No niin, olenko ainut...?

[eventually]

Minä olen usein onneton kotona. Meillä on monta lasta, mutta minulla ei ole ystäviä, hyvänpäiväntuttuja kyllä. Tunnen olevani tosi yksin kotona, eikä mielekästä tekemistä löydy lasten kanssa.

Muut äidit kyläilevät toistensa luona, käyvät kahvilla ja vaunulenkeillä. Minä olen yksin lasten kanssa. Kukaan ei kutsu minua erilaisille kutsuilleen, minä kutsun 30 ihmistä ja kaksi saapuu paikalle.

Lähden pian töihin ja olen siitä onnellinen. Pidän työtovereistani, ja tunnen kuuluvani johonkin ryhmään. Ei tarvitse miettiä mitä tänään syödään (muuta kuin kerran päivässä ) tai miksei taaskaan ehditty/jaksettu mennä ulos...

Minulle ei tämä kotona oleminen taida vain sopia. Viihdyn paremmin päivät töissä. Olen iloinen ja onnellinen äiti, kun saan olla päivät aikuisten kanssa, illalla jaksan kyllä leikkiä ja kuunnella koululaisten juttuja. Kotona kun olen, niin olen kärttyinen ja kiukkuinen, kaikki asiat hyppii silmille. Kodin täytyy olla putipuhdas ja ruoan ravitsevaa ja terveellistä.

No, jos jaksoit loppuun asti lukea, niin kiitos Piti vain purkaa vähän.

 

[LOISTOTUPSU]

Et oo ainut :hug:

 

[kuutar]

et ole ainu... mulla ei kavereita ollenkaan.... muutettiin viimetalvena. muutama kaveri jäi edelliselle paikkakunnalle, joskus tulee soiteltua... Mulla ei muuta kun mies ja poika... Joskus ahistaa kun ei mitään tekemistä, eikä mitään harrastuksiakaan ole ikinä ollu..... ei ole ketään kenen luona käydä.....

 

[balou]

Musta tuntuu kans että tuun pian hulluks.. ainoot "sosiaaliset kontaktit" 6kk pojan lisäks on koira ja hevoset.. miehelle kun mainitsen tästä asiasta, niin sanoo het että no mee takas töihin. Nii just, takas töihin kun työt loppu jo 3kk sitte heti ä-lomn loputtua (täällä on 3kk ä-loma, Belgiassa ), ja ihan niinku olis tosi helppoo tosta vaan mennä takas töihin, ettii uus työpaikka kun paikallista kieltä puhun hyvin pahasti murtaen.. ja sitäpaitsi oon raskaana (ihan alkumetreillä, mut silti olis kait pakko kertoo työnantajalle). Että voikumpa oliskin voinu vaan palata vanhalle työpaikalle tuttuihin rutiineihin ja jäädä kotiin sit vasta viikkoa ennen synnytystä En tiijä mitä teen, etinkö vaan jonkun väliaikaisduunin vai mökötänkö kotona ja koitan olla hiljaa ja valittamatta :ashamed:

Anteeks vaan täältäkin avautuminen, on vaan aika kurjat fiilikset..

 

[DuBbEl-MaMa]

mistäs päin oot kuutar tai muutkin yksinäiset,piristetään toisiamme =)

 

[Pömppiäisen äiti]

Jos olet täältä päin, tervetuloa meille. Oulun seudulla asutaan.

 

[ap]

Olipa kiva kuulla, että en tosiaan ole ainut tämän ongelman kanssa
Joskus vain tuntuu, että kaikilla on hyviä ystäviä, joiden luona vierailevat tai tekevät juttujaan. Minulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, vaikka helposti tulen ihmisten kanssa juttuun.

On tämä sillälailla raskasta, että toivoisi kuitenkin, että olisi joku läheinen ystävä, kenelle voisi soittaa milloin vain...

 

[kuin minun suustani]

ei enää mitään lisättävää tuohon.Kirjoitit kuin minä! Ja Tampereella asutaan, jos joku kaipaa ystävää

 

[ap]

ei enää mitään lisättävää tuohon.Kirjoitit kuin minä! Ja Tampereella asutaan, jos joku kaipaa ystävää

No voi itku, kun ollaan kuitenkin aika kaukana toisistamme :-(
Toivottavasti joku sieltä päin bongaa sinut!

 

[cothis]

Olet.