noin 1 vuotiaan unikoulu?

[uneton]

Onko kellään kokemusta vuoden kieppeillä olevan unikouluttamisesta? Meidän ainokainen, tyttö 11 kk, nukkui 6 kk vanhana jo vähän aikaa yöt yksin omassa sängyssä sitten alkoi takapakki sairauskierteen takia. Täälä hetkellä pieni yöeläjä haluaa meidän väliin ja itkee jos ei pääse ja seisoo pinnasängyssä pahimmillaan 2 tuntia putkeen + herää pikkuheräilyjä noin 10 kertaa yössä. Meillä unikoulu on jatkunut jo 2 kk!!!! Eikä tuloksia näkyvissä....Onko siis kokemusta joillakin jos unikoulu ei vaan tehoa...Siis se lievempi versio, joka meilläkin on käytössä...eli tassutellaan takaisin uneen, ei maitoa yöllä, ei viereen eikä puhetta vauvalle yöllä. Välillä tuli repsahdus kun oli pieni sairaana eli otin viereen jo 2 aikaan yöllä. Nyt kun alettu taas koulu kunnolla ja pitämään säännöistä kiinni niin yöt vaan ovat muuttuneet levottomammiksi koko ajan, ja noin 2 viikkoa jo kulunut. PItäisikö siirtyä totaaliversioon eli antaa itkeä itsensä uneen omassa pedissä ilaman puuttumista? tuntuis kyllä tosi pahalta..vai pitäiskö luovuttaa ja ottaa neiti perhepetiin takas eli väliimme pyörimään ja sanoa omille unille hyvästit seuraaviksi vuosiksi

 

[Unikoulu]

Valitset tarkasti haluatko pitää vierellä pitkään vielä tai haluatko että lapsi osaa nukkua kunnolla omassa sängyssä, joka on hyvä juttu monelta kantilta.

Sitten kun aloitat unikoulun olet jyrkkä, annat vaikka miehesi pitää sen, jos itse herkästi lipsut. Kun herää annat itkeä ensin pari minuuttia, käyt laittamssa makaamaan ja sanot nyt on yö nyt nukutaan. sitten annat huutaa viisi minuuttia sitten kymmenen, sitten 15 sit 20. Jossain vaiheessa pieni ei enää jaksa huutaa. toinen herääminen varmaan yön aikana, mutta huuto jää jo paljon lyhyemmälle. vannon että tiukalla otteella unikoulu toimii jo parissa yössä.

sairaudet muuttaa rytmiä mutta siihen pitäisi palata mahdollisimman nopeasti.

 

[Heidi]

Meillä muuten sama ongelma kuin alkuperäisellä, mutta lapsi ei rauhoitu myöskään viereen, vaan alkaa leikkiä ja hihkua jos sen virheen tekee ja lopulta ihan naattina alkaa huutamaan täyttä kurkkua ja sitten pitää keinutella sylissä, että nukahtaa viimein. Niin siis samanlaista unikoulua meilläkin on nyt pidetty muutama yö, eli, ei maitoa, ei viereen, ei puhumista tms., tutti vaan suuhun ja nalle kainaloon ja makuulle kun itkee ja vähän silittelyä jos vaan yltyy itku. Ei ainakaan vielä ole helpottanut öitä, että kait se on pakko pitää unikoulu sen rankemman kautta kun tassuttelut ei tehoo. Nyt on nimittäin päiväunille menokin ollut ihan hirveetä sirkusta...ja poika on tasan vuoden ikäinen.

Kuulostaa kyllä hirveeltä huudattaa lasta 20 minuuttia, huh huh...kyllä kai se oppii, että apua ei heru, mut mitäs muuta oppii samalla, et hänen hätäänsä ei kuultu tai siitä ei välitetty...ei hitto mä en kyllä taida pystyä tohon. Pakko kai yrittää laittaa mies asialle kun olen itse näin nössö... sitä vaan miettii että mitäs jos lapsi vaan just nyt tässä ikävaiheessa kaipaa äidin turvaa ja tukea normaalia enemmän...tosin nää yöunet on kyllä olleet ihan kamalia jo tosi pitkään. Nyt meni ihan jaaritteluks...kai se on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja annettava lapsen huutaa.

