H
hieman kärtyttää
Vieras
Kiehuu yli, monen osatekijän ansiosta, mutta miehen edesottamukset ovat hyvä luku koko jupakasta.
1. Inhottaa, ärsyttää ja masentaa ukon nirsoilu. Ei omien sanojensa mukaan "syö kaninruokaa". Ei siis edes makaronilaatikkoa, jossa seassa tomaattimurskaa, tai porkkanasämpyöitä, kanawokkia, ei kalaruokiakaan, jopa kauhistui kun tajusi että peruna-sipuli seoksessa on SIPULIA! On tosi masentavaa, kun yritän tehdä vaihtelevaa ruokaa sakille, niin tämä lämmittää itselleen hampurilaisen, kaksi tai syö leipää/nakkeja...
Ja sitten lapset kyselee, miksi isi saa syödä "herkkuja" ja he eivät.
Ja tästä on totta vie puhuttu ainakin satatuhatta kertaa!!!
2. Keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Esim. laittaa lapsille valmiiksi tehdyn ruoan tarjolle, kun kaikki eivät osaa vielä itse ottaa. No, lautanen, johon lämäsee ruoan isoina paloina ja that's it. Kasvikset? Voisi muistaa ne, vaikka ei itse niitä syö. Ruoan pilkkominen? Entä juoma? Osaakohan parivuotias itse kiivetä astiakaapille ja ottaa lasin ja täyttää sen? Entä miksei sitä ruokailua voi hieman vahtia, koska meillä se vain niin on, että ilman "valvontaa" menee pöydässä vain leikiksi, eikä syönti ole tapahtunut tunninkaan päästä. Miehen on pakko päästä katsomaan tv:tä tai istumaan koneelle, kun on jaksanut sen lautasen vain lämmittää.
JA tästäKIN on puhuttu. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa keittiön seinään ohjeet, miten toimia lasten ruokailun suhteen.
Itse en siis aina ole kotona syönnin aikaan tai olosuhteiden pakosta en juuri silloin jouda itse mukaan ruokailuun (nykyään yritän kyllä aina ehtiä, koska olen nähnyt mitä se on ilman minua).
3. Yleinen huolimattomuus. Pistää pyykkiä koneeseen, ja unohtaa ne sinne. Vaikka olen muistuttanut, että jos minulla on iltavuoro, niin en jaksa sen jälkeen alkaa ripustamaan = älä pese niitä niinä iltoina, ellet itse varmasti ripusta. Paljon lie sähköä ja vettä kuluu turhaan vuodessa, kun pyykit pitää pestä toiseen kertaan niin usein. Ajatus on hyvä, kun huolehtii, mutta tekeminen ei suju loppuun asti.
Ja kyllä nämä ärsyttää. Argh.
Tarvitsenko vain lomaa... Phuh.
1. Inhottaa, ärsyttää ja masentaa ukon nirsoilu. Ei omien sanojensa mukaan "syö kaninruokaa". Ei siis edes makaronilaatikkoa, jossa seassa tomaattimurskaa, tai porkkanasämpyöitä, kanawokkia, ei kalaruokiakaan, jopa kauhistui kun tajusi että peruna-sipuli seoksessa on SIPULIA! On tosi masentavaa, kun yritän tehdä vaihtelevaa ruokaa sakille, niin tämä lämmittää itselleen hampurilaisen, kaksi tai syö leipää/nakkeja...
Ja tästä on totta vie puhuttu ainakin satatuhatta kertaa!!!
2. Keskittyminen siihen mitä on tekemässä. Esim. laittaa lapsille valmiiksi tehdyn ruoan tarjolle, kun kaikki eivät osaa vielä itse ottaa. No, lautanen, johon lämäsee ruoan isoina paloina ja that's it. Kasvikset? Voisi muistaa ne, vaikka ei itse niitä syö. Ruoan pilkkominen? Entä juoma? Osaakohan parivuotias itse kiivetä astiakaapille ja ottaa lasin ja täyttää sen? Entä miksei sitä ruokailua voi hieman vahtia, koska meillä se vain niin on, että ilman "valvontaa" menee pöydässä vain leikiksi, eikä syönti ole tapahtunut tunninkaan päästä. Miehen on pakko päästä katsomaan tv:tä tai istumaan koneelle, kun on jaksanut sen lautasen vain lämmittää.
JA tästäKIN on puhuttu. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa keittiön seinään ohjeet, miten toimia lasten ruokailun suhteen.
Itse en siis aina ole kotona syönnin aikaan tai olosuhteiden pakosta en juuri silloin jouda itse mukaan ruokailuun (nykyään yritän kyllä aina ehtiä, koska olen nähnyt mitä se on ilman minua).
3. Yleinen huolimattomuus. Pistää pyykkiä koneeseen, ja unohtaa ne sinne. Vaikka olen muistuttanut, että jos minulla on iltavuoro, niin en jaksa sen jälkeen alkaa ripustamaan = älä pese niitä niinä iltoina, ellet itse varmasti ripusta. Paljon lie sähköä ja vettä kuluu turhaan vuodessa, kun pyykit pitää pestä toiseen kertaan niin usein. Ajatus on hyvä, kun huolehtii, mutta tekeminen ei suju loppuun asti.
Ja kyllä nämä ärsyttää. Argh.
Tarvitsenko vain lomaa... Phuh.