Nuorempi, lapseton mies tahtoo treffata mut

[akkeliini]

Olen häntä 4 vuotta vanhempi ja minulla on 4 lasta!
Olen lukenut netistä paljon ikäeroa parisuhteessa käsitteleviä keskusteluja juurikin niin päin, että nainen on vanhempi (joissain tapauksissa reilusti yli 10vuotta).
Näihin keskusteluihin vastataan aina, että nainen on varmaan hyvin säilynyt ja plaaplaa.
Eli timmi, hoikka ja kaunis?
Hmm. Itseäni häiritsee juurikin se, että koen olevani iso köntys ja virheitä täynnä. Ystävät ja tuttavat pitävät minua nättinä ihmisenä ja painoakin on vaan 3 kiloa liikaa jos ihannepainoa tuijottaa. Pituutta on 172cm. Jälkiä kropassa on tottakai. On raskausarpia vatsassa ja muista syistä pystysuunnassa arpi vatsassa, koska joskus meinasin menehtyä vatsakalvon tulehdukseen ja minut avattiin kiireisesti, jotta jäin henkiin. Tuo jälki/arpi haittaa mua paljon.
Kasvoni on ok ja hiukset ym. MUTTA en siis pidä itseäni hyvää saaliina otsikon kaltaiselle miehelle.
Minua jostain syystä silti tositarkoituksella koittaa iskeä minua nuoremmat miehet (jotkut 27-29v) ja ihan ovat toimeentulevia ja töissä käyviä miehiä. Lapset ei tunnu olevan mikään este, vaikka siitä mainitsenkin.

Tälle miehelle koitin keksiä kaikki syyt ettemme voi tavata nyt kun niin haluaa. Sanoin jopa sairastuneeni vatsaflunssaan.
Eikä mitään kun hän haluaa tavata ja hoitaa minut kuntoon. Toisi elokuvan ja tekisi ruokaa. Mitä ihmettä?!
Koska mun estelyt eivät tehonneet niin annoin periksi ja hän tulee tänään kylään.
En tiedä miten oikein olisin. En osaa olla ilkeä, koska hän vaikuttaa kovin ihanalta, mutta en vaan voi ymmärtää.
Suhtaudun kuin olisi kaveri tulossa käymään, siis pakosta psyykkaan itseni ajattelemaan niin.
Hän ei ole mikään ruma vaan päinvastoin. Hoikka ja treenannut. Hyvinkoulutettu ja töissä.

En voi ymmärtää ja kaipaisin nyt esimerkkejä tapauksista joissa oikeasti on vaan nuorempi rakastunut vanhempaan naiseen, joka ei ole barbie-nuken kopio.
Että onko se edes mahdollista?
Niin ja hän sanoo minulle olevansa tosissaan.
Pärjään taloudellisesti ok, mutta en ole mikään korkeasti koulutettu ja rikas josta jotain nuori mies voisi hyötyä.

Miksi olla näin huono itsetunto..

 

[vierasa]

Miksi olla näin huono itsetunto..

Siihen kannattaa hakea vastauksia muualta kuin tapailua haluavasta miehestä oli hän sitten nuori tai vanha.

Huono itsetunto ei suhdetta vahvista vaikka ikäero olisi mitenpäin tai sitä ei olisi minuuttiakaan.

 

[Mörköäiti]

Siis ei aikuisiällä 4 vuotta ole mikään ikäero, ei ole kyse "nuoremmasta miehestä", vaan kuulutte samaan ikäpolveen. En ainakaan itse huomaa mitään ikäeroa melkein 10 vuotta nuorempiinkaan. Mutta joku n. 10 vuotta olisi sellainen ikäero, jossa voitaisiin puhua, että olet "vanhempi nainen". Ja eipä sekään tarkoita, että ongelmia tulisi. Tosin ongelmia voi tulla samana päivänäkin syntyneen kanssa. Ihmiset ollaan yksilöitä, kaikki suhteen erilaisia.

 

[ql]

Mitä ihmettä jotkut vatsa-arvet haittaavat toisessa ihmisessä? Jos toinen tuollaisesta välittää, niin melkeinpä se on oire siitä, että hän on todella ulkonäkökeskeinen, joka muutenkin jättäisi sinut muutaman ylimääräisen rypyn huomattuaan. Sama pätee niiden "barbienukkejen" kaipuuseen.

Jos olet vähän päälle 30, niin neljä vuotta ei enää ole mikään ikäero siinä vaiheessa.

Jos mies olisi kiinnostunut sinusta "hyötymielessä" (nai rikkaan vaimon), niin kovin pitkää ikää (tai ainakaan onnellisuutta) sellaiselle suhteelle tuskin voi odottaa. Eli ehkä siinä mielessä jopa parempi, että olet "normaali" etkä mikään rahoissa kieriskelevä.

