E
"epätoivoinen"
Vieras
Minulla on 17-vuotias ammattikoulua käyvä tyttö. Pituutta hänellä on 154 cm ja hän on kasvanut (myös painonsa puolesta) täysin normaalisti ja on viimeisimmän, kesällä 2009, tehdyn terveystarkastuksen mukaan ihannepainossa.
Ulkoisesti tyttö on sopusuhtainen, ei lihava eikä liian laiha.
Viime aikoina (2-3 viikon aikana) tyttö ei ole syönyt perheen kesken. Aina löytyy selitystä, että mahaan sattuu, on syönyt jo, syö myöhemmin tai syö omassa huoneessaan.
Koko päivän aikana näen hänen syövän korkeintaan yhden kerran, silloinkin tomaattia, kevytjogurttia tai omenan. Aiemmin on kertonut ettei syö koulussa mitään, mutta kun tarjosin ruokaa, hän sanoi että söi jo koulussa.
Mieheni on kahdesti nähnyt, kun tyttö on heittänyt ruokaa wc-pöntöstä mennessään ''syömään omaan huoneeseen''.
Hän on alkanut liikkua tavallista enemmän, ei kuitenkaan vielä huomattavan paljon.
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei tuollainen ole normaalia. Kysyessäni tytöltä hänen muuttuneista ruokailutavoistaan, vastaus oli vaan että ''luuletko sä että mä oon joku anorektikko, näethän sä itsekin etten mä ole laiha''.
Ongelmani on nyt se, että kuinka saisin autettua tyttöä? Jos hänellä on syömishäiriö, tilannetta vaan pahentaa jos alan väkisin työntämään ruokaa hänelle. Miten ammattiauttajat suhtautuu jos tilanne ei vielä ole täysin karannut käsistä? Keskustelu ei onnistu tytön kanssa kovin hyvin, lopputuloksena on ovien paiskominen ja mykkäkoulu. Tuntuu että olen ihan huono äiti, kuinka tässä tilanteessa pitäisi toimia?
Ulkoisesti tyttö on sopusuhtainen, ei lihava eikä liian laiha.
Viime aikoina (2-3 viikon aikana) tyttö ei ole syönyt perheen kesken. Aina löytyy selitystä, että mahaan sattuu, on syönyt jo, syö myöhemmin tai syö omassa huoneessaan.
Koko päivän aikana näen hänen syövän korkeintaan yhden kerran, silloinkin tomaattia, kevytjogurttia tai omenan. Aiemmin on kertonut ettei syö koulussa mitään, mutta kun tarjosin ruokaa, hän sanoi että söi jo koulussa.
Mieheni on kahdesti nähnyt, kun tyttö on heittänyt ruokaa wc-pöntöstä mennessään ''syömään omaan huoneeseen''.
Hän on alkanut liikkua tavallista enemmän, ei kuitenkaan vielä huomattavan paljon.
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei tuollainen ole normaalia. Kysyessäni tytöltä hänen muuttuneista ruokailutavoistaan, vastaus oli vaan että ''luuletko sä että mä oon joku anorektikko, näethän sä itsekin etten mä ole laiha''.
Ongelmani on nyt se, että kuinka saisin autettua tyttöä? Jos hänellä on syömishäiriö, tilannetta vaan pahentaa jos alan väkisin työntämään ruokaa hänelle. Miten ammattiauttajat suhtautuu jos tilanne ei vielä ole täysin karannut käsistä? Keskustelu ei onnistu tytön kanssa kovin hyvin, lopputuloksena on ovien paiskominen ja mykkäkoulu. Tuntuu että olen ihan huono äiti, kuinka tässä tilanteessa pitäisi toimia?
