Nyt hyviä neuvoja tänne, kiitos! (lapsesta joka vaativa itseään kohtaan)

[Tyyris Tyllerö]

Siispä asiaan. Kyseessä tuo rakas eskarilainen, nelinkertainen kaksonen horoskoopiltaan, huh! Miten lapselle saisi elämään sellaista keveämpää asennetta, siis että osaisi ajatella ettei elämä ole niiiin vakavaa. Ja että kaikessa ei voi olla paras ja että kaikkea ei voi osata tai oppia heti ilman harjoitusta Ja että oppisi kestämään paremmin niitä vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja häviämistä?

On lahjakas, älykäs ja pohtiva lapsi. Hyvin vaativa itseään kohtaan, ei voi sietää epäonnistumista itseltään. Miten saisi "koulittua" tai mitä keinoja voisi käyttää apuna, jotta oppisi olemaan armeliaampi itselleen? Pelottaa, miten stressaa itsensä, kun koulu alkaa vuoden päästä.

Eli jos kellään on kokemusta samasta tai osais neuvoja antaa, niin olkaa niin kilttejä ja auttakaa...

 

[PahaSilmä]

No oletkos itse aika vaativa itseäsi kohtaan? Lapsi vaistoaa semmoisen. Meillä on sellainen poika, joka ei oppinut puhumaan, kun ei suostunut sanomaan sanoja, joita ei osannut sanoa oikein. 3 vuotiaana vasta aloitti puhumisen. Samaten ei piirtänyt, koska ei onnistunut niin, kuin halusi.

Jälkikäteen ajateltuna minä itse vaadin häneltä liikaa. Vaadin aina itseltänikin. Mutta ei se minun syy ollut, se on hänen ominaisuutensa, mutta hänen kanssa pitäisi ottaa rennosti, koska hän on itse hyvin säntillinen.

 

[pintelin]

Meillä kans jätkä samanlainen :/ ,mutta ekaluokkalainen.Jos ei läksyt mene heti oikein jätkä vetää hirveet pultit. |O Kynät ja kirjat lentelee ja lähtee ovet paukkuen meneen. :headwall:

 

[Malviina]

Meillä 10v. tyttö vähän samanlainen, koulussa pitäisi aina olla paras, vaikka kotona siihen ei todellakaan patisteta.
Jos on kokeet tulossa, hän lukee kaikki päivät ja illat ja on vasta nelosella, opettajan kanssa olen asiasta puhunut, mutta hän on tietysti vain tyytyväinen kun joku ottaa koulun niin tosissaan :/
Siksi en antanut hänen ottaa esim. ylimääräistä kieltä, joka oli vapaa ehtoisena tänä vuonna.
Pelkään mitä tulee ylemmillä luokilla.

 

[PahaSilmä]

Yritä vaan rohkaista. Nolaa itsesi lapsen edessä kertomalla omista epäonnistumisista ja kerro, mitä olet niistä oppinut. Jos lapsi epäonnistuu, sano, kerro lapselle siitä jokin positiivinen puoli.

 

[Fleur de la Cour]

Voi noita horoskooppien kieroutumia.. sitä pitäis ihmisen syntyä mahdollisimman monipuoliseksi merkiksi, mutta kun minullakin on tuo tuplakalat ja tuplavaakamerkkinen lapsi niin sehän on aivan mahdottoman hankala kun ei ymmärrä omaa mieltään eikä sovi itseensä. Hän on lahjakas ja älykäs ja analyyttinen lapsi (vaikka palstalla täällä väittävät että asia on mun vika, olen hänet sellaiseksi treenannut) ja kolikon kääntöpuoli on tuo hirveä itsekritiikki ja vaatimukset itseään kohtaan. Meillä itse asiassa sujuu nyt paremmin silti hommat kun koulu alkoi, koulussa on enemmän sitä että lapsen pitää itse tehdä ja pärjätä ihan sellaisissa pieniessä jutuissa kuten läksykirjojen reppuun huolehtiminen ja se tuo onnistuessaan niitä kovasti tavallisia onnistumiskokemuksia ja rauhoittaa lapsen mieltä. Vaikeaa tuo tie varmasti silti lapselleni tulee olemaan, mutta kuljettava se on.

