nuuka miesystävä

Olen seurustellut miehen kanssa noin 2 vuotta.Miehellä on omaisuutta runsaasti ja tienaa melkein kolminkertaisena sen mitä minä.
Nyt minua alkanut harmittamaan hänen kitsailunsa. Joskus makselee ruokaostokset, mutta ei kiistä jos sanon maksavani. En kehtaa olla hänen rahapussillaan sitten kuitenkaan vaikka mieli tekisi.Jokaisen menon esim. elokuviin/teatteriin maksan itse.
Hän säästää ja säilöö omaisuuttaan lapsilleen jotka ovat jo aikuisia. Lapset, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä.
Kilttinä ihmisenä sitten paapon ja hoidan hänenkin taloutensa. Mies on muuten kyllä kunnolllinen ja ahkera.
Mitä neuvoksi?

 

Olen seurustellut miehen kanssa noin 2 vuotta.Miehellä on omaisuutta runsaasti ja tienaa melkein kolminkertaisena sen mitä minä.
Nyt minua alkanut harmittamaan hänen kitsailunsa. Joskus makselee ruokaostokset, mutta ei kiistä jos sanon maksavani. En kehtaa olla hänen rahapussillaan sitten kuitenkaan vaikka mieli tekisi.Jokaisen menon esim. elokuviin/teatteriin maksan itse.
Hän säästää ja säilöö omaisuuttaan lapsilleen jotka ovat jo aikuisia. Lapset, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä.
Kilttinä ihmisenä sitten paapon ja hoidan hänenkin taloutensa. Mies on muuten kyllä kunnolllinen ja ahkera.
Mitä neuvoksi?

Kuka maksaa kiinteat kulut? Asunto, auto jne?

 

Selvennykseksi vielä, ettemme asu yhdessä.Tapailemme yleensä viikonloppuisin.

 

Vaikka tapailette vain viikonloppuisin, voisitte mielestäni ottaa tavaksi maksaa ruokaostokset vuorotellen. Oletteko vuorotellen hänen luonaan ja sinun luonasi vai aina jommankumman luona? Jos olette vuorotellen kummankin luona, olisi mielestäni luontevaa, että se jonka luona ollaan myös maksaa ruoat. Jos taas olette aina esim. sinun luonasi, niin ota asia ihan avoimesti puheeksi ja sano, että kun vietätte viikonlopun niin usein yhdessä, voisitte mielestäsi alkaa maksaa ostokset puoliksi / vuorotellen.

On myös mahdollista, että mies olisi valmis hoitamaan suuremman osan yhteisistä kuluistanne, muttei osaa ehdottaa asiaa. Monille rahasta puhuminen on vaikeaa.

 

Kilttinä ihmisenä sitten paapon ja hoidan hänenkin taloutensa. Mies on muuten kyllä kunnolllinen ja ahkera.
Mitä neuvoksi?

Lopeta se paapominen. En ymmärrä naisia, jotka palvelevat miehiä heitä miellyttääkseeen ja narisevat sitten selän takana toisen paapomisesta.

Jo seurustelu edellyttää sitä, että sinä olet miehen "palvelija" kannattaa miettä onko suhteessa mitään mieltä.

Itse en ole koskaan paaponut ketään miestä ja silti on vientiä riittänyt. Miehekseni sain tasa-arvosien miehen, enkä muunlaista olisi huolinutkaan.

 

No enpä kyllä kehtaisi tuollaisesta ruikuttaa. Mikä velvollisuus miehellä olisi kuluttaa OMIA rahojaan sinuun, ennemmin kuin omiin lapsiinsa? Etenkin kun ette edes asu yhdessä, hyvänen aika sentään. 2010-luvulla voi kyllä olettaa naisen maksavan omat ruokansa ja leffakäyntinsä ihan itse.

 

Olen itsenäisen naisen kanssa samaa mieltä. Minusta olet aika epäreilu, kun et "uskalla" puhua miehen kanssa suoraan ja sitten kuitenkin ilmeisesti pahoitat mielesi. Ei kukaan ole ajatustenlukija! Nyt et edes anna miehelle mahdollisuutta ottaa tämä asia huomioon, kun hän ei tiedä että edes on mitään "asiaa". Jos hänellä itsellään on isommat tulot, voi olla ettei hän oikeasti edes tajua että muutamalla kympillä on kuitenkin sinulle merkitystä kun hänelle ei olisi.

