Hae Anna.fi-sivustolta

Nuoruuden ihannointi

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä NuoruusVaiAikuisuus, 25.05.2010.

  1. NuoruusVaiAikuisuus Vierailija

    Miksi nuoruutta ihannoidaan? Jos saisin valita olisinko nuori vielä, en olisi. En poistaisi alkavia juonteita, en muuttaisi mitään elämästäni. Nuoruus oli minusta hauskaa aikaa- toisinaan. Kavereiden kanssa oli hauska viikonloppuna pyöriä baanalla, bilettää ja vältellä vastuuta ja karmivaa aikuisuutta. Mutta kaikki muu olikin hemmetin vaikeaa. Joka kesäiset yliopiston pääsykokeet, joissa jäi jonkun sadasosan päähän toiveammatistaan, k-päiset pojanalut, raskauden pelkoa, opintotuella ja lainalla kituuttelu, jolla sitten piti kustantaa se biletys, krapulat, epävarmuus, masennuskausia. Kaiken tämän lisäksi itse en voi muistella sitä, kuinka olin nuorena kaunis. Olin rutkasti ylipainoinen, akneiho, typerän näköisiä vaatteita. Nykyään olen huomattavasti paremman näköinen jo tyylin muutoksenkin takia. Ja ne rakkaussuhteet. Rakastui johonkin paikkakunnan pitkätukkaiseen huliviliveikkoon. Tänä aikana ei ketään muuta nähnytkään, vaan teki just niin kuin mies käskee ja toivoo. Oli kauniita hetkiä, mutta lopussa sai sitten nenillään ja sydän oli särkyneenä viikkokausia tai kuukausia.

    Monet keski-ikäiset tai keski-ikää lähestyvät ystäväni kaipaavat edelleen nuoruutta. Vastuunkanto ahdistaa, ja tekisi mieli vain matkustella ja bilettää joka viikonloppu. Kännätä ja harrastaa irtosuhteita. Osa ei halua lapsia, osalla on lapsia, mutta he ovat lapsilleen kuin kavereita. Lapsia halutaan saada, koska vauvat ovat niin ihania, satuhäät niin romanttisia, mutta unohdetaan, että kaikkeen tähän liittyy paljon vastuuta. Kaikki mikä liittyy aikuisuuteen ahdistaa.

    Osittain syypää on kai media, jossa ihan kaikki pyörii nuoruuden ihannoin ympärillä. Kuvitellaan, että elämä loppuu kun täyttää 30 tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun täyttää 40, joten sitä ennen pitää kokea ihan kaikki: olla sängyssä monien kanssa, hypätä benji-hyppy, käydä Australissa, saavuttaa vaikka mitä. Elämä voi kuitenkin olla kivaa tai jopa kivempaa ilman, että tarvitsee nollata joka viikonloppu rankkaa aikuisuuden tuomaa arkea. Elämä voi olla hauskaa, vaikka joutuu ottamaan vastuuta. Toisista huolehtiminen on rakkautta kuten jokin vaippamainoskin sanoo. Ainakin itse tämän olen vuosien kokemuksella oivaltanut. Nuoruudessa oli oma viehätyksensä, mutta olisi aika helvettiä jos se jatkuisi ikuisesti. Valitsen mieluummin vastuullisen aikuisuuden.
     
  2. Viiskymppinen Vierailija

    En vaihtaisi minäkään! Paljon olen tähän mennessä nähnyt ja kokenut, matkustellut, muuttanut maailman ääriin, saanut kolme lasta, jotka jo aikuisia. Edelleen jaksan nauttia elämästä ja nyt vapaana kuin taivaan lintu, kun ei ole huolta lapsistakaan. Talous on kunnossa ja elän juuri sellaista elämää kuin haluankin. Mieskin on kuvioissa mukana :). Ainoa mitä vielä toivon, että terveys säilyisi eikä mikään paikka kovasti rupea reistailemaan.

    Mottoni on: "I'm 50, this is me, take me or leave me, I'm not gonna change!"
     
  3. ihan noin niksi Vierailija

    Valitsisitko mieluummin vastuullisen nuoruuden? Hauskaa aikaa toisinaan, ihannepaino, akneeton iho alkavilla juonteilla tottakai. Tylikkäitä vaatteita, kaunis, huomattavasti paremman näköinen kuin nyt ja yhä paranee. Kavereiden kanssa muttei baanalla, ei bilettä vaan krapulatonta ahdistusta vähentävää vastuuhakua niin aikuisuuskaan ei karmisi. Ei pääsykokeita, tai kertalaakista toiveammattiin, ei pojanalkuja, ei irtosuhteita, ei raskauden pelkoa, mutta kaikki muu olisikin yhtä vaikeaa kuin nyt.

    Onko vastuullisia nuoria olemassa? Ilmoittakaa havainnoistanne, olkaa niin ihanteelliset!
     
