Nolotta... Miten ihminen voi olla näin tyhmä?

[epätoivonen]

Niin tossa se jo tulikin... Mulla tai meillä on 2v lapsi ja raskausajasta asti avioliitto on rakoillut ja pahasti... Mies petti mua raskausaikana, sain tietää lapsen ollessa 8kk eikä ollut voimia lopettaa liittoa... Mies lupasi ettei toistu ym, lupasi parantaa tapansa jne... Tosta on yli vuosi ja sama paska jatkuu, pettämistä ei kai enää... Ainakin jos miestä on uskominen! Olen onneton, mielestäni ansaitsen parempaa ja lapsi myös silti kituutan huonossa liitossa... Hävettää miten surkea olen, etten vaan pakkaa äijän tavaroita ja sano "suksi vittuun, ansaitsen parempaa"... Ero pelottaa, miten pärjään kaksin lapsen kan srahallisesta ja muutenkin tahtoisin lapselleni kodin, jossa on isä ja äiti.. Tajuan itsekin miten tyhmältä kuulostan eikä kirjotuksessani ole järkeä, oli vaan pakko purkaa sydäntä jollekin...

 

[epätoivonen]

ois kiva jos osais kirjottaa.. toivottavasti saitte selvän

 

[oi voi]

Jos koet että on mielekkäämpää elää tuollaisessa suhteessa missä varmasti lapsikin tulee kärsimään tai oireilemaan niin siitä vaan. Ei sitten onnistuisi käynti perheneuvolassa tai jossain avioliittoneuvonnassa miehesi kanssa?

 

[The Urpoileva Helmi]

:hug: kyllä sä pärjäisit lapsen kaa kaksistaan ihan hyvin...

 

[VIERAS]

Ikävä tilanne
Jos susta kerran tuolta tuntuu, ja et ole todellakaan onnellinen niin sinuna kyllä aloittaisin uuden elämän kaksin lapsen kanssa, ilman miestä...
Onko sulla sukulaisia tai ystäviä lähellä, he varmaan auttaisivat ensialkuun asunnon hankinnassa ja muissa käytännön jutuissa.
Ole vaan rohkea ja tee niinkuin susta oikealta tuntuu!

 

[plääh]

ihan samanlaisen elämän olen kokenut. mies jäi raskauden aikana kiinni pettämisestä ja lupasi lopettaa. mutta kuitenkin jäi kiinni kun lapsi oli jo syntynyt. mitäs muuta siinä voi thdä ku kamat oven pieleen ootelemaan että kotiutuu akan luota ja ottaa ne mukaansa

 

[vaipparalli]

Miksi sä olet onneton? Minkä asian pitäis olla paremmin? Siis kyllähän ymmärrän, että tuo pettäminen voi vielä kaivella mutta voisko olla joku muu vaihtoehto kuin ero?

 

[minä]

mäkin haluaisin erota muutta en pysty. koko liitossa ollut rakkautta enään aikoihin mies vaan alistaa ja huutaa =(
kun pystyskin eroon ja lähteen lasten 2-6v mutta kun ei

 

[The Urpoileva Helmi]

melkein vuoden mäkin mietin että jatkanko tätä nk.onnellista perhe-elämää ja nyt sitten olis muutto eessä, hirvitää kyllä monikin asia mutta saanpa päättää omista asioista ja yms...
ja mun mielestä elämä on liian lyhyt haaskattavaksi huonoon parisuhteeseen..

 

[vieras]

Oletko ihan lapsi itsekin? Miten niin et pärjäisi, tottakai sä pärjäät, vaikka helppoa se ei olekaan, en sitä väitä. Parempi sun on olla yksin kuin tuollaisessa suhteessa. Joskus sä vielä rakastut siihen todella ihanaan ja huomaavaiseen mieheen ja sitten huomaat kuinka tyhmää oli kituuttaa p.askassa suhteessa

 

[epätoivonen]

Itse olisin valmis menemään perheneuvolaan tms keskustelemaan avioliitostamme, siitä onko mahdollista saada liito vielä toimimaan, miestä ei moinen kiinnosta... On harvinaisen vanhanaikanen 30v, meidän asiat ei muille kuulu ja voin hakea ero jos siltä tuntuu.. Kumpa asiat olisivat noin yksinkertasia! Tai ehkä mä vaan teen asioista vaikeita, kun ero pelottaa nii-iin paljon. En kyllä tiedä mix viihdyn hyvin ilman miestäni ja nytkin kannan vastuun lapsesta! avioero on vaan ajatuksena kamala tai jotain... Hullua ja epätoivosta, tiedän itsekin silti jumitan huonossa suhteessa. Neuvoja, asiallisia, itsekin tajuan olevani tyhmä!

 

[epätoivonen]

Kiitti vastauksista! Täytyy yrittää puhua miehen kanssa asioista tai sit vaan hakea eroa... Ai niin en oo mikään lapsi vaan 30v!

 

[.......]

olet ihan kuin minä. nuorena tapasin mieheni ja nyt meillä on kaksi lasta. ei se mihkään muutu. samat vaikeudet ovat koko ajan uudestaan edessä. välillä on parempia aikoja, mutta loppujen lopuksi ollaan taas lähtöruudussa. itse mietin kanssa eroa,mutta olen (häpeän sitä..) taloudellisesti riippuvainen miehestä...(ja autosta myös...)myöskään mitään tukiverkkoa lasten hoidolle ei olisi.helpompaa elämä varmaan olisi ilman häntä ja paljon murheita olisi jäänyt kokematta jos olisin tajunnut jättää mieheni jo vuosia sitten...toivottavasti sinä saat asiasi järjestymään...ehkä minäkin..joskus...