Nurinaa miehestä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sad
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Hm. Siis miehesi tekee ruoat ja kuskaa lapset hoitoon? Ja teillä on mummot ja muut tukiverkot?
Minusta vaikuttaa että olet tottunut liian helpolle ja lapsesi ovat jopa pilalle passatut. se kuva kyllä nyt vahvistuu.

Mies tekee ruokaa silloin kun on kotona, muutaman arkipäivän joinakin viikkoina ja viikonloput toki. Ja tosiaan yleensä jos on kotona (siis ehkä kahtena arkipäivänä, ei läheskään joka viikko) kuskaa lapset hoitoon.

Tukiverkoista sen verran, että mummo saattaa olla käytettävissä esim. kerran kuussa muutamaksi tunniksi. että en minä mielestäni näillä tukiverkoilla nyt ihan kamalasti juhli. Enkä ole niitä vaillakaan.

Tuota lasten pilalle passaamista haluaisin vähän avata. Kuinka saat sellaisen käsityksen? Jos kolmevuotias uhmis haluaa joskus äidin hakemaan ja isä antaa heti periksi, ei kai se ole merkki, että MINÄ olen hänet pilale passannut? Tai jos kolmevuotias uhmis ei heti laita myssyä päähän... sekö on pilalle passaamista? Eikö se JUMALAUTA OLE IHAN NORMAALIA?????
 
Alkuperäinen kirjoittaja himokas joulumuari:
Mies tekee töitä niin, että on joko reissussa tai "kotitoimistossa". Tänäkin viikonloppuna oli töissä lauantainkin, mikä sinällään on harvinaista, mutta teki kovasti työhommia myös sunnuntaina.

- haloo,mahtaiskohan mies kaivata vapaapäivää töistä joskus.Jos ensin on reissulla ja sitten tekee vielä viikonlopunkin töitä kotona.

Lasten kanssa mies ei tee ikinä mitään. Tai no, ehkä pari kertaa viikossa saattaa "innostua" hetkeksi jotain pelaamaan tai vaikka leikkimään legoilla.

- haloo,meinaatko että mies voi kotona keskittyä tekemään töitään jos muksut pyörii jaloissa ja niiden kanssa pitäis vielä leikkiäkkin siinä samalla kun tekee töitä?

Mies ei muutenkaan ole kovin reipas. IKINÄ ei saa mitään aikaiseksi (paitsi kokkaa perheen ruuat).

- haloo,eikö se ole aika paljon että tekee reissuhommia ja kotona etätöitä ja laittaa teille vielä ruuankin.

kylään ei halua lähteä

-haloo,meinaat että pitäis reissuhommien ja etätöiden lisäksi,lastenhoidon ja ruuanlaiton lisäksi jaksaa vielä kyläilläkkin.

Ja sitten se suuttuu, kun ei saa tarpeeksi seksiä! Ei kait mua kiinnosta, kun muuten on kaikki retuperällä!

- haloo,kyllä on sitten kamala mies,pilluakin haluaa vaikka sulla on niin helvetin rankkaa
maata persees päällä kotiäitinä.

SÄ OLET JUMALAUTA KOHTUUTON

Haloo itsellesi! Jätä ap rauhaan. Hän on asiallisesti ja tasapuolisesti kuvannut tilannettaan ketjussa ja se on kyllä ensisijaisesti ap:lle ja lapsille kohtuuton. Ap käy myös töissä. Ovatko miehet mielestäsi niin erityishauraita, että heitä tulisi paapoa, etteivät vain uuvu? Lukisit ketjun ennen kuin tulet marmattamaan!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sad:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Hm. Siis miehesi tekee ruoat ja kuskaa lapset hoitoon? Ja teillä on mummot ja muut tukiverkot?
Minusta vaikuttaa että olet tottunut liian helpolle ja lapsesi ovat jopa pilalle passatut. se kuva kyllä nyt vahvistuu.

Mies tekee ruokaa silloin kun on kotona, muutaman arkipäivän joinakin viikkoina ja viikonloput toki. Ja tosiaan yleensä jos on kotona (siis ehkä kahtena arkipäivänä, ei läheskään joka viikko) kuskaa lapset hoitoon.

Tukiverkoista sen verran, että mummo saattaa olla käytettävissä esim. kerran kuussa muutamaksi tunniksi. että en minä mielestäni näillä tukiverkoilla nyt ihan kamalasti juhli. Enkä ole niitä vaillakaan.

