nyt kaipaan viisaita sanoja

[mymmy myy]

sain tänään tietää että odotan ylläriraskautta.mitä ei pitäny tulla ollenkaan.
tieto tästä on saanut minut ja mieheni ihan suunnattoman sanottamaksi.

nyt joka minuutti minulla vaihtuu mielipide pidänkö vai enkö ja jaksanko vai enkö?mitä taas sukulaiset sanoo kun kuitenkin on miehen 7 lapsesta kyse ja omasta 5

mitä teen ja miten pärjään/jaksan??
mietin koko ajan tämä on väärin pientä kohtaan jos teen abortin ja taas mietin jos sittenkin ku lapsia on jo meillä täällä 5 ja niissäkin on aikamoinen työ.
kerta neljä on alle kouluikäistä ja sit hyvällä lykyllä mulla olisi kolme ihan pientä.
nuorin onnesta käyttää enään vaippoja,mutta kun meidän kolme vuotiaskin
välillä on sellanen vaavi

viikot loppuu pian ja tarvis päätös tehä,mihin en tunne pystyväni;(

 

[Micosa]

Oma jaksamisesi sinun täytyy miettiä.
Päätös on taatusti vaikea on se sitten kumpi vain.

 

[Vieras]

Itse henk.kohtaisesti olen sitä mieltä että kaikki lapset on lahjoja, joita ei kuka vaan saa, vaikka haluiskin..
Ja onhan muitakin vaihtoehtoja kuin abortti, jos tuntuu ettet enempää lapsia vain jaksa, esim. adoptio ja tällä tavalla tehdä jonkun toisen parin/perheen onnelliseksi.
Mutta sinunhan se päätös on lopulta tehtävä, voimia siihen!

 

[EpätoivoisenRento]

Oma jaksamisesi sinun täytyy miettiä.
Päätös on taatusti vaikea on se sitten kumpi vain.

Peesi!

 

[mymmy myy]

Itse henk.kohtaisesti olen sitä mieltä että kaikki lapset on lahjoja, joita ei kuka vaan saa, vaikka haluiskin..
Ja onhan muitakin vaihtoehtoja kuin abortti, jos tuntuu ettet enempää lapsia vain jaksa, esim. adoptio ja tällä tavalla tehdä jonkun toisen parin/perheen onnelliseksi.
Mutta sinunhan se päätös on lopulta tehtävä, voimia siihen!

tiiätkö etten koskaan pystyisi tuohon päätökseen kun adoptio,tietäisin koko ajan että tuolla jossain tyttäreni/poikani kasvaa jossain perheessä.mitäs sitten jos tulee aika että hän haluisin tietää oikeesta perheestänsä ja miksi ne on hylännet hänet??en voisi kantaa koskaan sellaista syyllisyyttäni mukanani ja tiedän ettei pystyisi miehenikään

 

[vieras]

musta tuntuu että kukaan netti palstalla ei voi sanoa tähän asiaan viisaita sanoja :/

 

[mymmy myy]

musta tuntuu että kukaan netti palstalla ei voi sanoa tähän asiaan viisaita sanoja :/

tiiän,mutta mielummin puran olotilani tänne kun suljen sisääni..

 

[Levoton Strutsi]

anteeksi kun utelen mutta pettikö teillä ehkäisy? :hug: jos meillä joskus pettää ehkäisy niin silloin asia on niin että se laps on tarkoitettu meille. mutta ymmärrän kyllä miettimisesi jaksamisen suhteen, saisitko jostain apua jos päätät pitää vauvan?

