nuuka miesystävä

Sarkasmi ja ironia on hyvin vaikea huumorin laji ja niitä kannattaa viljellä ympäristöönsä harkiten ja ottaen huomioon myös kuulijakunnan tai toisen henkilön, jolle sitä kohdistaa. Voikin olla, että tämä henkilö onkin hyvin vaikeassa elämäntilanteessa ja ei ota sitä huumorilla ja nauraen. Sarkasmiakin oppii siis käyttämään oikein oikeissa elämäntilantessa ja oikeille henkilöille, jotka pystyvät sen käsittelemään huumorilla myös. Muuten voi jäädä sarkasminsa kanssa yksin elämässä.

 

Sarkasmi ja ironia on hyvin vaikea huumorin laji ja niitä kannattaa viljellä ympäristöönsä harkiten ja ottaen huomioon myös kuulijakunnan tai toisen henkilön, jolle sitä kohdistaa. Voikin olla, että tämä henkilö onkin hyvin vaikeassa elämäntilanteessa ja ei ota sitä huumorilla ja nauraen. Sarkasmiakin oppii siis käyttämään oikein oikeissa elämäntilantessa ja oikeille henkilöille, jotka pystyvät sen käsittelemään huumorilla myös. Muuten voi jäädä sarkasminsa kanssa yksin elämässä.

Olet täysin oikeassa. Mutta savolaiset eivät opi millään tosikoiksi vaikka kuinka olen yrittänyt.
Miesasioihin en ole oppinut suhtautumaan vakavasti. Varsinkin eronneiden miesten kanssa
en vetistelisi. Mutta meitä on niin moneen junaan.

Googletin tässä matkavinkkejä ja jäin ihastelemaan maisemia. Ei minua totta puhuen suomalaiset miehet kiinnosta. Siksi kai on niin helppo heittää ronskia huumoria.

 

Googletin tässä matkavinkkejä ja jäin ihastelemaan maisemia. Ei minua totta puhuen suomalaiset miehet kiinnosta. Siksi kai on niin helppo heittää ronskia huumoria.

Kiva kuulla. Yleensa suominaiset aina ovat katkeria, kun suomimiehet ottavat itselleen ulkomaalaisia vaimoja.
Toki onhan moni karvakasi paatynyt Suomeen puppeliksi, joten mikas siina. On ihanaa, kun rakastaa ja on kohteen loytanyt.

 

Olen seurustellut miehen kanssa noin 2 vuotta.Miehellä on omaisuutta runsaasti ja tienaa melkein kolminkertaisena sen mitä minä.
Nyt minua alkanut harmittamaan hänen kitsailunsa. Joskus makselee ruokaostokset, mutta ei kiistä jos sanon maksavani. En kehtaa olla hänen rahapussillaan sitten kuitenkaan vaikka mieli tekisi.Jokaisen menon esim. elokuviin/teatteriin maksan itse.
Hän säästää ja säilöö omaisuuttaan lapsilleen jotka ovat jo aikuisia. Lapset, jotka eivät edes oikein kunnolla pidä yhteyttä isäänsä.
Kilttinä ihmisenä sitten paapon ja hoidan hänenkin taloutensa. Mies on muuten kyllä kunnolllinen ja ahkera.
Mitä neuvoksi?

Mitähän neuvoa kaipaat? Kerrot millainen on mies millainen olet sinä, ja millainen on suhteenne, mutta mikä siinä on ongelma?

Etkö hyväksy miestä sellaisena kuin hän on, haluaisit että hän olisi toisenlainen ja hänen elämänarvonsa toisenlaiset? Vai haluaisitko itse muuttua toisenlaiseksi mutta et tiedä miten? Hyväksyykö hän sinut ja sinun elämänarvosi vai tuskaileeko kun et ole samanlainen kuin hän? Nämä nyt on vain arvailua ongelmastasi.

