V
vierailija
Vieras
Eli lähdet siitä ajatuksesta että tukia annetaan myös ylimääräiseen? Itse lähden ajatuksesta, että Suomessa on duunareita, joiden työstä saama palkka ei riitä välttämättömyyksiin. Katto pään päälle (myös pääkaupunkiseudulla), ruoka ja terveys. Ja tuota pienen palkan jätaukkoa paikataan tukijärjestelmin. Eli kyse ei ole saman elintason saamisesta tuilla mitä hyvätuloinen naapuri/kaveri/sukulainen.Olen toki. Mutta mitä se eläminen on? Miksi toisen elämiseen eivät mitkään tuet tahdo riittää ja toinen elää tuloilla, jotka siitä pienipalkkaisesta työstä saa? Menot pitää osata mitoittaa omien tulojen mukaiseksi, ei siis kuluttaa yhtä paljon kuin naapurit/kaverit/sukulaiset.
Miten lähestyisit tätä esittämääni tilannetta? En koe duunarin kepittämisen auttavan. Pitäisikö työnantajan maksaa paremmin ja pitäisikö sinne luoda paine? Monessa tilanteessa varmasti niinkin. Riistopalkalla pidetään tuotteen tai palvelun hintaa alhaalla, jotta hyvätuloinen naapuri/kaveri/sukulainen sen hankkii ja työntaja pysyy hyvätuloisena. Pitäisikö meidän hyvätuloisten ja työnantajien myös sovittaa menojamme, jotta kohtuullisuutta löytyisi muillekin? Tuloeroilla on ikävä tapa kasvaa pikkuhiljaa, jos korjausliikkeitä ei tehdä. Esim prosentuaaliset palkankorotukset. Nykyiset kaavailut niitä kasvattavat. Tasavero esim alv-nostot lääkkeissä syö pienituloisen taloutta pahemmin.
Mutta toki joskus duunarin työpanos ei voi vastata isompaa palkkaa esim. työtä riittää vaan osa-ajalle tai keveydeltään (fyysisesti ja henkisesti) ei ”edellytä” korkeampaa korvausta. Mutta työ silti pitäisi saada tehdyksi ja näin työllistää.