Nyt olisi edessä kännykän osto esikoiselle

["Äiti"]

Ja tämähän on siis se asia mitä sanoin ettei tapahdu Mielestäni ekaluokkalainen ei siis vielä tarvitse puhelinta mutta nyt asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että se ehkä olisikin tarpeellinen hankinta.
Ihan peruspuhelin ostetaan ja käytössä olisi vain silloin kun lapsi ei ole kotona. Eli kotona sillä ei näpytellä viestejä tai soitella kavereille.

Mutta ainoa asia mikä tässä vaivaa on se että appiukkoni on kännykän ostamisesta puhunu jo siitä asti kun lapsi on ollut joku 3-4 vuotias. Höpöttänyt että "sitten kun menet kouluun niin pappa ostaa jne." Ja kun mieheni kanssa ollaan oltu sitä mieltä ettei sitä tarvita niin appiukko on meidän mielipiteemme tyrmännyt.
Nyt tahdotaan kuitenkin siis puhelin lapselle ostaa mutta meidän mielestämme puhelimesta ei tarvitse löytyä kuin äidin ja isän numero.
Onko muilla näin? Ettei siellä olekaan mummien ja kummien numeroita vaan jos heille on asiaa niin soitetaan äidin/isän kanssa yhdessä? Eikä olla ajateltu lapsen numeroakaan antaa mummeille, papoille jne. vaan tosiaan kännykkä olisi vain sitä varten että esim. koulumatkalla tai kaverilla ollessa saisi yhteyden vanhempiin tarvittaessa.

Onko järjestely teidän mielestä huono idea? Tiedän että isovanhemmat vetävät ainakin herneen nenään mutta jotenkin tämä tilanne näin esikoisen äitinä vähän mietityttää Että tosiaanko noin pieni lapsi jo soittelee kenelle haluaa milloin haluaa ja häneen saa yhteyden vanhempien tietämättä myös muut?

 

[---]

No on mun mielestä outoa jos mummi ja vaari ei saisi saada yhteyttä lapseen...

 

[A:p]

No on mun mielestä outoa jos mummi ja vaari ei saisi saada yhteyttä lapseen...

Tietysti saa mutta äidin/isän puhelimen kautta niin kuin tähänkin asti.

 

[meah]

Meidän tytöllä on ollut kännykkä eskarivuodesta asti.
Alkuun varsinkin pidin tosi rajattuna, kenen numerot sieltä löytyy ja kenelle se numero annetaan. Ihan jo siksikin, ettei tyttö itse piinaa ihmisiä millään "muuten vaan"-puheluilla.

Mutta on siellä listassa aina ollut mun ja miehen lisäksi mummu, pappa ja tätikin. Ihan varmuuden vuoksi ja kaiken varalta. Ne on meillä niitä ihmisiä, joille myös voi soittaa jos joku hätä on, ja jos nyt sitten sattuu, että mua tai miestä ei just sillä sekunnilla saakaan kiinni.

 

["mä"]

Meidän eskarilaisella on puhelin (olen yh ja halusin varmistaa, että varmasti oppii puhelimen käytön ennen kouluun menoa, kun joutuu olemaan sitten aika paljon omin päin). Se perus Samsungin simpukka, hintaa tällä hetkellä muistaakseni alle 30e. Meillä on lapsella minun numeroni lisäksi mummon, ukin, kummin ja enojen numerot. Miksi ei olisi? Ensi huumassa sai soitella hiukan enemmän ja tutustua kännykkään, mutta nykyään ei soita kuin sillon, jos oikeasti on jotain asiaa.

Meillä on Saunalahden liittymä, jolla saa tämän vuoden loppuun asti soittaa ilmaiseksi Saunalahden ja Elisan liittymiin. Lapselle ei siis kerry lainkaan laskua ja kulkiessaan pitkiäkin matkoja yksin, voin puhua vaikka koko matkan ajan lapsen kanssa puhelimessa ja ohjata hänet kaverilleen perille.

 

["huh"]

Olet kyllä outo tiukkis... Ei tuo nyt ihan normaalia toimintaa ole.

 

[chrissy]

Me ostetaan nyt tytölle puhelin synttärilahjaks ja menee syksyllä kouluun. Tottakai sinne laitetaan lähimpien ihmisten numerot. On mummojen numerot, vanhemmat, mun työnumero ja sit parin mun läheisen kaverin jotka asuu ihan vieressä et jos tulee sellanen tilanne et ei saa yhteyttä meihin niin on sit jollekki kelle soittaa ( esim. meidän naapuriin jos jää avain kotiin et saa sit oven auki tms )

Ja onhan se nyt kiva jos mummi saa soittaa lapsen omaan puhelimeen. Musta aika kummaa jos ei lapsen puhelimeen saa laittaa isovanhempien numeroita.

