perinteisistä nimistä on nimen omaan kansainvälisiä. Aika monet niistä perustuvat alun perin raamattuhommiin, mutta ovat sittemmin myös maallistuneet mm. kansallisromantiikan kirjallisuuden jne myötä ja liittyvät myös muiden uskontokuntien perinteeseen. Siis esim. Markus, Mikael, Tuomas, Simeoni, Elias jne. Ja sittenhän on nämä himpun verran Micoja ja Nicoja "kestettävämmät", siis meidän kulttuurissamme Ruotsi- ja Venäjä -suhteiden johdosta totutummat ja meihin ehkä edes jotenkin liittyvät, mutta silti Suomi-ympyröissä ulkkikselta saundaavat nimet kuten Patrik, Emil, Oliver, Max, Alex, Sasha jne.
 
Aika hassua, ettei moni halua nimestä vääntää lempinimeä. Minusta lempinimet ovat aivan mahtavia, se juuri kertoo sen, kuinka läheisiä ihmiset ovat keskenään.
Meidän pojalla on lyhyt 4 kirjaiminen nimi ja siitä on väännöksiä jos jonkinlaisia, kaikki pidempiä kuin oikea nimi. Sitähän ei voi vanhemmat päättää, että lapselle ei tule lempinimeä. Jos sitä ei tule nimen perusteella, niin se voi tulla jostain ihan muusta jutusta. Luonteesta, kömmähdyksestä, ominaisuudesta, ihan mistä vaan. Minulla ei pienenä ollut lempinimeä koulussa ja olisin sellaisen halunnut, koska se tavallaan erottaa ollaanko asialinjalla vaiko oikeasti tuttuja. Ehkäpä siksi olen niin lempinimifriikkaaja :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja lempinimetjees:
Aika hassua, ettei moni halua nimestä vääntää lempinimeä. Minusta lempinimet ovat aivan mahtavia, se juuri kertoo sen, kuinka läheisiä ihmiset ovat keskenään.
Meidän pojalla on lyhyt 4 kirjaiminen nimi ja siitä on väännöksiä jos jonkinlaisia, kaikki pidempiä kuin oikea nimi. Sitähän ei voi vanhemmat päättää, että lapselle ei tule lempinimeä. Jos sitä ei tule nimen perusteella, niin se voi tulla jostain ihan muusta jutusta. Luonteesta, kömmähdyksestä, ominaisuudesta, ihan mistä vaan. Minulla ei pienenä ollut lempinimeä koulussa ja olisin sellaisen halunnut, koska se tavallaan erottaa ollaanko asialinjalla vaiko oikeasti tuttuja. Ehkäpä siksi olen niin lempinimifriikkaaja :)
Click to expand...

Olen täsmälleen samaa mieltä. Meillä on lapsilla ja itsellämmekin monia lempinimiä. Koirallekin on monia hauskoja nimiväännöksiä, riippuen tilanteesta ja mielialasta, ja mokoma vielä tajuaa että ovat juuri sen nimiä. Rontti, Rotikka, Ryökäle, RohmuRoope, Ruudolffi jne.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kansainvälisten Suomi-poikain äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja kohta pojan äiti:
Minä tykkäisin, että lapsella olisi nimi, joka olisi suomenkielellä hyvä ja samalla kuitenkin kansainvälinen. Itselläni on ulkomaalaiselle hankala nimi ja se pitää aina tavata moneen kertaan eikä sittenkään mene oikein. Tytöille olisi paljon kansainvälisestikin tuttuja kivoja nimiä, esim. Susanna, Veera, Saara, Miia, Eeva, Niina, Anna jne. Pojalle on hankala löytää, jos ei tykkää sellaisista lyhyistä nimistä kuten Joni, Sami, Tomi jne. Vinkkejä otetaan vastaan!
Click to expand...

Iso osa vanhoista, suomalaiseen korvaan hyvinkin perinteisistä nimistä on nimen omaan kansainvälisiä. Aika monet niistä perustuvat alun perin raamattuhommiin, mutta ovat sittemmin myös maallistuneet mm. kansallisromantiikan kirjallisuuden jne myötä ja liittyvät myös muiden uskontokuntien perinteeseen. Siis esim. Markus, Mikael, Tuomas, Simeoni, Elias jne. Ja sittenhän on nämä himpun verran Micoja ja Nicoja "kestettävämmät", siis meidän kulttuurissamme Ruotsi- ja Venäjä -suhteiden johdosta totutummat ja meihin ehkä edes jotenkin liittyvät, mutta silti Suomi-ympyröissä ulkkikselta saundaavat nimet kuten Patrik, Emil, Oliver, Max, Alex, Sasha jne.
Click to expand...