Tuota lasten pilalle passaamista haluaisin vähän avata. Kuinka saat sellaisen käsityksen? Jos kolmevuotias uhmis haluaa joskus äidin hakemaan ja isä antaa heti periksi, ei kai se ole merkki, että MINÄ olen hänet pilale passannut? Tai jos kolmevuotias uhmis ei heti laita myssyä päähän... sekö on pilalle passaamista? Eikö se JUMALAUTA OLE IHAN NORMAALIA?????

no ei mielestäni miehenkään käkytös olllut epänormaalia. en mäkään siihen loppupäiäkäsi jäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sad:
Töitä on kuulemma pakko tehdä, kun tulosta seurataan ja paineita on, mutta en voi ymmärtää, ettei siihen työpäiviä saa riittämään.

Tuossa on syy miehesi käytökseen. Jos hän tekee kotona töitä niin pitää olla tarkkana että noin ei käy. Olen itsekin tehnyt joidenkin projektien aikana 14 tuntisia työpäiviä kotona. Luulen että miehesi ärtymys johtuu siitä, että hän katsoo työt pakoksi eikä voi siten olla lasten ja perheensä parissa. Ja kun moitit tästä, niin hän suuttuu itselleen mutta ei tiedä miten ratkaista tilannetta.

Onko taloudellinen tilanteenne miehesi varassa? Jos miehesi tuntisi, että potkuilla ei olisi merkitystä niin ehkä hän voisi hidastaa työtahtiaan. Nykyään on monia työpaikkoja joissa ei lasketa tunteja vaan tulosta. Tämä ikävä kyllä tarkoittaa usein sitä että henkilö joutuu tekemään ylimääräistä. Tämä on siis tunne työpaikalla, eikä sitä suoraan sanota. Mutta kun muut tekevät noin niin se saa sinut tuntemaan riittämättömäksi. Kuuntele miestäsi ja anna hänen avautua. Se on varmasti miehellesi vaikeaa, paljastaa omat heikkoutensa ja riittämättömyyden tunteensa.

Minäkin käyn töissä ja tienaamme aika tasavertaisesti. Palkka on suunnilleen sama, mutta reissuista toki mies tienaa sitten ekstraa. Kummankin työpanosta meillä tarvitaan.

Tuo on vain siinä mielessä ristiriitaista, että mieheni takuulla muistaa esimiehensä kommentit ensimmäisen avioliittonsa kaatumisesta. En siis jaksa uskoa, että tunne on työpaikalla ihan tuollainen. Toki soittelevat työasioissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta aina kysyvät, etteivät kai vain häiritse...
 
Joo, mies tekee liikaa töitä eikä osaa enää erottaa työaikaa vapaa-ajasta. Nyt joku breikki tuohon, vaikka sitten sen esimiehen kanssa keskustelemalla.

Helpottaisko, jos mies kävis tekemässä pari tuntia töitä työpaikalla viikonloppuisin ja olisi sitten kotona täysillä? Tiedän, kaikissa paikoissa ei ole mahdollista mutta onnistuisiko teillä?

Enkä menis vannomaan että mies muistaa esimiehen kommentit, tai jos muistaakin, osaa/uskaltaa elää niiden mukaan. Osaako miehesi muuten olla vastaamatta työpuheluihin, jos ne oikeasti häiritsevät?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sad:
Minäkin käyn töissä ja tienaamme aika tasavertaisesti. Palkka on suunnilleen sama, mutta reissuista toki mies tienaa sitten ekstraa. Kummankin työpanosta meillä tarvitaan.

Tuo on vain siinä mielessä ristiriitaista, että mieheni takuulla muistaa esimiehensä kommentit ensimmäisen avioliittonsa kaatumisesta. En siis jaksa uskoa, että tunne on työpaikalla ihan tuollainen. Toki soittelevat työasioissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta aina kysyvät, etteivät kai vain häiritse...

Eli silloin kyse on miehen omasta epävarmuudesta työn suhteen, ei työpaikasta. Ehdotan näin aluksi että mies pitää tuntikirjanpitoa tekemistään töistä, hän voi yllättyä oikeasta tuntimäärästä. Ja hänen tulisi pitää huolta että hän myös merkitsee kaiken siihen, myös tuumaustauot yms mitkä kuuluvat työpaikalla työaikaan mutta mitkä etätyöntekijä jättää usein merkitsemättä.

Ensin kartoitetaan tilanne mahdollisemman puolueettomasti ja sitten vasta aletaan tulkitsemaan mittausdataa työnteon ja perheen ajankäytön suhteesta. Yksi vaihtoehto olisi kartoittaa kuukauden ajalta teidän molempien ajankäyttö töiden, kotivelvollisuuksien, perheen yhteisolon ja vapaan suhteen. Perheterapia on aina hyvä vaihtoehto jos itse ei voi ratkaista asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Joo, mies tekee liikaa töitä eikä osaa enää erottaa työaikaa vapaa-ajasta. Nyt joku breikki tuohon, vaikka sitten sen esimiehen kanssa keskustelemalla.