 

["A.p"]

Kun meidän mielestä puhelimen ei tarvitse olla päällä kuin silloin kun on itsekseen poissa kotoa ( koulumatkat, kaverin luona kyläilyt, jos jää yksin kotiin jne. ) niin samalla tavallahan isovanhemmat saavat häneen yhteyden meidän kauttamme kuin tähänkin saakka? Kavereiden luona kyläilyt olen itse sopinut kavereiden vanhempien kanssa ja niin aiotaan toimia jatkossakin joten kavereittensakaan numeroita lapsi ei tarvitse.
Tähänkin saakka lapsi on aina halutessaan saanut soittaa isovanhemmilleen isän tai äidin puhelimesta ja isovanhemmat ovat saaneet häneen yhteyden soittamalla jommalle kummalle meistä ja on sujunut vallan mainiosti näinkin.

Me siis ensin vannottiin ettei ekaluokkalaiselle vielä puhelinta hommata mutta nyt tuntuu että se ehkä olisikin hyvä juurikin koulumatkojen yms. vuoksi mutta toivottaisiin silti ettei puhelimen käytöstä tulisi jatkuvaa ja sellaista ettei itse tiedetä kenen kanssa ja kuinka paljon höpötellään. Tyttö kyllä varmasti mielellään soittaisi 5 kertaa päivässä mummille kertoakseen minkälaisen kuvan on juuri piirtänyt ja toiset 5 kertaa vaarille kertoakseen mitä ohjelmaa on telkkarista katsonut

Niin ajattelimme että jos puhelin on suljettuna silloin kun on meidän kanssamme ja päällä vain silloin kun on itsenäisesti jossain. Ja silloin kun on esim. kaverillaan niin mielestäni mummon ei tarvitse saada häneen yhteyttä tai lapsen soittaa mummolle.
Tietysti sitten se että mitä enemmän tuttujen numeroita puhelimessa on niin sitä varmemmin saa hätätilanteessa jonkun kiinni.
Mutta minä olen kotona pikkusisarusten kanssa kuitenkin ja vielä ei ole kertaakaan ollut esim. yksin kotona joten en osaa kuvitella tilannetta etteikö minua tai miestäni saisi kiinni kuitenkin.

 

["vieras"]

Alkaa kuulostaa siltä, ettei teidän kannata vielä ostaa sitä puhelinta. Hermothan tuommoisessa vahtimisessa menee. Eikä lapsi muista millään, milloin se puhelin saa olla päällä ja milloin ei. Kiinni olevasta kännykästä ei ole paljon hyötyä, jos tulee jotain yllättävää ja tyttöön pitää saada yhteys.

 

[chrissy]

[QUOTE="A.p";23460263]Kun meidän mielestä puhelimen ei tarvitse olla päällä kuin silloin kun on itsekseen poissa kotoa ( koulumatkat, kaverin luona kyläilyt, jos jää yksin kotiin jne. ) niin samalla tavallahan isovanhemmat saavat häneen yhteyden meidän kauttamme kuin tähänkin saakka? Kavereiden luona kyläilyt olen itse sopinut kavereiden vanhempien kanssa ja niin aiotaan toimia jatkossakin joten kavereittensakaan numeroita lapsi ei tarvitse.
Tähänkin saakka lapsi on aina halutessaan saanut soittaa isovanhemmilleen isän tai äidin puhelimesta ja isovanhemmat ovat saaneet häneen yhteyden soittamalla jommalle kummalle meistä ja on sujunut vallan mainiosti näinkin.

Me siis ensin vannottiin ettei ekaluokkalaiselle vielä puhelinta hommata mutta nyt tuntuu että se ehkä olisikin hyvä juurikin koulumatkojen yms. vuoksi mutta toivottaisiin silti ettei puhelimen käytöstä tulisi jatkuvaa ja sellaista ettei itse tiedetä kenen kanssa ja kuinka paljon höpötellään. Tyttö kyllä varmasti mielellään soittaisi 5 kertaa päivässä mummille kertoakseen minkälaisen kuvan on juuri piirtänyt ja toiset 5 kertaa vaarille kertoakseen mitä ohjelmaa on telkkarista katsonut

Niin ajattelimme että jos puhelin on suljettuna silloin kun on meidän kanssamme ja päällä vain silloin kun on itsenäisesti jossain. Ja silloin kun on esim. kaverillaan niin mielestäni mummon ei tarvitse saada häneen yhteyttä tai lapsen soittaa mummolle.
Tietysti sitten se että mitä enemmän tuttujen numeroita puhelimessa on niin sitä varmemmin saa hätätilanteessa jonkun kiinni.
Mutta minä olen kotona pikkusisarusten kanssa kuitenkin ja vielä ei ole kertaakaan ollut esim. yksin kotona joten en osaa kuvitella tilannetta etteikö minua tai miestäni saisi kiinni kuitenkin.[/QUOTE]

Miksi tollanen järkky ressaaminen jostain puhelimesta? Ostatte sen puhelimen ja se voi olla kotona silloin kun ollaan kotona ja jos jonnekki lähtee nii luuri mukaan.