 

AP, voisitko vähän tarkentaa? Tuntuu että sinua haukutaan täällä siipeilijäksi ehkä ihan syyttä. Kerro ihan konkreettisesti, mitä nuo harrastamasi "paapominen" ja "huolehtiminen" ovat? Kotitöiden tekemistä? Ruokaostosten tekemistä ja maksamista?

Kokemukseni mukaan varakkaampien ihmisten on usein tosi vaikeaa ymmärtää, miten tiukalla jonkun toisen rahat voivat olla. Esim. ruokaostosten laskuhan on "vain muutaman kympin", mutta he eivät ehkä tule ajatelleeksi, että kun niitä "muutamia kymppejä" tulee kuukaudessa kymmenen, on jo kyseessä merkittävä osuus pienituloisen ihmisen kuukausituloista. Minä seurustelin aikanaan suurituloisen miehen kanssa, jonka kanssa ajauduimme järjestelyyn, jossa minä maksoin suuminnan osan arkiruoista ja hän tarjosi viikonloppuisin ravintolassa. No, ei siinä mitään, kustannukset menivät sinänsä puoliksi, mutta elintaso oli niin paljon leveämpi kuin minulla ennen oli ollut, että rahaa kului silti minulta kaksinverroin entiseen verrattuna. Suhde loppui sitten muista syistä, eikä tuota ehtinyt jatkua kovin kauan, mutta jälkeenpäin tajusin että tuo oli tärkeä osasyy siihen, että olin ollut aivan PA.

Samalla tavalla parempituloiset saattavat ajattelemattomuuttaan kysyä, miksen hommaa isompaa telkkaria, kun nykyään saa 32-tuumaisen muutamalla satasella.... muutamalla satasella!

Uskoisin siis, että miesystäväsi ei välttämättä aivan tajua, millainen sinun taloudellinen tilanteesi on, kun hän ei itse ole tottunut puutteen rajalla elämiseen. Se, mikä hänelle on vaan kitsautta, on sinulle pakko.

Ihmisen suhdetta rahankäyttöön on vaikea ulkopuolisen muuttaa. Jos mies on luonteeltaan pihi, niin sitten on. Sille et ehkä voi mitään, mutta hoida nyt hyvä ihminen edes tilit tasaisiksi niin, että et maksa ENEMPÄÄ kuin hän.


Yleisempään keskusteluun kommentti: minäkään en kuulu niihin, jotka kokevat oikeudekseen saada parempituloisen kumppanini rahoja. Mutta on se vaan sanottava, että kitsaus on vastenmielinen luonteenpiirre.

 

mieti valintaasi

 

"Kun parisuhteessa köyhyys tulee sisään ovesta, rakkaus lähtee ikkunasta..."
Sama pätee myös mielenköyhyyteen.

AP, ihan aikuisten oikeasti. Rajoita vaähän kateuttasi ja ahneuttasi, niin suhde voisi menestyä

 

Samalla tavalla parempituloiset saattavat ajattelemattomuuttaan kysyä, miksen hommaa isompaa telkkaria, kun nykyään saa 32-tuumaisen muutamalla satasella.... muutamalla satasella!

Näin on! Kannattaisi mennä töihin ja jättää muutama känni ottamatta. Kummasti työkyvyttömyyseläkeläisten rahat riittävät olueen, subutexiin ja pitkävetoon. Sitten itketään täällä netissä kun toiset saavat oikein wäritelkkarin!

 

Näin on! Kannattaisi mennä töihin ja jättää muutama känni ottamatta. Kummasti työkyvyttömyyseläkeläisten rahat riittävät olueen, subutexiin ja pitkävetoon. Sitten itketään täällä netissä kun toiset saavat oikein wäritelkkarin!

Kyllä on niin outoja kommentteja välillä, ettei mitään rajaa...

Konkreetti osui minusta naulan kantaan. Itsekin pidän keskustelusta, jossa puhutaan asioista suoraan ja selvästi, jolloin ehkä väärille tulkinnoille jää mahdollisimman vähän tilaa.