Helpottaisko, jos mies kävis tekemässä pari tuntia töitä työpaikalla viikonloppuisin ja olisi sitten kotona täysillä? Tiedän, kaikissa paikoissa ei ole mahdollista mutta onnistuisiko teillä?

Enkä menis vannomaan että mies muistaa esimiehen kommentit, tai jos muistaakin, osaa/uskaltaa elää niiden mukaan. Osaako miehesi muuten olla vastaamatta työpuheluihin, jos ne oikeasti häiritsevät?

Noin se varmaan on, ettei erota tosiaan tuota työaikaa ja vapaa-aikaa. Hänhän on niin kuin melkein aina töissä, kun vähän väliä näyttää nappaavansa jonkun työasian koneelta auki, tai vastailee sähköposteihin. Eikä osaa olla vastaamatta työpuheluihin. En oikein tiedä häiritsevätkökään ne häntä, ei se ainakaan siltä näytä. Näyttää siltä, että hän on ihan sujut sen asian kanssa, että on "aina töissä".

Miehelläni on oma poienio toimistohuoneensa olemassa muuallakin kuin kotona, mutta kaikki työkaverit ovat muilla paikkakunnilla. Jos hän siis viikonloppuisin/iltaisin menisi "työpaikalleen" tekemään töitä, hän ottaisi sen saman läppärinsä sohvan nurkasta mukaan ja menisi toimistolle istumaan koneelle. En tiedä olisiko siitä apua. Työt tulee kotiin sen koneen ja puhelimen muodossa kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sad:
Minäkin käyn töissä ja tienaamme aika tasavertaisesti. Palkka on suunnilleen sama, mutta reissuista toki mies tienaa sitten ekstraa. Kummankin työpanosta meillä tarvitaan.

Tuo on vain siinä mielessä ristiriitaista, että mieheni takuulla muistaa esimiehensä kommentit ensimmäisen avioliittonsa kaatumisesta. En siis jaksa uskoa, että tunne on työpaikalla ihan tuollainen. Toki soittelevat työasioissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta aina kysyvät, etteivät kai vain häiritse...

Eli silloin kyse on miehen omasta epävarmuudesta työn suhteen, ei työpaikasta. Ehdotan näin aluksi että mies pitää tuntikirjanpitoa tekemistään töistä, hän voi yllättyä oikeasta tuntimäärästä. Ja hänen tulisi pitää huolta että hän myös merkitsee kaiken siihen, myös tuumaustauot yms mitkä kuuluvat työpaikalla työaikaan mutta mitkä etätyöntekijä jättää usein merkitsemättä.

Ensin kartoitetaan tilanne mahdollisemman puolueettomasti ja sitten vasta aletaan tulkitsemaan mittausdataa työnteon ja perheen ajankäytön suhteesta. Yksi vaihtoehto olisi kartoittaa kuukauden ajalta teidän molempien ajankäyttö töiden, kotivelvollisuuksien, perheen yhteisolon ja vapaan suhteen. Perheterapia on aina hyvä vaihtoehto jos itse ei voi ratkaista asioita.

Kuulostaa hyvältä idealta! Minäpä yritän saada miehenkin hoksaamaan, että tällainen kartoitus olisi tosissaan avartava juttu. :)
 
Kommentoin tuolla aikaisemmin jo, mutta keskustelu on edennyt hurjaa vauhtia. Mielestäni miehelläsi on joku syy siihen, miksi hän asettaa tällä hetkellä työn kaiken muun edelle. En tiedä, onko se väsymys perhe-elämään, paineet työpaikalla, vaatimukset esimiehen taholta, taloudelliset paineet vai joku muu. Enkä sano, että hän sitä tietoisesti tekisi, mutta jostain syystä (tai syistä) varmasti tekee.

Määrittääkö hän itseään työpaikan statuksen mukaan? Kokeeko hän olevansa vasta "jotain", kun on saanut positiivista palautetta esimieheltään? Arvostaako hän pehmeitä arvoja; puolison ja isän roolia? Mikä hänelle oikeasti on elämässä tärkeää?

Keskustelun ja pysähtymisen paikka mielestäni teille molemmille. Kannattaa kartoittaa, mitä tulevaisuudelta toivotte. Tukevatko toiveenne toisiaan, vai ajavatko erilleen?
 
Minun mielestäni miehesi on niitä ihmisiä, jotka haluavat syödä vain sokerin pullan päältä. Haluaa perheen koska sellainen kuuluu olla, mutta ei ymmärrä mitä se tarkoittaa.
 

Yhteistyössä