sun kumppanilla ei siis saa olla lainkaan omaa elämää ja minuutta?
Sulle kaikki on parisuhteessa yhteistä ja kaikki aika pitää viettää seurustelukumppanin kanssa, se on sitä huomioimista?
Yöks, ei kiinnosta tosiaankaan tollanen seurustelu.
Ei mun ole pakko päästä kundifrendin ja sen kavereitten messiin mukaan joka kerta, ei ees joka toinen kerta. Kyllä mä osaan olla yksin muutaman tunnin ilman kundikaveriakin.
Ja kai ne nyt osaa keskenäänkin tehä juttujaan kun ne on ennen muakin osanneet?
Enkä mä käsitä sitä, jos mä piipahdan omassa kotona himaväkee moikkaamassa, niin miks mun pitäis kundikaveri mukaan ottaa joka ikinen kerta. Kai mä saan joskus jutella omista ja perheeni asioista ilman kundikaveriikin.
Silläkin on sama vapaus tavata sukulaisiaan ja kavereitaan ilman mua.
Minusta kaikilla perheillä on omiakin asioita joita ei ehkä haluta vieraalle heti kertoo.
Enkä mä jaksa sellasta hyvää päivää kirvesvartta keskusteluu omien vanhempien kanssa käydä. Kyllä mä haluun tietää miten ne oikeesti jaksaa ja mitä niille kuuluu. En sellasta vieraskoreeta keskusteluu.
On asioita joita mä tykkään pitää omana tietonani.
Eikä se tarkota sitä, että salailisin jotain, en vaan haluu kertoo esim. äitini/systerini/faijan asioista kundikaverilleni. Ne on niiden henkilökohtaisia juttuja ja jos ne haluu, että kundikaverini saa niistä tietää, niin ne kertoo ne kundikaverilleni itse.
Enkä kerro mun omien kavereitteni jutuista myöskään kundikaverille. En vaan tykkää siitä, että kenenkään asioita vatvotaan kyseisen ihmisen selkän takana.
Samaten työpaikan jutut. Oliko kiva työpäivä kysymykseen mulle riittää vastaus: joo oli kiva tai joo oli ihan paska. Miks oli paska, no siks... ja muutama kommentti tarvittaessa vielä, mutta en mä jää jauhamaan tuntikausiksi kenenkään työjuttuja. Jos ongelmia on, ne hoidetaan pois työpaikalla. Ei ne himassa vatvomalla parane.
Mun mielestä työt jää työpaikalle ja kotona tehään muuta.
Kun sitä tekemistä himassa kuitenki on työpäivän jälkeen ihan riittävästi. Saa samalla nollattua duunit pois päästä.
Mä olen sitä mieltä, että seurustelussa rakennetaan yhteinen elämä, eikä se sulje pois kummankaan omaa minuutta eikä muita ihmisiä. Enkä tarkota muilla ihmisillä seksisuhteita, mä oon 100% uskollinen, mutta kyllä elämään saa mahtua muitakin ihmisiä.
Eikä siinä yhteisessä elämässä oo automattisesti kaikki ihmiset, kaikki mun entiset ja nykyiset asiat levällään ja avoimina sille kumppanille, hänen kavereilleen, hänen sukulaisille sun muille.
Mun mielestä parisuhteessa olevalla ihmisellä saa olla myös pelkästään itselle kuuluvia juttuja.
Jos toinen on kiinni koko aika ja haluu tietää kaikesta kaiken, olla mukana mun joka ikisessä jutussa ja hetkessä, niin mä en pysty oikeesti ees hengittään sellasen ihmisen lähellä.
Sellanen ripustautuminen ahistaa ja tukahduttaa mut täysin.