Tuloerot on kuitenkin aika suuret Suomessakin, vaikkei ollakaan luokkayhteiskunta. Esim. kun joku ystäväni luullakseni tienaa 2000 - 3000 euroa kuussa enemmän kuin minä, niin jäähän siitä verojenkin jälkeen käteen sen verran, että se tuntuu ostokäyttäytymisessä.

Omilla tuloillani, jotka ovat ehkä lähellä naisten mediaanituloa, pystyn asumaan omistamassani asunnossa, matkustamaan lomilla, ostamaan harrastusvälineitä, ylläpitämään autoa ja fillaria yms sekä säästämään, mutta kyllä se vaatii suunnittelua. Sitten käykin hankalaksi, jos ystävä on tottunut varaamaan lentoliput ja majoituksen viime hetkessä hinnalla milla hyvänsä, tilaamaan ravintolassa ihan mitä vaan hintoihin katsomatta, kaupassa nakkelemaan ostoksia kärryyn suruttomasti yms. Mitenkä kulut sitten jaetaan oikeudenmukaisesti?

Kitsastelu on inhottavaa, mutta en nauti yli varojen elämisestäkään. Ja nämä rajat on erilaiset eri ihmisille, joten toivoisi vähän ajattelukykyä siltä parempituloiseltakin osapuolelta.

 

Olen itsenäisen naisen kanssa samaa mieltä. Minusta olet aika epäreilu, kun et "uskalla" puhua miehen kanssa suoraan ja sitten kuitenkin ilmeisesti pahoitat mielesi. Ei kukaan ole ajatustenlukija! Nyt et edes anna miehelle mahdollisuutta ottaa tämä asia huomioon, kun hän ei tiedä että edes on mitään "asiaa". Jos hänellä itsellään on isommat tulot, voi olla ettei hän oikeasti edes tajua että muutamalla kympillä on kuitenkin sinulle merkitystä kun hänelle ei olisi.

Yhteiset menot kuten ruoat ja (yhdessä päätetyt) viihdykkeet kuuluvat puoliksi maksettaviksi. Kun ette asu yhdessä, niin mielestäni miehen ei kuulu maksella kyllä ylimääräisiäkään. Eihän se ole hänen "rahapussilleen menemistä" jos maksatte kulut puoliksi! Miksi tunnet että sinun kuuluisi maksaa enemmän, ja tasa-arvon vaatiminen olisi jotenkin hänen rahojensa ruinaamista? Toisaalta taas jos SINÄ haluat elokuviin/teatteriin/jne, ei mielestäni ole mikään selvyys että miehen pitäisi sitten maksaa puolet. Se maksaa, joka viihdykettä haluaa. Ja sitten taas, jos mies on aina se joka matkustaa luoksesi (jos matka on pidempi), tulee siitä hänelle kuluja joka taas pitäisi ottaa menojen puolituksessa huomioon. Ei sekään ole reilua jos toinen käyttää joka viikko bensaan vaikka satasen, ollen aina se joka joutuu matkustamaan. Silloin onkin ihan reilua että sinä puolestasi maksat ruokia enemmän.

Ota asia äijän kanssa puheeksi, että kun olette nyt näinkin kauan seurustelleet ja tilanne on vakiintunut, niin olisi mukavaa jos pyrkisitte maksamaan menot suunnilleen puoliksi. Koska sinulla on sen verran vähän rahaa että nykymeno tuntuu liikaa kukkarossasi. Joko maksatte vuorotellen, tai sitten kauppareissu kerrallaan ostokset suunnilleen puolittaen.

Miten niin puoliksi. Onhan miehellä yleensä isompi palkka ja syökin enemmän. Itse en olisi päivääkään miehen kanssa joka ei naistaan sen verran voisi hemmotella.
Annetaan miehelle itsesi. Kohta naiset varmaan avaavat miehelle ovetkin .Äläkä ala päästämään .sängyssä sinun pitää nauttia ensin .miehen nautinto sitten.

