Alkuperäinen kirjoittaja liian tarkkako?:
Mä ymmärrän sua!
Mulla itellä on kaksosanen etunimi, siis väliviivalla ja miehellä lyhyt, kaksitavuinen nimi. Lisäksi meidän sukunimi on lyhyt ja kaksitavuinen.
Kun mietittiin meidän tytölle nimeä, niin olin sitä mieltä, että meidän lapsella/lapsilla pitää olla kans lyhyet ja kaksitavuiset nimet, että silleen sopii porukkaan ja mä oon sitten ainoa poikkeus, kun en nyt kuitenkaan nimeäni rupee muuttamaan. Enkä missään nimessä kaksosasia nimiä lapsilleni halua.
Miehen perheessä (heitä 2 tyttöä ja 1 poika) on keskimmäisellä tavuviivallinen nimi ja muilla "ykkösnimet" ja mun mielestä se on jotenkin "eriarvoista" ja kuulostaa/näyttää hassulta. Kun taas mun perheessä (meitä myös 2 tyttöä ja 1 poika), meillä kaikilla on kaksosaet, tavuviivalliset nimet.
Minä en ole valinnut lasten nimiä niin että sopisivat toisiinsa tai meidän vanhempien nimiin tai mitään sellaista. Kummallakin on ihan erilaiset nimet, toisessa viisi ja toisessa neljä kirjainta, eivät ala samalla kirjaimella eivätkä lopu samalla kirjaimella.
A
ap
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Olitkos sinä se jolla on ulkomaalainen mies vai muistanko väärin?
K
karisma
Vieras
Ei olla valittu nimen pituuden mukaan, ainoa mitä katsottiin oli että etunimi sopii sukunimeen joka ulkomaalainen
No toisaalta oon tarkka juu. mut en ihan niin tarkka ku ap:n esimerkkijuttu. mut ihmettelisin kyllä jos jossain perheessä olis vaikka lapset Valtteri ja Mika, Ei käy yhtään yksiin mun mielestä noi. Siis veljeksiksi. Valtterin veli pitäs joko alkaa Veellä tai sit olla joku tyyliin Severi tai joku muu pitkä nimi.
Mä en ole edes varsinaisesti keksinyt yhdellekään lapselleni nimeä! En oo ikinä kyennyt raskausaikana päättämään mitään nimiä, pitää nähdä ensin että kenen näköinen se lapsi on
S
samoja ajatuksia
Vieras
Mulla kanssa alkaa päässä pakosta kelaamaan, että mikä on sisarusten nimissä se yhteinen tekijä. Itsellä nelikirjaiminen nimi ja siskolla myös, samat kirjaimet vain eri järjestyksessä. Miehellä myös sisaruksineen aika samanrytmiset nimet, vaikka yhdellä onkin pidempi, kuin muilla.
Omille lapsille myös halusin jonkin saman "teeman", loppujenlopuksi ovat molemmat kaksitavuisia ja nelikirjaimisia, ensimmäinen tavu sama. Tokat nimet eivät ole "samaa sarjaa".
Pidämme molemmat lyhyistä ja ytimekkäistä nimistä.
Omille lapsille myös halusin jonkin saman "teeman", loppujenlopuksi ovat molemmat kaksitavuisia ja nelikirjaimisia, ensimmäinen tavu sama. Tokat nimet eivät ole "samaa sarjaa".
Pidämme molemmat lyhyistä ja ytimekkäistä nimistä.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sekö ei ollenkaan härisitse, että kaikkien muiden nimissä on pitkä vokaali (ee) kuin Sirpalla?
O
Oma nimi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:Jokaiselle lapselle on valittu OMA nimi ajattelematta ketään muuta! Outo ajatuskin mokoma!
Peesi tälle!
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
mä olen sattumalta onnistunu tekemään lapseni sellasten miesten kans joilla on yhtä monta kirjainta etunimessään ku mulla, tosin lapsista vain yhden etunimessä on myös tämä sama määrä kirjaimia. Tosin olen jättäny kyllä nää miehet sit jo kuitenki...
M
mamma3
Vieras
mä mietin kans nimi juttuja kun odotin kolmattamme, mulla sekä kahdella vanhemmalla lapsella toinen nimi loppuu -ia että ajatteleeko joku nyt että meillä on sellanen kaava nimissä. Noi tuli vahingossa ja huomasin vasta myöhemmin. Kolmannen lapsen toinen nimi loppuu -la.
Meillä oli pojan nimelle tarkat kriteerit. Nimen tuli olla
- suomalainen ns. voimanimi (ei virallinen termi, vaan ihan omamme)
- selkeä
- merkitä jotakin
- olla hyvä sellaisenaan, ettei tarvitse tehdä väännöksiä nimestä (vrt. Annamari > Ansku)
- ei vierasperäisiä konsonantteja
- suht. harvinainen, ei yhdenkään mun oppilaani nimi
- sopia sukunimeen
Kirjainten lukumäärä ei ollut ratkaiseva, eikä ole sittenkään, jos toisen lapsen joskus saamme. Tuo merkityksellisyys ja tietenkin sukunimeen sopiminen on meille tärkeämpää; näillä kriteereillä pojan mahdollinen sisarus saa samantyylisen - tai oikeastaan -henkisen - nimen.
- suomalainen ns. voimanimi (ei virallinen termi, vaan ihan omamme)
- selkeä
- merkitä jotakin
- olla hyvä sellaisenaan, ettei tarvitse tehdä väännöksiä nimestä (vrt. Annamari > Ansku)
- ei vierasperäisiä konsonantteja
- suht. harvinainen, ei yhdenkään mun oppilaani nimi
- sopia sukunimeen
Kirjainten lukumäärä ei ollut ratkaiseva, eikä ole sittenkään, jos toisen lapsen joskus saamme. Tuo merkityksellisyys ja tietenkin sukunimeen sopiminen on meille tärkeämpää; näillä kriteereillä pojan mahdollinen sisarus saa samantyylisen - tai oikeastaan -henkisen - nimen.
Itse asiassa en välitä. Onko niiden pakko sointua yhteen? Onko sisarusten nimien välillä oltava punainen lanka, joka nitoo koko sakin yhteen? Miksi?
M
mmn
Vieras
Meillä mun ja tyttöjen nimissä on 4 kirjainta, miehellä 3. Kaikkien nimet loppuu samaan vokaaliin. MUT jos tulis lisää lapsia, olis aika vaikeaa keksiä mieleinen nimi, joka passais saumattomasti tähän olemassaolevaan "kaavaan". Tulis varmaan enemmän kirjaimia tai saattaspa vaikka loppua konsonanttiinkin! Meillä ei ole suunniteltu tuota mitenkään. Kummankin tytön nimet oli valmiina jo masuvauva-aikana ja on sellaisia mistä kumpikin vanhempi tykkää.