Yhteiset menot kuten ruoat ja (yhdessä päätetyt) viihdykkeet kuuluvat puoliksi maksettaviksi. Kun ette asu yhdessä, niin mielestäni miehen ei kuulu maksella kyllä ylimääräisiäkään. Eihän se ole hänen "rahapussilleen menemistä" jos maksatte kulut puoliksi! Miksi tunnet että sinun kuuluisi maksaa enemmän, ja tasa-arvon vaatiminen olisi jotenkin hänen rahojensa ruinaamista? Toisaalta taas jos SINÄ haluat elokuviin/teatteriin/jne, ei mielestäni ole mikään selvyys että miehen pitäisi sitten maksaa puolet. Se maksaa, joka viihdykettä haluaa. Ja sitten taas, jos mies on aina se joka matkustaa luoksesi (jos matka on pidempi), tulee siitä hänelle kuluja joka taas pitäisi ottaa menojen puolituksessa huomioon. Ei sekään ole reilua jos toinen käyttää joka viikko bensaan vaikka satasen, ollen aina se joka joutuu matkustamaan. Silloin onkin ihan reilua että sinä puolestasi maksat ruokia enemmän.

Ota asia äijän kanssa puheeksi, että kun olette nyt näinkin kauan seurustelleet ja tilanne on vakiintunut, niin olisi mukavaa jos pyrkisitte maksamaan menot suunnilleen puoliksi. Koska sinulla on sen verran vähän rahaa että nykymeno tuntuu liikaa kukkarossasi. Joko maksatte vuorotellen, tai sitten kauppareissu kerrallaan ostokset suunnilleen puolittaen.

 

Olen seurustellut miehen kanssa noin 2 vuotta.Miehellä on omaisuutta runsaasti ja tienaa melkein kolminkertaisena sen mitä minä.
Nyt minua alkanut harmittamaan hänen kitsailunsa. Joskus makselee ruokaostokset, mutta ei kiistä jos sanon maksavani. En kehtaa olla hänen rahapussillaan sitten kuitenkaan vaikka mieli tekisi.Jokaisen menon esim. elokuviin/teatteriin maksan itse.
Hän säästää ja säilöö omaisuuttaan lapsilleen jotka ovat jo aikuisia. Lapset, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä.
Kilttinä ihmisenä sitten paapon ja hoidan hänenkin taloutensa. Mies on muuten kyllä kunnolllinen ja ahkera.
Mitä neuvoksi?

Mitä tuollaista kattelet?

 

Olen seurustellut miehen kanssa noin 2 vuotta.Miehellä on omaisuutta runsaasti ja tienaa melkein kolminkertaisena sen mitä minä.

Bruttona vai nettona? Siella Suomessa on maailman ankarin verotus. Ala kuuntele noita kotkia. Minulla oli Suomessa vaimo, jolla ei koskaan ollut rahaa, vaikka oli hyva palkka.
Paapo vaan miestasi tai muuten se rynnistaa tanne.

 

Minä kattelin aikani miesystäväni visuilua. KÄyttäytyi tosi räikeästi aluksi.

Olin yksinhuoltaja ja hän kutsui itsensä ja lapsensa meille syömään. Ajoi ruoka-aikaan pihalle ja kehui miten lapsella on nälkä. Ihan järkyttävää.

Antoi kyllä minun maksaa jos halusin, eikä kaupannut rahaa omasta osuudestaan.

Otin asian puheeksi ja sanoin suorat sanat, ei olisi hermot enää kestänyt. Vitutti vaan koko ajan ja meinasi mennä koko suhde pilalle.

Me emme myöskään asu yhdessä vaan tapailemme viikonloppuisin. Jos ei olisi ollut muuten hyvä mies, olisi saanut tennarin kuvan perseeseen.

Nykyään jaamme kulut. Hän tarjoaa usein viikonloppuna ravintolassa ruuat ja kokkailen muina päivinä tai sitten teemme ruokaa vuorotellen ja kumpikin ostaa ruokaa. Ei tietenkään mitään pilkun viilaamista, kassakone kädessä. Aamiaistarvikkeet yms. muut perusjutut ostan minä.