  4. Oma elämä Vierailija

    Kuka määrittelee, mikä liittyy aikuisuuteen? Ilmeisesti mielestäsi lapset, paikoilleen asettuminen, sovinnaiset harrastukset, päihteistä luopuminen... Sinun pitäisi kuitenkin ymmärtää, että jokaisella on oikeus ITSE määrittää millainen aikuinen haluaa olla.

    Itseäni 3-kymppisenä ahdistaa "aikuisuudessa" juurikin se, että monen mielestä ihmisen pitää käyttäytyä "ikänsä mukaisesti" eikä niin, kuin oikeasti ehkä haluaisi. Jos tuttavasi haluavat ryypätä, matkustella ja rellestää, niin eikö ole juuri aikuista tehdä niinkuin haluaa, eikä niinkuin "kuuluisi tehdä"? Terveitsetuntoinen ihminen elää omaa elämäänsä, ei normeja.

    Saattaa toki olla, etteivät kaikki 4-kymppiset rellestäjät oikeasti haluaisi rellestää vaan istua kotona täyttämässä ristisanoja. Eivät vain uskalla, kun "pitää" olla nuorekas. Tämä on yhtä säälittävää kuin joidenkin 3-kymppisten korostettu nyrpeys kaikkea hauskaa kohtaan. Sinä tai kukaan muukaan ei kuitenkaan voine sanoa, mitä joku muu oikeasti haluaa. Se on jokaisen itsensä vastuulla selvittää, ja elää sitten elämäänsä sen mukaan.
     
  5. forni Vierailija

    Ikäloppuna ämmänä voisin nuoruuden plussaksi sanoa sen, että jaksoi valvoa pitempään ja innostua herkemmin tylsistäkin asioista. Kaikki oli uutta juuri minulle, kunnes vuosien varrella tajusi että kaikkihan on keksitty jo ajat sitten, plääh. Niin, ja se umpirohkeus, ettei miettinyt hetkeäkään kannattaako joku juttu. Kokemuksien kautta kun harkitsee tätä nykyä ihan liikaa.

    Enkä ole ihan varma ihannoidaanko nuoruudessa muuta kuin ulkoisen olemuksen tuoreutta ja kulumattomuutta? Henkinen nuoruus tuppaa olemaan ongelma, jos on kovin kypsymätön elämään elämäänsä. Ihan vaikka naapurina joskus säälittää uusien, nuorten naapurien avuttomuus selvitä rikkaruohoista pihamaallaan ja neuvoakaan ei voi tai saa kyttääjän maineen ;)
     
  6. minäpä elli Vierailija

    Ainoastaan kaipaan sitä "nuoruuden voimaa", mutta muuten en haluaisi olla ainakaan 18-35v. Kaikki kammppailu opiskelu- ja työpaikoista ym. edessä. Nyt ne ovat onneksi taakanapäin, opiskelulainat maksettu ajat sitten jne. Jotain ajanjaksoja kaipaan, mutta suurimmaksi osaksi en haluaisi enää uudestaan elää sitä aikaa. Oikeastaan nyt viisikymmppisenä ihan nautin elämästä, olen onneksi terve ja vielä hyvän näköinenkin, vaikka lieneekö sillä ulkonäöllä niin merkitystä.
     
  7. Kyllä sitä 50+ tuntee joskus itsensä aika voimattomaksi, surulla täytyy myöntää. Yksi huonosti nukuttu yö, niin siinä on sitten todella väsynyt seuraavan vuorokauden, ja on kuin puulla päähän lyöty. Nuorena se ei tuntunut missään vaikka yöunet jäivät pariinkin tuntiin, niin silti riitti virtaa vaikka muille jakaa.
     
  8. vierailija Vierailija

    50 vuottaa kuulostaa niin vanhalta vaikkei se sitä ole. Ahdistaa se että on liian vanha uuteen työpaikkaan. Vaikka nuoruudessa on omat ongelmansa niin se on kuitenkin ihana aikaa jota ei saa enää takaisin.
     
  9. vierailija Vierailija

    Nuoruudesta kaipaan sitä, että kaikki ovet oli tavallaan avoimena, mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän on mahdollisuuksia, eivät ne itsestä riipu, vaan siitä, ettei ympäristö enää halua sinua. Ei ammattitaitoasi, ei kokemustasi, tavallaan olet merkitty vanhaksi lihaksi.
     
  10. vierailija Vierailija

    Jos voisin heilauttaa taikasauvaa, niin loihtisin itseni takaisin 20 - kolmikymmenvuotiaaksi, mutta nykyisellä elämänkokemuksella ja (oletetulla) viisaudella. En tykkää kropan rapistumisesta enkä voimien vähenemisestä, enkä varsinkaan muistin heikentymisestä. Haluaisin vielä kokea sen ihmeen, että minussa syntyisi uusi elämä. Perheen perustaminen ja lasten kehityksen seuraaminen oli minulle elämän parasta aikaa. - En halua olla kiittämätön ja tyytymätön, mutta en ilolla odota voimien vähenemistä enkä lopullisia jäähyväisiä. Elämä on aivan liian lyhyt, korkeintaan noin sata vuotta.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti