Saanko minäkin?
Kaikkiin ihmiskehon osiin, joita en tiennyt eilen olevan olemassakaan, sattuu. Fifi oli talviasuttavan mökkinsä kanssa hoidossa ystävättären luona ja eilen hain koiran yksiön kotiin. Aika pirun painava lukaali!
Toisen kaverin kanssa taistelimme sen ylämäkeen, upottavassa hangessa oikealle paikalleen. Kun äijä soitti illalla sairaalasta, hänkin oli häkeltynyt reippaudestamme. Mutta tänään maksellaan eilistä... Fibromyalgia ei ilahtunut ja kylmä on muutenkin yäk-yäk. Joudun käyttämään neopreeni"kuonokoppaa" pakkasella, että pystyn hengittämään ja se mokoma ei ollut kuivunut Fifin aamulenkkiin mennessä!! Kakrut eivät "jaksa" Fifiä kävelyttää, "ei ainakaan vielä..."
Mitään aamiaiseksi noin vain toimivaa ei muka löytynyt. IRA pitää viedä kaverinsa luo ja AlQaidan kaveri tuoda tänne vaihtarina. Mossad on jo eilisestä valittanut, että ei tahdo olla täällä, kun pojat tyhmäilevät keskenään, mutta ei suostu evakkomatkalle Fifin kanssa...
Stasi menee kaverinsa kanssa jonnekin roikkumaan, eli minä kuskaan hänetkin. Äijä on sairaalassa kuumeillut taas viime yön ja tilasi lisää sanoja puhelimeensa, pitäisi "Kikuchin tauti" lähettää. Stilliä siis nyt epäillään, oireita on niin paljon, että niihin sopii mikä tahansa, jos unohtaa ne oireet, jotka kaataisivat mahdollisen diagnoosin.
Fifi pitää ottaa sisään ja harjata, mutta joku on hukannut harjat.
Mutta aamuteen sain juoda rauhassa!