 

Yhden naisen kulut olen minäkin maksanut 2-kymppisestä 4-kymppiseksi.
Otettiin "yhdessä" asuntolainaa, jonka MINÄ maksoin, maksoin ostokset kaupassa ja kaikki laskut, mitkä tuli postiluukusta, lasten kulut ja harrastukset, auton maksut ja kulut, kesämökin ja matkailuvaunun.

Rouva käytti oman palkkansa kenkiin, meikkeihin ja sexyihin alusvaatteisiin (joista minulle ei ollut juurikaan iloa, koska hän käytti niitä poikaystäviensä kanssa)

Kun Rouva sitten ilmoitti kyllästyneensä liittoomme ja läksi poitsufrendinsä mukaan, puolet omaisuudestamme mukanaan, päätin, että minua ei enää kuseteta - ei taloudellisesti, eikä henkisesti.

Uusissa suhteissani en ole ollut enää niin sinisilmäinen. Kannatan kulujen osalta ajatusta 50-50%, vaikka kuinka tienaisin enemmän. Yksi kerta opetti.

 

Uusissa suhteissani en ole ollut enää niin sinisilmäinen. Kannatan kulujen osalta ajatusta 50-50%, vaikka kuinka tienaisin enemmän. Yksi kerta opetti.

Eikos tuo asia ole jo lahella prostituutiota, jos mies maksaa kaiken? Nainen on silloin hinnoitellut itsensa kauppatavaraksi.

 

Eikos tuo asia ole jo lahella prostituutiota, jos mies maksaa kaiken? Nainen on silloin hinnoitellut itsensa kauppatavaraksi.

Ilmankos neiti/herra on ex-yrittäjä, kun laskutaito on noin kehno.

 

Ilmankos neiti/herra on ex-yrittäjä, kun laskutaito on noin kehno.

Miten on luetun ymmartaminen? Lue nyt teksti uudelleen ja ajattele. Ps. Ajattelu vaatii valineet.

 

Onko siis ihmisten mielestä väärin että seurustelusuhteessa varakkaampi edes joskus maksaisi köyhemmän kansa jaettuja laskuja hiukan yli oman osuutensa? Siis hemmottelisi rakastettuaan tarjoamalla vaikka teatterimatkan tai ravintolaillallisen pari kertaa vuodessa ihan vain omasta pussistaan? Kun todennäkösesti tietää että se lasku on suhteessa paljon suurempi menoerä köyhemmälle ja voisi ilahduttaa toista. Ehkä minussa on sitten jotain vikaa mutta minusta se on vain sydämen sivistystä tuottaa toiselle iloinen yllätys vaikka tarjotun aterian muodossa. En minä kuvittele että se toinen putsaa nyt kyllä kaikki rahani tililtäni jos joskus tarjoan ja maksan koko ravintolalaskun itse.

Miksi kaikki pitää maksaa tasan tarkkaan puoliksi? Ettekö koskaan anna toiselle pyyteettömästi mitään miettimättä mikä hänen osuutensa laskusta on - siis varsinkaan jos tämä toinen on pienituloisempi kuin te itse? Heti kuvitellaan että tämä toinen on joku kullankaivaja tai auervaara. Joku tässä suomalaisessa tasa-arvokäsityksessä mättää ja pahasti jos asenteet ovat noin kylmiä.

 

Kyllä noin voi tehdä ja varmaankin tehdään, mutta nyt on kysymys siitä, että toinen räikeästi käyttää toista hyväkseen ja säästää pihuuttaan omia rahojaan. Semmoista ei todellakaan tee mieli hemmotella - päinvastoin.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maksetaan puoliksi jos ei asuta yhdessä.

Yhteistaloudessa voidaan tehdä kompromisseja jos toinen on huomattavasti varakkaampi.

Pihu luulee, että kukaan ei huomaa hänen hyväksikäyttöään. Aika äkkiä tommoinen visuilu kyllä tuilee läheisten tietoon. Esim. baarissa kavereiden kesken tarjotaan drinksuja toisille, mutta visukinttu juo, vaan ei osta.