Niin ja ps. urheilupäivä meinasi olla melko vaikea juttu kun lapsemme asetti oman rimansa hieman liian korkealle ja oli sitten pettynyt. Mutta me kannustimme ja kerroimme kuinka tärkeää on pelkästään jo se että osallistuu, jos ei osallistu eikä uskalla elämässä niin silloin vasta on viimeinen, se joka yrittää ei koskaan voi olla häviäjä.

 

[mä]

en minä mitään neuvoja osaa antaa mutta minä olin kanssa tuollainen lapsena(ja melkolailla vieläkin, siis sillätavalla että yritän olla paras kaikessa mihin ryhdyn). uskon että minut on osittain kasvatettu siihen,olen vanhin sisaruksista joita on monta. mutta eikai niitä vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia opi kestää kuin kokemalla niitä

 

[vieras79]

Mun esikoinen on samanlainen,nyt jo kolmannella luokalla.

Kamalaa jos kokeesta tuli 8+ sen täytyy olla vähintään 9+ ja sitten ollaan myrtsinä.
Jos jokin uus juttu ei mene ekana kertana oikein ja hyvin niin maailma kaatuu....
Sitä ei voi ottaa pois lapselta, oppii kyllä iän myötä elämään ja olemaan joissakin asioissa "huono" mutta koville ottaa.
Olen yrittänyt selittää ettei kukaan osaa kaikkee eikä se ole mahdollistakaan mutta nämä jutustelut on ollut turhia.

Tyttö on täydellisyyteen pyrkijä joka ei koskaan mokaa,näin sanoi itse.

 

[melle]

Tyyriksen kanssa samoilla linjoilla.. Eskarilaisen olis osattava jo kaikki ja kun ei osaa niin hermothan siinä menee. Eilen viimeksi raivosi kun ei tunnin yrittämisen jälkeen voinut lopettaa sellaisen älykuution tekemistä... Isänsä ei saa niitä läjän ollenkaan, poika oli kaksi saanut kasattua, mutta kolmas ei onnistunut.. Ja kun lukeakin pitäisi osata... :headwall:

 

[melle]

BTW:mistä tulee noi moninkertaiset horoskooppimerkit??

 

[Miuski]

Osoita lapselle, että hän on hyvä ja ihana omana itsenään. Kehu niin, että kehuun ei liity minkään tekemisen kehumista (esim. teitpä upeasti tämän tehtävät) vaan sanot, että olet kyllä maailman mahtavin poika jne. Teette yhdessä jotain sellaista kivaa, jossa tekeminen on tärkeää, ei niinkään lopputulos.

Meillä nykyinen ekaluokkainen on sellainen, että hänenkin on vaikea kestää epäonnistumisia. Iän myötä on kestää paremmin ja olen hänelle kannustanut juuri tekemisestä nauttimista ja yrityksen hienoutta. Mutta myös sitten kehunut kivaksi jne. ilman minkään tavoitteen saavuttamista. Kannattaa myös puhua asiasta eskarissa ja kysyä, miten poika siellä toimii. Voi olla, että ryhmässä ei tule niin paljon esiin ja sit kotona antaa paukkua senkin edestä..

 

[Fleur de la Cour]

BTW:mistä tulee noi moninkertaiset horoskooppimerkit??

Siis horoskooppihan ei ole pelkästään tuo aurinkomerkki vaan jokaisella on myös esimerkiksi nouseva merkki, kuumerkki, merkurius, mars, venus ja niin edelleen (nuo nyt luonteen kannalta ehkä ne tärkeimmät)

 

[stoppis]

Kuulostaapa melko tutulta... Meillä kanssa eska-poika (joka muuten horoskoopiltaan kaksonen ) ja just aina pitäisi voittaa, kiukku ja itku jos pelissä häviää. Suututtaa jos ei heti opi uusia asioita, on hirmuisen tarkka (esim. piirustus on pilalla jos joku viiva lähteekin väärästä kohtaa). Meillä kanssa tosi fiksu tapaus, ahmii tietoa (esim. avaruudesta voisi opettaa monia aikuisia...).