 

[Aukustiina]

Meillä on aika samantyyppinen tilanne ja poika 1v1kk vanha.

Unikoulua yritettiin jo syksymmällä, jolloin maidonjuonti öisin kyllä loppui, mutta muut heräilyt eivät. Yritettiin vaan ""kaataa"" poika takaisin sänkyyn ja silitellä uneen ja välillä tämä onnistuikin, mutta sitten herättiin taas puolen tunnin päästä uudestaan. Välillä taas seistiin sängyssä pitkiäkin aikoja tai noustiin saman tien ylös. Tätä jatkui varmaan viikkoja samanlaisena kunnes olimme niin väsyneitä, että emme jaksaneet enää jatkaa.

Meillä ei siis mielestäni ainakaan tämän tyyppinen unikoulu onnistunut. Nukkuminen on edelleen huonoa, mutta välillä on ihan hyviäkin öitä jopa monta peräkkäin. Olen ainakin toistaiseksi luovuttanut tuon unikoulun suhteen ja myöntynyt siihen, että kaikki lapset eivät vaan kertakaikkiaan nuku hyvin.

Meidän poika on myös todella vilkas ja touhuaa myös unissaan kaikenlaista; kävelee, istuu ja juttelee, joka myös varmasti omalta osaltaan vaikuttaa nukkumiseen.

 

[Uneton]

Kiitos kommenteista! Sekä sinulle joka ehdotit tiukkaa otetta että teille joilla tuntui olevan hyvin samantapainen vilkas lapsi kuin meilläkin (sekä päivällä että yöllä). Meillä on tuo mies vielä herkempi reagoimaan itkuun kuin minä joten sillelään en unikoulua anna vedettäväksi...tuli nimittäin takapakkia kun otin itse unilääkkeen ja annoin sen hoitaa tyttöä yöt.

Vähän pelkäsinkin että tohon kovempaan itkettämiseen täytyy vaan siirtyä jos ei muu auta tai sitten lopettaa unikoulu...Eilen pohdin koko päivän, että kumman teen ja rupesin ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä Aukustiina, että tilanne on mikä on ja meidän lapsi ei jostain syystä osaa nukahtaa itsekseen uudelleen. Ja sen tilanteen kanssa on elettävä. Otan tytön taas viereen koska uskon että sekä hänelle että minulle se on tällä hetkellä parempi ratkaisu. Vaikka meilläkin on samanlaista kerhunpoikaskömmintää kuin teillä Heidi. Sitä kestää aina puolesta tunnista puoleentoista tuntiin ja sit vihdoinkin nukahtaa.

Otatteko tekin Aukustiina viereen

 

[Unikoulu]

Lisähuomautuksena, että meidänkin lapsi on huono nukkuja. Unikoulut eivät tällä kertaa ole olleet mikään kertaheitolla yöt kuntoon juttu. Eli vähän aikaa unikoulun jälkeen on yöt menneet paremmin kunnes ne taas ovat meneett huonompaan suuntaan lähinnä siksi että olen mennyt heti laittamaan tuttia kun itkee yöllä. JA siksi hjeti etteivät muut herää itkuun. Sitten se vaan lipee kunnes huomaa että aha taas heräsin seittämän kertaa laittamaan tuttia. Poika siis kohta 1 v 1kk. Unikoulusta ja just tosta jyrkästä mulla on aiemmin hyvät je tehokkaat kokemukset. Ja viereen ei meidän lapsi rauhotu ei sitten millään. Ehkä ihan hyvä niin. Tsemppistä kaikille rauhattomien nukkujien äiteille! Ei oo helppoo. Vuos on menny uniasioita pohtiessa.