Käy syömässä äidillä, kavereilla tai tyttökaverilla, mutta ei vie koskaan ruokaa. Pitää vaan jotenkin itsestään selvyytenä, että kun tuo muutenkin laittaa ruokaa niin hän menee siinä samalla.

Ei kutsu ketään kylään kun joutuu jotakin tarjoamaan. Käy itse kyläilemässä ja nauttimassa tarjoiluista. Pihin onnen täyttymys on rikas ja reilu kaveri. Hänen peesissään kannattaa pysyä.

Pihu ihminen säästää kaikessa myös rakkaudessa ja tunteissa. Pihuus on helvetillistä parisuhteessa, se vaikuttaa yllättävään moneen asiaan ja pihu ihminen ei muutu.

 

mun silmiin särähti tosi pahasti tuo..säästää rahojaan lapsilleen, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä...

Hei haloo, eikö se ole miehen oma asia mihin hän itse tienaamat rahat käyttää!
Mikä oikeus sinulla on arvostella miehen ja lasten suhdetta. Itse en tapaa omaa isääni kovinkaan usein, emmekä edes soittele, mutta siitä huolimatta meillä on hyvin rakkaat välit.

Haluat siis maksun siitä, että olet miehen seurustelukumppani, haluat rahallisen korvauksen osoittamastasi huomiosta ja hellyydestä.

Mua ärsyttää sunnattomasti sellaiset naiset jotka serustelevat itseään varakkaamman miehen kanssa ja hups vaan, hetken kuluttua he automaattisesti olettavat, että se on miehen tehtävä maksaa kaikki ja kaikkialla.

Esim. nämä teatterit sun muut kissanristiäiset.
Monet miehet lähtevät teatteriin vain koska nainen sinne haluaa. No, siinäkin tapauksessa miehen siis pitäisi maksaa molemmat.

Itse annan pyytettömästi paljon ja monelle, mutta en antaisi ap:lle joka automaattisesti olettaa että seurustelukumppanin rahat kuuluvat enemmän hänelle kuin miehen lapsille!

 

Onko siis ihmisten mielestä väärin että seurustelusuhteessa varakkaampi edes joskus maksaisi köyhemmän kansa jaettuja laskuja hiukan yli oman osuutensa?

Kenenkään mielestä se ei varmaan ole "väärin", mikäli varakkaampi itse haluaa näin tehdä. Sen sijaan se on väärin, jos automaattisesti oletetaan ja vaaditaan että varakkaampi seurustelukumppani maksaa aina kaikesta enemmän. Eiköhän jokaisella ole oikeus käyttää omia rahojaan miten lystää, ja jos sitä köyhempää kumppania niin kovasti korpeaa se ettei rikkaampi elätä, niin mikä estää etsimästä sellaista seuraa joka elättää?

Asiahan muuttuu vähän erilaiseksi siinä vaiheessa jos yhdessä asutaan ja yhteisiä lapsiakin on, mutta jos erikseen asutaan, niin enpä kyllä keksi minkä takia aikuisen ihmisen menoja pitäisi kenenkään muun maksella.

 

Onko siis ihmisten mielestä väärin että seurustelusuhteessa varakkaampi edes joskus maksaisi köyhemmän kansa jaettuja laskuja hiukan yli oman osuutensa? Siis hemmottelisi rakastettuaan tarjoamalla vaikka teatterimatkan tai ravintolaillallisen pari kertaa vuodessa ihan vain omasta pussistaan? Kun todennäkösesti tietää että se lasku on suhteessa paljon suurempi menoerä köyhemmälle ja voisi ilahduttaa toista. Ehkä minussa on sitten jotain vikaa mutta minusta se on vain sydämen sivistystä tuottaa toiselle iloinen yllätys vaikka tarjotun aterian muodossa. En minä kuvittele että se toinen putsaa nyt kyllä kaikki rahani tililtäni jos joskus tarjoan ja maksan koko ravintolalaskun itse.