Joo, varsinkin sitä ruotsalaisuutta on ihannoitu suomessa kautta aikojen, kun ovat muka parempiakin ihmisiä. Tapahtuu näemmä vieläkin. Mutta juurikin ne nykyään ulkomaalaiselta "saundaavat" nimet ovat minusta vähän hauskoja, varsinkin supisuomalaisella jolla on supisuomalainen sukunimi.
 
Mun mielestä nimen valinta on myös pitkälti tunnepohjainen asia, eikä sitä voi ihan noin järkeilevästi miettiä kuin ap on listannut.

Mistä tahansa nimestä saa halutessaan aikaan jonkun väännöksen (eipä olisi muuten itselleni tullut mieleenkään vääntää Iisaa aasiksi!?). Mistä tahansa nimestä voi myös kantajansa elämän aikana tulla vaikkapa tuotemerkki, kuten elisa. Melkein mikä tahansa nimi voi myös yhtäkkiä yleistyä tosi suosituksi nimeksi, kuten ystävälleni kävi Ella-tyttärensä nimen kanssa.

Kuten moni on kommentoinutkin, en myöskään tajua mitä haittaa on lempinimestä, eikä sitä tosiaan voi vanhemmat päättää, keksiikö joku lempinimen lapselle vai ei... Kuten ap itsekin toteaa, lempinimiä syntyy yhtä lailla pitkistä kuin lyhyistä nimistä! (nuo Samuli- ja Arto-esimerkit)

Minusta pitää nimenvalinnassa miettiä enemmän vaikkapa, mikä tuntuu itsestä (ja miehestä :) hyvältä nimeltä, mikä sointuu kivasti sukunimeen (paitsi naisillahan sekin usein elämän aikana vaihtuu), mitä nimi tarkoittaa, miten se sopii vauvan ulkonäköön, millaista suvun perintöä kenties haluaa nimessä kuljettaa jne.
 
Mun kouluikäistä poikaa alettiin kutsua erään herkun mukaan, ja vain siksi että poika tykkäsi karkkipäivänä ostaa juuri tätä herkkua. Taisi olla kavereiden kosto kun poika ei tarjonnut heille tätä suussasulavaa suklaista herkkua. Poikaani lempinimi häiritsi tosi paljon, mutta onneksi kaverit kasvoivat ja poikani tuli murkkuikään ja herkuttelukin jäi vähempään. Mutta kaverit voivat olla tosi ilkeitä kun haluavat toista haavoittaa. Nimitteleminen ikävillä lempinimillä voi olla yksi henkisen väkivallan muoto.
 
No eivät lempinimet minusta ole niin vaarallisia, mutta jos nimeät pojan vaikka Jaakoksi, niin se on sitten aina ja alati Jaska. Jaakko ei koskaan. Kyllä minäkin lapsiani kutsun joskus kaikenlaisilla väännöksillä, mutta en millään yhdellä koko aikaa. Nimittäin kuten alussa sanoin, jos annan nimen niin tahdon että sitä käytetäänkin...
 
Kaikista nimistä saadaan lempinimi, lyhyt nimi pidennetään, Janista tulee Jansku, Timosta Timppa, pitkä nimi lyhennetään ,Sinikasta tulee Sini , Susannasta Suski jne,jne.

Eikä sitä tosiaan vanhemmat voi päättää aletaanko heidän lastaan kutsua lempinimellä, meidän pojan lempinimi on lyhennys sukunimestä, tytön lempinimi on pidennys omasta nimestä joka kuulostaa pojan nimeltä.
Itselläni lempinimi on niin vakiintunut , että harva ystävistäni edes tietää virallista nimeäni ja siitä sitten kyllä tulee kaikenlaisia juttuja; kuten, että joudun tekemään itselleni valtakirjan saadakseni postista jonkin lähetyksen joka on lähetetty lempinimellä tai joku kyselee puhelinnumeroani tiedustelusta jne.



 

Similar threads

F
Nimen valinnasta
Viestiä
9
Luettu
766
Lapsen saaminen
-Säde-
S
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa