Np-ultra pelottaa!!!

[Voi että!!]

Kohta puoliin ois np-ultra ja pelottaa ihan älyttömästi!!!
Yhden kerran olen jo pikkuiseni ultrassa nähnyt ja silloin kaikki oli lääkärin mukaan niinkuin pitikin (rv 10+3)
Mutta pelottaa tuo np-ultra niin älyttömästi että kohta ei saa enää nukuttua. Jos on sitä turvotusta.
Auttakaa!!!!

 

[k]

mitä jaksat tuosta hermoilla??? Sittenhäm sen näkee.vai onko teillä vammaisuutta lähisuvussa? Kaikista ihmiset jaksaa tehä numeroa...huh huh.

 

[m]

Älä sinä liikaa stressaa etukäteen, meinaan vaan, että kohtahan saat olla hermorauniona joka asiasta... niin paljonhan voi sattua ja selvitä ennen synnytystä, sen aikana ja varsinkin sen jälkeen!
Yritä, siis yritä kovasti, nauttia raskaudestasi.
Ja edelliseen...vammaisuus lähisuvussakin todella harvoin merkitsee mitään perinnöllistä jatkumoa. Niillä pienillä on yleensä vain, jos voi sanoa, huonoa tuuria ja kohtaloa enemmän kuin meillä muilla.

 

[36]

Mielestäni hienoa että tälläisen kontrollin saa julkiselta puolelta. Itse olin 6- vuotta sitten yksityisellä sen tekemässä ja vaikka se oli ok halusin käydä vielä lapsivesipunktiossa yksityisellä. Nyt 2-vuotta sitten jäin kaupungin np-ultrassa kiinni ja `jouduin` lapsivesipunktioon. Kaikki tosin oli kuitenkin ok. Olisin siihen mennyt taas yksityisesti itsekin.
Mielestäni pitää lähteä siitä ajatuksesta haluaako tietää onko lapsi mahdollisesti terve vai ei ja onko valmis esim. saamaan down lapsen. Jokaisella on oikeus tehdä päätös itse. Älä pelkää mennä tutkimuksiin jos tietoa haluat. Muista kuitenkin että useimmiten kaikki on kuitenkin ok!

 

[Ap.]

Nostan

 

[ymmärrän...]

Tiedän tunteen..itse pelkäsin koko alkuraskauden kaikkea ja olin hermoraunio. Toiset vaan on sellaisia, ei siinä auta sanoa, että nauti raskaudestasi, höpö höpö. Pelkäsin keskenmenoa joka ikinen päivä, kunnes aloin tuntea liikkeet rv 15 paikkeilla ja sen jälkeen tilanne jotenkin konkretisoitui ja helpotti. Pelkäsin np-ultraa niin, että työnteosta ei todellakaan tullut mitään pariin päivään ennen ultraa. Istuin huoneessani omassa maailmassani ja olin varma, että jotakin kamalaa löytyy. En todellakaan saanut nukuttua edellisenä yönä...sama oli edessä rakenneultran kanssa.

Ei voi mitään, mutta kamalia olivat ensimmäiset neljä raskauskuukautta. Jatkuvaa pelkoa ja ahdistavia tunteita. Sitä on vaan elettävä oman luonteensa kanssa, kun ei muutakaan voi.

 

[Minna]

Älä Turhaan pelkää.
Muakin tietenkin vähän jännitti, mutta siellä pyristeli niin hassun näköinen pikkuinen, että nauroin ääneen. Kaikki oli hyvin. Sitten tokalla kerralla rakenneultrassa mua taas jännitti, mutta siellä uiskentelikin aivan täydellisen näköinen söpöliini. Pienet huulet aukesivat ja menivät kiinni ja nanu oli pieni hyppyri. Enpä tiedä minkä näköinen potkija sieltä tulee. Odotan innolla hänen tapaamistaan Ei ole enää pitkä aika.
Hyvin kaikki menee, älä siitä stressaa. Muuten vauvaakin alkaa jännittämään