Miksi kaikki pitää maksaa tasan tarkkaan puoliksi? Ettekö koskaan anna toiselle pyyteettömästi mitään miettimättä mikä hänen osuutensa laskusta on - siis varsinkaan jos tämä toinen on pienituloisempi kuin te itse? Heti kuvitellaan että tämä toinen on joku kullankaivaja tai auervaara. Joku tässä suomalaisessa tasa-arvokäsityksessä mättää ja pahasti jos asenteet ovat noin kylmiä.

Ei varmasti ole vaarin ja varmasti kirjoituksesta paatellen noin mukavalle ladylle niin tehdaankin.
Vaimoni kanssa seurustellessa han oli aina tosi reilu, vaikka hanen palkkansa ei ollut kovin suuri. Nykyisin kotirouva.
Se on tulevaisuutta ajatellen hyva nayttaja luonteesta ja hyvasta sydamesta.
En vaihtaisi, siis vaimoa.

 

Yhden naisen kulut olen minäkin maksanut 2-kymppisestä 4-kymppiseksi.
Otettiin "yhdessä" asuntolainaa, jonka MINÄ maksoin, maksoin ostokset kaupassa ja kaikki laskut, mitkä tuli postiluukusta, lasten kulut ja harrastukset, auton maksut ja kulut, kesämökin ja matkailuvaunun.

Rouva käytti oman palkkansa kenkiin, meikkeihin ja sexyihin alusvaatteisiin (joista minulle ei ollut juurikaan iloa, koska hän käytti niitä poikaystäviensä kanssa)

Kun Rouva sitten ilmoitti kyllästyneensä liittoomme ja läksi poitsufrendinsä mukaan, puolet omaisuudestamme mukanaan, päätin, että minua ei enää kuseteta - ei taloudellisesti, eikä henkisesti.

Uusissa suhteissani en ole ollut enää niin sinisilmäinen. Kannatan kulujen osalta ajatusta 50-50%, vaikka kuinka tienaisin enemmän. Yksi kerta opetti.

Samaa mieltä. Jos 50/50 ei käy, siipeilijä taitaa olla kyseessä.

 

mun silmiin särähti tosi pahasti tuo..säästää rahojaan lapsilleen, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä...

Hei haloo, eikö se ole miehen oma asia mihin hän itse tienaamat rahat käyttää!
Mikä oikeus sinulla on arvostella miehen ja lasten suhdetta. Itse en tapaa omaa isääni kovinkaan usein, emmekä edes soittele, mutta siitä huolimatta meillä on hyvin rakkaat välit.

Haluat siis maksun siitä, että olet miehen seurustelukumppani, haluat rahallisen korvauksen osoittamastasi huomiosta ja hellyydestä.

Mua ärsyttää sunnattomasti sellaiset naiset jotka serustelevat itseään varakkaamman miehen kanssa ja hups vaan, hetken kuluttua he automaattisesti olettavat, että se on miehen tehtävä maksaa kaikki ja kaikkialla.

Esim. nämä teatterit sun muut kissanristiäiset.
Monet miehet lähtevät teatteriin vain koska nainen sinne haluaa. No, siinäkin tapauksessa miehen siis pitäisi maksaa molemmat.

Itse annan pyytettömästi paljon ja monelle, mutta en antaisi ap:lle joka automaattisesti olettaa että seurustelukumppanin rahat kuuluvat enemmän hänelle kuin miehen lapsille!

Näin on. Ehkä aloittaja todella olettaa miehen paapomisella olevansa oikeutettu miehen rahoihin. Hänhän on vain seurustelukumppani, joten hänelle ei todellakaan kuulu se, jos mies haluaa lapsiaan sponsoroida.

Eri asia tietysi on, jos nainen joutuu makselemaan ykspuolisesti miehen ruokakuluja tms. Silloin pitäisi avata suuta eikä narista netissä.

Yksi tuttava nainen oletti uuden miesystävänsä makselevan hänen laskujaan. Suhde päättyi hyvin nopeasti, enkä ihmettele yhtään.

 

kyllä miehellä on oikeus päättää omista rahoistaan.
Hänellä on omat rahat, sinulla ap omat. Ei kannata kadehdia miestä siitä että hän tienaa paremmin kuin sinä.

Eihän teillä ole takana yhteistä tuttavuutta vasta kuin 2 vuotta. Se on mitättömän lyhyt aika.
Miksi mies asettaisi sinut lastensa edelle?