Minä en niinkään ole huolestunut koulun alusta, että hän stressaisi, koska mielestäni tulee kyllä pärjäämään tiedollisissa asioissa. Se mikä mietityttää on nuo sosiaaliset tilanteet: miten pärjää leikeissä, kun on pienikokoinen ja varmasti häviää fyysisissä peleissä jne. Mitenkä oppisi sen ettei aina tarvitse olla paras ja se häviämisen jalo taito...

Niin että en osaa kyllä neuvoja antaa, mutta vertaistukea

 

[iipa]

Meillä on esikoisen kanssa ihan samat ongelmat. Mitän ei voi tehdä mitä ei osaa ja kun ei osaa ei voi harjoitella. Oppinut kaiken ikätovereita myöhemmin mutta sit in jäänyt se harjoitus vaihe pois lähti kävelemään n1.4v ja sit mentiin ei kaatuillut sama puheen kanssa alkoi puhumaan 2.5v ja sit sai vieraskin selvän.

Onneksi pikkusisko ei paljon stressaa kunhan nyt edes jotenkuten sinne päin niin hyvä on.

 

[Ilonaäippä]

Meillä myös täydellisyyteen pyrkivä tyttö... On nyt ekaluokalla ja tilanne ehkä vähän rauhoittunut eskarivuodesta. Kuitenkin välillä hirvittää seurata sitä itsekritiikkiä ja jatkuvaa kilpailemista
Tyttö on hyvin älykäs ja näppärä vähän kaikessa, mutta toisaalta hirvittävän ujo uusissa tilanteissa. Ite olen ajatellut, että luonnekysymyshän tuo on (meillä pojat aika erityyppisiä, varsinkin esikoinen on oikea huithapeli) ja oon mielestäni kannustanut ja tukenut eri tilanteissa (myös niissä epäonnistumisissa). En tiie, voiko siinä muuta kuin olla tukena ja hyväksyä myös ne ei niin tähtihetket... :/

 

[Tyyris Tyllerö]

BTW:mistä tulee noi moninkertaiset horoskooppimerkit??

Siis horoskooppihan ei ole pelkästään tuo aurinkomerkki vaan jokaisella on myös esimerkiksi nouseva merkki, kuumerkki, merkurius, mars, venus ja niin edelleen (nuo nyt luonteen kannalta ehkä ne tärkeimmät)

Juu siis juurikin näin. Itse tiedän nuo lasten nousevat merkit ym. koska olen tilannut Valon lapsi- tulkinnat.

 

[Tyyris Tyllerö]

Kiitos hyvistä kommenteista ja vertaistuesta. On tää vaan jotenkin rankkaa, kun ei tiedä miten pienen tietä helpottaisi. Itse olen ollut hyvinkin vaativa itseäni kohtaan esim. koulun suhteen, joten mielelläni varjelisin lasta siltä. Tiedän tasan miten kivinen ja rankka se polku on.

Kotona ei mielestäni ole liikaa vaadittu, pikemminkin välillä toppuuteltu noiden vaatimusten ja osaamisjuttujen kanssa. Tuettu toki ja kannustettu sekä iloittu mukana, kun syytä on ollut. Mutta painostettu tai patistettu, EI!

 

[Tyyris Tyllerö]

Yritä vaan rohkaista. Nolaa itsesi lapsen edessä kertomalla omista epäonnistumisista ja kerro, mitä olet niistä oppinut. Jos lapsi epäonnistuu, sano, kerro lapselle siitä jokin positiivinen puoli.

Tätä on tehty ja tehdään edelleenkin. Mutta herra vaan tuntuu olevan sitä mieltä, että viis siitä jos sinä et oo jotain osannu, mun pitää silti osata.

 

[Ruttojuuri]

Kannusta, kannusta, kannusta. Yritä vain jankata, että epäonnistumisista oppii paljon. Silloinhan tietää miten asioita ei kannata tehdä. Meillä tuolla esikoisella on kammo epäonnistumista kohtaan ja hänellä on rima myös melkoisen korkealla. Kaiken pitäisi sujua heti ja jos ei eka yrittämällä onnistu motivaatiolasku on jyrkkä. Tyttären kohdalla se tilanne on monesti uuden edessä joko-tai, ei mitään sieltä väliltä.