 

["mmn"]

Olet epäilemättä tosi hyvä tyttöystävä sille!

Lisäksi taitaa olla lapsirakas mies.

 

[vvvierass]

En alkaisi suhteeseen, hän tuskin voi tajuta, mitä on arki 4 lapsen kanssa. Tai ainakin olettaisin, etttä hän vähän kertoisi ajatuksistaan.

 

[kasga]

En alkaisi suhteeseen, hän tuskin voi tajuta, mitä on arki 4 lapsen kanssa. Tai ainakin olettaisin, etttä hän vähän kertoisi ajatuksistaan.

Kyllähän se nyt jo tapaillessa jo huomaa, millaista elämä neljän lapsen kanssa on.

Eikä neljä lasta sitä paitsi ole vielä kovin paljon. Tai mikään erityisesti puhu sen puolesta, että elämä neljän kanssa olisi negatiivista.

 

[Mörköäiti]

Kyllähän se nyt jo tapaillessa jo huomaa, millaista elämä neljän lapsen kanssa on.

Eikä neljä lasta sitä paitsi ole vielä kovin paljon. Tai mikään erityisesti puhu sen puolesta, että elämä neljän kanssa olisi negatiivista.

Mistä sen tapailuvaiheessa huomaa? Luulisi, että niihin lapsiin pääsisi tutustumaan vasta, kun seurustelu on vähän syventynyt siitä alkuaikojen tapailusta? Tai mistä minä tietäisin - tosin niin itse tekisin.

On totta, että sinkku ei ehkä tajua, millaista lapsiperheen arki on. Mutta eiköhän sekin selviä. Ja ei ole pakko heti muuttaa yhteen ja laittaa toista samaan lapsikaaos-pyöritykseen, vaan kummallakin voi olla omat asunnot. Vatsasa olevat arvet eivät tosiaankaan merkitse mitään.

Ap kirjoitat ettet ole mikään "hyvä saalis" - niin, pitäisikö sitten olla sellainen? Eikö ihmissuhteessa ole kyse jostain muusta kuin siitä, että on "hyvä saalis"? Ja sehän voi tarkoittaa vaikka sitäkin, että toinen saa rakastamansa ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla kaikin puolin. Kokonaisuus ratkaisee, et jotkut yksittäiset ulkonäkövirheet.

 

[Ciervo]

Siis ei jumalauta. Ihan tosissaanko kyselet?

Otsikon perusteella oletin, että siellä joku 40+ mamita aikoo avautua parikymppisestä miehestä, mutta kyse olikin NELJÄSTÄ vuodesta.
Ei hemmetti, nyt valoja päälle.

 

[Ciervo]

Niin siis selvennettäköön, että neljä vuotta ei aikuisilla ihmisillä ole ikäero, vaan olette käytännössä "saman ikäisiä".
Aloituksen perusteella jäi vähän sellainen olo, ettet mikään penaalin terävin kynä ole...

 

[akkeliini]