Jos mies pyytäisi esim. ravintolaan/teatteriin/leffaan, itse sanoisin suoraan miehelle, että sorry mulla on rahat vähissä, en voi nyt lähteä.
Jos mies tarjoutuisi maksamaan, voisin sanoa, että kiva juttu, sopiiko mennään joku toinen kerta.

Jos minulla ei olisi rahaa omiin kustannuksiini, en minä ainakaan kehtaisi pyytää miestä lähtemään minnekään kanssani oletuksella, että mies maksaa.

Ei ihmisen tarvitse saada kaikkea mitä maailmassa on tarjolla. Ei vaikka miesystävällä olisi rahaa enemmänkin.

 

Minulla ei todellakaan ole tarkoitus evätä hänen lapsiltaan mitään.Ja vaikka mies nyt tuhlaisi minuun hiukan ja itseensä, lapsilla kyllä riittää perittävää monen asunto-osakkeen ym.merkeissä. He tietysti perivät isänsä, mutta mies voisi elää ja hiukan maksaa minuakin siinä sivussa kun varaa todella on.
Tarkoitin sitä, että hän säästelee edelleen kaikessa ja minä maksan. Potin siitä korjaavat hänen lapsensa jotka eivät tikkua ristiin laita isänsä eteen, välimatka ei ole esteenä.
Sen sijaan minä huolehdin. Tosin en tee sitä rahan vuoksi vaan rakkaudesta. Mutta olisi kiva jos joskus yllättäisi vaikka sanomalla, että nyt lähdetään matkalle, minä maksan.
Tarkoitus ei ole hyötyä miehestä ja kuluttaa hänen rahansa ettei lapsille van jäisi mitään.Ei todellakaan..
Pitäisin hänestä vaikka olisi köyhä. Se olisikin parempi, ehkä silloin ei tulisi niin hyäksikäytetty olo aika ajoin.

 

Anna ap kenkää moiselle. Ei tuo perusta kestä vaikeuksia elämässä.

 

Ja vaikka mies nyt tuhlaisi minuun hiukan ja itseensä, lapsilla kyllä riittää perittävää monen asunto-osakkeen ym.merkeissä. He tietysti perivät isänsä, mutta mies voisi elää ja hiukan maksaa minuakin siinä sivussa kun varaa todella on.

Sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä sitä, miten jonkun muun pitää "elää". Eikä etenkään vaatia tai odottaa että hän maksaisi sinullekin sitä oikeanlaista "elämää". Jos mies ei pidä arvossa niitä asioita jotka sinun mielestäsi ovat "elämistä", niin hänen ei niitä tarvitse harrastaa. Ei, vaikka olisi varaakin.

Tarkoitin sitä, että hän säästelee edelleen kaikessa ja minä maksan. Sen sijaan minä huolehdin. Tosin en tee sitä rahan vuoksi vaan rakkaudesta.

Nyt on vieläkin epäselvää, että tarkoitatko maksavasi OMAT menosi vai myös miehen menoja? Omat menosi sinun kuuluukin maksaa, mutta jos maksat miehenkin menoja niin se on ihan OMAA typeryyttäsi. Siitä sinun pitää mainita miehelle ja jättää maksamatta, eikä vain itkeä marttyyrina netissä. On myös ihan oma tulkintasi yhdistää "rakkaus = maksaa toisen menoja".

Mutta olisi kiva jos joskus yllättäisi vaikka sanomalla, että nyt lähdetään matkalle, minä maksan.

HOHHOI! TUO kuulostaa todella golddiggeriltä. Vai että miehen pitäisi maksaa sinulle matkoja, ihan vain siksi että hänellä olisi varaa, vaikkei ilmeisesti itse tykkää edes matkustaa! Mitä jos kuule ihan itse hommaisit ne matkarahasi, niinkuin muutkin naiset 2000-luvulla?

Pitäisin hänestä vaikka olisi köyhä. Se olisikin parempi, ehkä silloin ei tulisi niin hyäksikäytetty olo aika ajoin.

Logiikkasi mukaan siis mies käyttää sinua hyväkseen, koska ei maksa sinulle matkoja ja teattereita? Melkoista...