 

Ap, miksi ihmeessä et sano mitään vaan jupiset vain mielessäsi? Ei se toinen todellakaan älyä itse, jos aina vain mukaudut.

Jos toinen ehdottaa elokuvia tai muuta menoa, sanot reippaasti, että kyllä vain jos sinä maksat. Jollei halua maksaa, et lähde. Sanot ihan suoraan, että sinulla ei ole varaa samaan kuin hänellä. Kerro, että pakollisten menojen jälkeen sinulle jää vain murto-osa siitä, mitä hänen käyttövaransa ovat. Jos hän siis haluaa sinut esim. matkalle mukaan, hän maksaa tai menee yksin.

Kaupan kassalla sanot, jotta maksapa sinä vuorostasi, kun minä laitan ruuan ja sinä syötkin naistä enemmän. Harva siinä ryhtyy muiden silmien alla pihistelemään, olisihan se noloa!

Mikä kumma siinä on, että nainen paapoo ja laittaa herkut, mutta ei saa suutaan auki edes asiasta?

 

Kyllä noin voi tehdä ja varmaankin tehdään, mutta nyt on kysymys siitä, että toinen räikeästi käyttää toista hyväkseen ja säästää pihuuttaan omia rahojaan. Semmoista ei todellakaan tee mieli hemmotella - päinvastoin.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maksetaan puoliksi jos ei asuta yhdessä.

Yhteistaloudessa voidaan tehdä kompromisseja jos toinen on huomattavasti varakkaampi.

Pihu luulee, että kukaan ei huomaa hänen hyväksikäyttöään. Aika äkkiä tommoinen visuilu kyllä tuilee läheisten tietoon. Esim. baarissa kavereiden kesken tarjotaan drinksuja toisille, mutta visukinttu juo, vaan ei osta.

Käy syömässä äidillä, kavereilla tai tyttökaverilla, mutta ei vie koskaan ruokaa. Pitää vaan jotenkin itsestään selvyytenä, että kun tuo muutenkin laittaa ruokaa niin hän menee siinä samalla.

Ei kutsu ketään kylään kun joutuu jotakin tarjoamaan. Käy itse kyläilemässä ja nauttimassa tarjoiluista. Pihin onnen täyttymys on rikas ja reilu kaveri. Hänen peesissään kannattaa pysyä.

Pihu ihminen säästää kaikessa myös rakkaudessa ja tunteissa. Pihuus on helvetillistä parisuhteessa, se vaikuttaa yllättävään moneen asiaan ja pihu ihminen ei muutu.

Mikä pihu ja pihuus???!! Sanat ovat pihi ja pihiys.

 

Mikä pihu ja pihuus???!! Sanat ovat pihi ja pihiys.

"Kaikki saivaret pantakaulaan", sanoi äitimuori tuommosista saivartelijoista. Eri paikkakunnilla on väännöksiä sanoista, ja minä sanoisin, että pihi ja piheys, kuten meilläpäin olen oppinut.

 

Täysin turhaa rutinaa, jokainen valitsee itse itselleen asuinkumppanin. Ei kenenkään ole pakko asua kimpassa ikävän ihmisen kanssa. Jos toisen käytös ei miellytä, tilanteesta kärsivä voi pakata kamppeensa ja muuttaa pois.

 

Olen seurustellut nyt 8 kk. Melkein päivittäin nähdään kun lähekkäin asutaan. Syödään ja kahvitellaan yhdessä homman kumman kotona. Nykyisin enemmän miehen luona. Jonne hän ruokatarvikkeet ostaa. Toisinaan vien mukanani jotakin ja myös paljon leivon ja teen hänen luonaan ruokaa. Hänen ostamista tarvikkeista. Meillä ei ole koskaan ollut riitaa rahasta, hän aina haluaa ostaa elokuvaliput tai kahvit jos jossain käydään. Hymyilee vaan kun sanon että toki voisin omani maksaa. Hän tienaa tuplasti enemmän. On säästäväinen järkevästi mutta ei piha.