Nuo kaikki on varmaan totta. On silti turha haukkua minua tyhmäksi. Olen vain todella epävarma itsestäni.
Siihen on syynsä Jokaisella meillä on heikkoutensa ja minulla se on itsetunto ja juuret johtaa lapsuudesta. Olen kokenut olevani erilainen sllä minulla oli pitkään lapsuudessa sairauteni takia leuassa "virhe" eli leukaluuni ei kasvanut ja se vaikutti piirteisiini siten, että minua haukuttiin rankasti. Asia korjattiin kirurgisesti jo 14-vuotiaana, mutta se jätti pysyvät arvet henkisesti, vaikka hakeuduin aikanaan mallikisaan ihan vain kokeillakseni, että olenko leikkauksen jälkeen sen näköinen, että kelpaan.
Minut oltaisiin tahdottu hyvin maineikkaaseen mallitoimistoon ja kisaan mukaan. Luulin sen tiedon riittävän enkä koskaan mennyt sinne, vaikka ihan vanhemmiltani anelivat minua mukaan.
Se hieman paransi mieltäni, mutta ei auttanut kuten olin toivonut.
On hyvä kuulla ja on totta, että tämä asia olisi suhteessa kuin suhteessa este jos olisi. En ole siis pinnallinen ihminen yhtään, mutta joskus sentään lohdutti se, että vartaloni oli nätti, koska olin aina urheillut paljon ja siihen käytin aikani kun olin nuorena yksinäinen.
Nyt kun vartalo ei ole enään se paras puoleni, vaikka tuttujen mukaan mitään vikaa minussa ei olekaan niin jos omakuva on vääristynyt niin se on.
On ollut vaikeaa hyväksyä ulkonäköön vaikuttavat sairauteni ja se, että ne vaikuttavat myös minuun ihmisenä siten etten voi olla niin spontaani esim kuin terve ja harrastaa ja tehdä asioita joita terve ihminen pystyy. Ja se rajoitus on kova paikka. Olen pyytänyt lähetteen terapiaan lääkäriltäni, koska toivon, että saisin itseni ehyeksi ja työkaluja itseni hyväksymiseen.
Enemmän minua ihmetyttää tuo ettei lapset tunnu olevan miehille este laisinkaan, vaikka naiset kaikkialla niin toitottaa kuinka yh:t ovat rupusakkia, jotka ei edes pääse valitsemaan seuraansa vaan joutuvat tyytymään siihen mitä on. Kohdallani tämä ei näemmä päde (hyvä niin), mutta kuten todettu: nainen on naiselle susi.
Moni vastasi hyvin asiallisesti, mutta se, että huono itsetunto=tyhmyys kertoo mielipiteensä kantajasta enemmän kuin tarvitsisi eikä kovin hyvää.
Ehkä sitten olen kiltti ihminen ja naisista kivoimmasta päästä muuten sillä olen paljon kuullut miehiltä siitä kuinka monet naiset kyselee ensimmäisenä varallisuutta ja omistuksia. Kaikkea pinnallista ja ovat siis kylmiä ja röyhkeitä ja itseään täynnä. En ole meinannut enkä halunnut uskoa moista kanssasisaristani, jotka sinkkuina kulkevat enkä tahtoisi vieläkään uskoa. Mutta se on ainoa minun järkeeni paremmin mahtuva selitys sille miksi minä kelpaan kun se, että olisin vaan niin viehättävä ettei muulla ole väliä. Uskon siis luonteen ratkaisevan. En tiedä olenko hakoteillä, mutta näin on helpompi ajatella.

Teille, asialliset vastaajat paljon kiitoksia kommenteistanne. Kuulosti siltä, että teidän kohdalla ei päde se käsitys, että nainen olisi naiselle susi ja sellaisia ihmisiä arvostan, jotka osaavat myös tukea ja olla rehellisiä sekä kertoa oman mielipiteensä fiksusti. Haukkumiseen kykenee kuka vaan.


AP

 

["luck"]

Niin siis selvennettäköön, että neljä vuotta ei aikuisilla ihmisillä ole ikäero, vaan olette käytännössä "saman ikäisiä".
Aloituksen perusteella jäi vähän sellainen olo, ettet mikään penaalin terävin kynä ole...

Itse kyllä annat vastenmielisen kuvan itsestäsi tällaisen vastauksen perusteella.

Ap, onnea sulle. Vaikutat kivalta ihmiseltä ja varmasti se on ykkössyy, miksi mies on sinusta kiinnostunut. Olet varmasti nättikin, ei ne arvet mahassa sun kauneutta himmennä. Ja en usko ollenkaan, että kaikkia miehiä häiritsee lapset. Päinvastoin, mielestäni monet miehet on tosi lapsirakkaita.

 

["otto"]

Tärkeintä on että uskot että mies oikeasti pitää sinua tavoittelemisen arvoisena - on varmaankin ihastunut. Anna teille mahdollisuus ja piilota heikko itsetuntosi taka-alalle. Millllään raskauarvilla tai sellaisilla ei ole miehelle mitään väliä.

 

[vieras*]

"Ehkä sitten olen kiltti ihminen ja naisista kivoimmasta päästä muuten sillä olen paljon kuullut miehiltä siitä kuinka monet naiset kyselee ensimmäisenä varallisuutta ja omistuksia. Kaikkea pinnallista ja ovat siis kylmiä ja röyhkeitä ja itseään täynnä. En ole meinannut enkä halunnut uskoa moista kanssasisaristani, jotka sinkkuina kulkevat enkä tahtoisi vieläkään uskoa. Mutta se on ainoa minun järkeeni paremmin mahtuva selitys sille miksi minä kelpaan kun se, että olisin vaan niin viehättävä ettei muulla ole väliä. Uskon siis luonteen ratkaisevan. En tiedä olenko hakoteillä, mutta näin on helpompi ajatella."


mun mies kertoi aikoinaan mun olleen ensimmäinen nainen joka ei kysellyt palkkatuloja tai muuta varallisuutta ja siksi kiinnostui vaikka en ole edes hyvännäköinen ja olin kahden lapsen yh :|

mitähän se sitten kertoo naisista noin ylipäätään.