Olen aina halunnut ison koiran, mieluiten rottweilerin. Mies sen sijaan ei voisi sellaista kuvitellakaan vaan koiran pitäisi olla joku kissan kokoinen (mies rakastaa kissoja, joita mukanani tulikin neljä. Näitä hän olisi jopa valmis hankkimaan pari lisää 
) Ne kuulemma haisee ja niistä lähtee kamalasti sitä karvaakin (noh, haisevat ehkä märkinä ja karvaa toki lähtee..)
Noh, koiranhankinta ei ole ajankohtainen, todennäköisesti vasta sitten kun lapset ovat isoja (teinejä, kotoa pois muuttaneita..) ja itselle tulee sellainen fiilis, että on liikaa luppoaikaa. Kenties vasta 20 vuoden kuluttua, kun talo on tyhjä ja ollaan ukon kanssa kahdestaan.
Miehen mielestä, jos hankkisin koiran, tekisin valinnan miehen ja koiran välillä (iso koira ei kuulemma tulisi koskaan hänen kotiinsa tai hänen autoonsa, vaan sille pitäisi hankkia oma asunto
) Yhtälailla minusta miehellä ei ole oikeutta kieltää koiran hankkimista, en ole koskaan kieltämisiä keltään kuunnellut enkä ajatellut aloittaa..
En kaipaa nyt kommentteja, että olen ihan hölmö kun mietin suhteen tulevaisuutta (sitten jonain päivänä) siltä kannalta, että "saanko" hankkia koiran. Lähinnä kommentteja niiltä, joilla on tai on ollut koiria ja ymmärtävät, kuinka tärkeä lemmikki voi olla
Ja ettei tästäkin aloituksesta tarvitse naljailla jatkossa, niin väännetään nyt rautalangasta että asiasta on keskusteltu naureskellen ja otsikko parisuhdekriisi on kirjoitettu vitsinä
Varmaan mä puhun sen ympäri 20 vuodessa. Taidan laittaakin koneen taustakuvaksi rotikan pennun
) Ne kuulemma haisee ja niistä lähtee kamalasti sitä karvaakin (noh, haisevat ehkä märkinä ja karvaa toki lähtee..)Noh, koiranhankinta ei ole ajankohtainen, todennäköisesti vasta sitten kun lapset ovat isoja (teinejä, kotoa pois muuttaneita..) ja itselle tulee sellainen fiilis, että on liikaa luppoaikaa. Kenties vasta 20 vuoden kuluttua, kun talo on tyhjä ja ollaan ukon kanssa kahdestaan.
Miehen mielestä, jos hankkisin koiran, tekisin valinnan miehen ja koiran välillä (iso koira ei kuulemma tulisi koskaan hänen kotiinsa tai hänen autoonsa, vaan sille pitäisi hankkia oma asunto
) Yhtälailla minusta miehellä ei ole oikeutta kieltää koiran hankkimista, en ole koskaan kieltämisiä keltään kuunnellut enkä ajatellut aloittaa..En kaipaa nyt kommentteja, että olen ihan hölmö kun mietin suhteen tulevaisuutta (sitten jonain päivänä) siltä kannalta, että "saanko" hankkia koiran. Lähinnä kommentteja niiltä, joilla on tai on ollut koiria ja ymmärtävät, kuinka tärkeä lemmikki voi olla
Ja ettei tästäkin aloituksesta tarvitse naljailla jatkossa, niin väännetään nyt rautalangasta että asiasta on keskusteltu naureskellen ja otsikko parisuhdekriisi on kirjoitettu vitsinä
Varmaan mä puhun sen ympäri 20 vuodessa. Taidan laittaakin koneen taustakuvaksi rotikan pennun
Miksi hankkisin koiran, jos se olisi aina ulkona :|