Ei se sen vaikeampi asia ole. Toki siitä vaikean saa tekemällä.

 

[Ego]

Noh, meillä ollut tytöllä syksystä asti eli eskarin ku aloitti. Vanhan omani annoin ja siel soittolistassa isä, äiti, ukki ja mummi ja kummi. Pari kaveria myös. Mitään vaikeuksia ei ole ollut asian kanssa. Ei soittele salaa kellekkään. Ja nekin jotka tietää tytön numeron, ei just soittele ollenkaan. Me vanhemmat tykätään kovasti kun on tytöllä puhelin eli saa suoraan kiinni jos tarvis.

Alussahan se oli niin kauheen jännä juttu ku sai puhelimen mutta melkeenpä meni se innostus ohi kuukaudessa ja ei kyl oo tosiaan soittelemassa sillä sormet syyhyten.
Itse pidän tärkeänä että tytöllä puhelin jos sattuu jotain tapaturmaakin ja en pääse vaikka omaan puhelimeen, niin tyttö osaa soittaa 112 tai hätätilanteessa myös isille yms.

 

["huh"]

Teetkö kaikista asioista noin uskomattoman vaikeita ja hankalia?? Sääli lastasi jos mitään ei voi tehdä ilman tiukkaa kontrollia ja vahtimista,ei edes omalla luurilla saisi soittaa kavereille.

 

[lauantaipussi]

Turhan monimutkasta munkin mielestä. Meillä eskarilaiset saaneet omat puhelimet, ja ei kyllä kumpikaan ole soitellut mitään turhia puheluita -todella pienet puhlaskut heillä.
Vanhempien lisäksi löytyvät siskon, mummon, serkkupojan ja kavereiden numerot.
Ja jos sitä puhelinta sammutellaan välillä, ei sitä kyllä sit aina muisteta laittaa päälle ku pitäis olla päällä...

 

[Pajukko]

Meillä esikoinen sai puhelimen eskarivuoden lopulla. Kaveripiirillä oli tuollon jo puhelimet. Aktiivinen puhelimen käyttäjä on ollut ensi hetkistä lähtien ja puhelimeen tuli muutamassa kuukaudessa parikymmentä kavereiden puhelinnumeroa. Tottakai myös on vanhempien, isovanhempien ja kummien numerot . Kavereiden kanssa pitävät päivittäin yhteyttä.

Keskimmäinen poika on ekaluokalla nyt ja kännykän sai myös eskarivuonna. Kaveripiirillä kuitenkin on aivan erilainen kännykkäkulttuuri eli vain yhdellä kaverilla on oma kännykkä. Muutenkaan ei tuo keskimmäinen poika ole mikään kännykkäintoilija.

 

["A.p"]

Sekin on kyllä totta että jos puhelimen toisinaan sammuttaa niin se saattaa unohtua laittaa päälle. Mutta kun itsekin on ala-asteella hyvin pärjännyt ilman puhelinta niin jotenkin koettaa kai elää vähän samalla tavalla 'rauhassa' ilman kännykkää. Siis lapsen kannalta. Kun kyseessä kuitenkin vielä pieni lapsi - eriasia sitten esim. parin-kolmen vuoden päästä kun ikää jo enemmän.
Että kun silloinkin on pärjätty ilman kännyköitä niin ei tahtoisi ihan pienen lapsen elämään moista vekotinta edes hommata.
Lapsi ei ole sitä hinkunut mutta toisaalta tuntuu itsestä turvallisemmalta jos lapseen saisi yhteyden kun on jossain yksin.
Kotona ei tosiaan ole kertaakaan ollut yksin eikä tule pariin vuoteen ainakaan olemaankaan esim. koulun jälkeen tai ennen kouluun lähtöä kun itse olen kotona pikkusisarusten kanssa. Toki sitten tulee esim. kauppareissuja tms. kun lapsi itse haluaa jäädä yksikseen kotiin ja silloin olisi kiva jos lapsi saisi soitettua jos jotain asiaa tulee.

Nämä on näitä uusia juttuja joita elää kun esikoinen kasvaa isoksi Koettaa miettiä sitä parasta vaihtoehtoa

 

["A.p"]

Olisiko muita joilla sama edessä/tehtynä? Miten olette toimineet?