Tuota, miksi olet alunperin alkanut seurustelemaan miehesi kanssa, jos hänessä on noin paljon huonoja puolia? Hyvä seksi on hieno juttu, mutta eihän se riitä millään parisuhteen perustamiseksi, jos kaikesta muusta tulee paha mieli.
Nössöyttä pidetään yleensä paheena, mutta minusta se on myös ihan hyvä ominaisuus. Tietty nössöys sopii hyvin, jos esimerkiksi haluaa perustaa parisuhdetta, johon tulee kuulumaan lapset. Nössöydellä nimittäin usein tarkoitetaan sitä, että viihtyy kotona, on tyytyväinen "tässä-ja-nyt" -elämäänsä ilman suurempia haaveita, ei tuskastu arjen kotiaskareisiin jne.
Minusta kuulostaa siltä, että miehesi on ehkä ylikiltti ja ehkä hieman syrjäänvetäytyvä tai ujo. Aika moni mies ja nainen on sellainen, että ei edes halua olla mikään julistaja ja toitottaja, vaan tyytyy olemaan sivustakatsojana. Joskus kyseessä voi myös olla se, että ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole sen kummempaa sanottavaa, vaan hän sanoo vain silloin kun on asiaa.
Olen itsekin sellainen, että tykkään miellyttää esim. puolisoa. No, omalla kohdallani se kyllä kääntyy helposti siihen suuntaan, että miellytän liikaakin unohtaen sen, mitä minä itse haluan. Itse myös herkästi vaikenen välttääkseni riitaa, sillä vaikka olisin oikeassakin, en välttämättä jaksa alkaa inttämään omaa mielipidettäni läpi.
Luulenpa, että jos saisit macho-miehen itsellesi, raivostuisit häneenkin, jos hän taas olisi todella itsekäs ja olisi muista piittaamaton.
Onko mahdollista, että juttelisit miehesi kanssa ja kertoisit, että toivoisit häneltä enemmän aloitteellisuutta ja enemmän oman tahdon julkituomista? Toisaalta kestätkö myös sen, jos mies sanoo, mitä asioita hän haluaisi sinussa muuttaa...?
Taustalla ujo ja hiljainen luonne ja pirttihirmu äiti (ja ehkä myös exä, en ole varma). 