 

[Vieras]

Itse henk.kohtaisesti olen sitä mieltä että kaikki lapset on lahjoja, joita ei kuka vaan saa, vaikka haluiskin..
Ja onhan muitakin vaihtoehtoja kuin abortti, jos tuntuu ettet enempää lapsia vain jaksa, esim. adoptio ja tällä tavalla tehdä jonkun toisen parin/perheen onnelliseksi.
Mutta sinunhan se päätös on lopulta tehtävä, voimia siihen!

tiiätkö etten koskaan pystyisi tuohon päätökseen kun adoptio,tietäisin koko ajan että tuolla jossain tyttäreni/poikani kasvaa jossain perheessä.mitäs sitten jos tulee aika että hän haluisin tietää oikeesta perheestänsä ja miksi ne on hylännet hänet??en voisi kantaa koskaan sellaista syyllisyyttäni mukanani ja tiedän ettei pystyisi miehenikään

Ymmärrän kyllä pointtisi, koetin vain keksiä toista vaihtoehtoa abortille, jos ette enää yhtä lasta jaksaisi itse hoitaa.
Vaikea olisi itsenikin tuo adoptiopäätös tehdä.
Minuakin kiinnostaisi, että pettikö teillä ehkäisy vai miten..?

 

[mymmy myy]

anteeksi kun utelen mutta pettikö teillä ehkäisy? :hug: jos meillä joskus pettää ehkäisy niin silloin asia on niin että se laps on tarkoitettu meille. mutta ymmärrän kyllä miettimisesi jaksamisen suhteen, saisitko jostain apua jos päätät pitää vauvan?

kyllä petti ja sen takia mietinkin tätä päätöstä kerta olimme vauvakuumeestani huolimatta päättäneet että jos lapsemme olisikin tässä,mutta nyt kävikin näin ja olen vaikean päätöksen edessä..

 

[edes yhden äiti]

En voi sinua neuvoa, toivon vain voimia kestää päätöksen seuraukset, oli se mikä vaan sitten..

 

[Chocolatte]

Minä ap.n tilanteessa pitäisin vauvan. Itse ikinä pystyisi aborttia tekemään tai antamaan adobtioon. Ja eiköhän sille 3-vuotiaalle vauvalle ehdi tulla uhmaikä ja itsenäistyy vähän.

Joku sanois varmaan että ei kai tuommosessa sakissa enää yksi lisää missään tunnu. Mutta kyllä se tietty tuntuu. Toisaalta ne isommat voi yllättää ja itsenäistyä, kun on uusi vauva.

Joka tapauksessa, voimia valintaan. :hug:

 

[mie]

Mulle tuli mieleen, että et varmaan toipuisi abortista kovin helpolla, ehkä helpompaa olisi sittenkin sinnitellä sen uuden tulokkaan kanssa. Mutta vaikeeta neuvoa. Toivon teille paljon voimia ja muista: minkä tahansa päätöksen teet, se on teille oikea!!!

 

[mymmy myy]

välillä tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi ja tiiän että oli päätös mikä tahansa se ei ole helppo,voi kun joku voisi tehdä sen mun puolesta..
kamalaa kun ajatukset juoksee laidasta laitaan ja pelkotilat..

 

[Sandra]

Itselle tulee mieleen vaan, että jos on kahden vaiheilla ja välillä lapsen pitäminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta, niin pidä lapsi. Jos noin paljon epäilet abortin tekoa niin älä tee sitä. Et pääse siitä ikinä yli jos myöhemmin alkaa tuntua, että päätös oli väärä. En ole mikään abortin vastustaja, mutta suosittelen harkitsemaan oman jaksamisen lisäksi myös omaa mielenterveyttä jos teet abortin etkä oikeasti haluaisikaan. Laitatte sitten vaikka synnytyksen yhteydessä piuhat poikki, ettei ainakaan lisää tule.

 

[ande]

Minä neuvoisin ajattelemaan, että kumpaa päätöstä katuisit (enemmän)? Itse luulisin, että katuisin aborttia, mutten sitä, että antaisin yllätysvauvan tulla....

 

[Chocolatte]

Anoppini teki abortin 16vuotiaana, koska oli mielestään liian nuori. Vielä nytkin katuu ja siitä on jo yli 30v.