Nyt ei enää jaksa :(

[Että näin]

Siis ihan oikeasti, mulla täytyy olla pahasti jauhot sekaisin päässä. Mä en jaksa tätä elämää enää. Rahat on loppu, talous kuralla, parisuhde on syvältä, lapset ei tottele ja mielenterveys taitaa olla jo mennyttä. Aamulla kun herään, hyvä etten itkuun purskahda kun yleensä herään. Muut lukee iltarukouksen ja toivoo ja rukoilee jotain parempaa ja hyvää. Mä luen iltarukouksen ja rukoilen, ettei tarvitsisi enää ikinä herätä. Mä en jaksa... en vaan jaksa

 

[merenneitonen]

Nyt hakemaan apua HETI!!!
Neuvolasta, terveyskeskuksesta tms.
Vaikkei nyt siltö tunnukaan, niin elämä ON elämisen arvoista, ja vielä sen tunnet itsekin taas kunhan saat apua itsellesi!!

:hug:

 

[puutarhatonttu]

Nyt aloitat siitä mielenterveydestä. Menet neuvolaan ja juttelet asiasta siellä, kuten myös lasten kiukutteluista. Sitten joku läheinen/ystävä/sukulainen hoitamaan vähäksi aikaa lapsia ja menette miehen kanssa jonnekin "lepäämään" tai selvittelemään asioita(vaikka mökille) Sitten tämä talouden hoito. Selvität miten asiat menneet näin, alat laskemaan menot/tulot ja jos muu ei auta niin velkaneuvonta.

 

[yhtä kyllästynyt]

Mäkään en jaksa. Tänään heräsin taas keskelle tätä perhehelvettiä. Mies on ***seestä, tää paikka on myös sieltä ja enkä enää jaksa tota pentuakaan. Se on aina vain yhtä mahdoton, eikä usko mitään. Mua niin **tuttaa!!!!! Kun ufot nappais tai jotain että pääsis hittoon täältä

 

[pikku-lumikko]

Masennukselta kuulostaa ja uupumukselta? Apua pyytämään ja juttelemaan ammattilaisten kanssa. :hug: Uskon että avun kanssa löydät elämän ilon :heart:

 

[harmailen]

Tiedän, että tilanne on vaikea kun mikään ei tunnu onnistuvan ja kaikki seinät vain yksinkertaiseti kaatuvat päälle. Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista jo kuutisen vuotta. Olen ollut monta kertaa siinä pisteessä, että sitä vain toivoo vaikka suuren kiven tippuvan taivaalta ja tappavan.
Mutta usko tai älä aina siitä on noustu, ei omin avuin mutta kuitenkin. Ja olen edellisen kanssa samaa mieltä, että haet apua ja äkkiä. Soita vaikka paikalliseen mielenterveystoimistoon, siellä asiat otetaan ainakin vakavasti. Vaikka mitään muuta syytä ei olisi elää niin siitä voi olla varma, että lapsesi oikeasti tarvitsevat sinua vaikka välillä kiukuttelevatkin, ajattele heitä.
Mutta mitä pitenpään lykkäät avun hakua sitä syvemmälle vajoat masennuksen syövereihin ja sitä vaikeampi sieltä on nousta, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Minä toivotan sinulle paljon jaksamista ja myötäelän tilannettasi.

 

[nibbler]

äkkiä soittamaan mielenterveystoimistoon.

silloin ku mulle sanottiin samaa, musta tuntu että kaikki luulee että mä oon jotenki hullu, ja ne haluu mut lataamoon.mutta asiahan ei ollu näin.turns out että ne oli erittäinki oikeessa ja olo on pikku hiljaa paranemassa.jopa ilman lääkitystä, vaikka ne sitä yrittiki tuputtaa!

terapeutille ja psykologille ei oo paha asia puhua.ne on kuullu ties mitä toinen toistaan omituisimpia asioita, mikään ei niitä hätkäytä (kokeiltu on ) rohkeasti luurista kiinni, pelkästään seki helpottaa! :hug: :flower:

 

[Alkup.]

Mä luulen että tätä on jatkunut jo kauan, liian kauan. Vuosi on mennyt hurahtamalla ohi, en muista mitään ihmeempää vuoden ajalta, kun aika jaksottuu vain rahapäivien mukaan. Kaikki väliin jäävä aika on mustan peitossa. Mä olen vuosi ja kaks vuotta ja kolme vuotta sitten ajatellut varmaan samanlailla. Itselleni en kykene mitään lopullista tekemään, koska pelkään kipua ja epäonnistumista. Ja tuota, että lapset jäis kaipaamaan. En ole siitäkään ihan varma, niin tuttua on huuto:"Mä vihaan sua, kunpa kuolisit!" Mies vaan itkee omaa surkeuttaan ja minä ymmärrän, mutta kukaan ei näe mun tuskaa ja pahaa oloa. Ei tämmöistä jaksa. Täytyy varmaan alkaa etsimään apua itselle, kun rukouksiinkaan ei vastata. Vaikka minun tuurilla mielenterveystoimistotkin on kiinni tai lomalla tai jotain...

 

[Toinen masentunut]

Soita rohkeasti mielenterveystoimistoon, saat pikaisesti apua. Minä olen sairastanut masennusta jo kohta vuoden, ollut poissä työstäkin noin 9 kk. Paistaa se aurinko vielä sinunkin elämääsi, jos haet itsellesi vaan apua. Parempaa vointia sinulle ja iso hali!!!

 

[MorbidMama]

Pääsetkö pois kotoa edes hetkeksi, päiväksi....joskus se mielen piristyminen on yllättävän pienestä kiinni. :hug:
Ja tosiaan kannattaa hakea apua..mut sitä odotellessa yritä päästä hetkeksi hengähtämään. Mä tiedän kyllä, kuinka iso kynnys on pyytää apua ja olen tässä vuosikausia yrittänyt pärjäillä kotikonstein...tekemällä mukavia asioita aina mahdollisuuden tullen.