V
vihdoinkin motivoitunut..
Vieras
Eli mun matkan aloitus kohti terveellisempää elämää.. Mulla on niin hyvä fiilis nyt että pakko kertoa tästä tänne ja olis kiva kuulla vastaavia kokemuksiakin. 
Mulla on takana on kolme vuotta keskivaikeaa masennusta, ja lähes vuoden sairastelukierre. Kaiken tuon seurauksena liikunta on jäänyt ihan olemattomiin. Kun masennus oli pahimmillaan lojuin päivät sängyn pohjalla ja ei huvittanut mikään, paitsi tietokoneella istuminen ja tv:n tuijotus.. Painoa tuli, ja inhotti kun vanhat vaatteet alkoi käydä pieniksi, mutta se ei ollut tarpeeksi iso potku persauksille..
Terapian avulla lähti masennus onneksi paranemaan ja nyt on melkein kokonaan takana päin..
Viime vuonna vaan iski sairastelukierre, nielutulehduksia yms.. Kun luulin tulleeni terveeksi niin sitten viikon päästä oli taas uusi räkätauti jne.. Kevään olin lääkärin määräyksestä lähinnä kotona, töitä ja opintoja en saanut tehdä koska olin joulua ennen ahmaissut liian ison palan opinnoistani ja siitä oli tullut mulle pahasti stressiä ja tilanne ottanut takapakkia.
Mutta nyt viikko sitten, aloitin uudessa työssä, koko kesän kestävää siivous hommaa.. Kerrostalojen kuurausta, portaita ylös ja alas jne ja aluksi homma tuntui rankalta ja ajattelin, että jätän tän kesken, että ei mun rapakunnolla tällaista jaksa.. Mutta jo parin päivän jälkeen, iski innostus, että mähän jatkan tätä, niin alkaa saada jotain hyötyliikuntaakin. Kun ei ole autoa niin työmatkat menee polkupyöräillen, 2km per suunta, ja ruokatunniksi aina tulen kotiin eli jo noista matkoista kertyy pyöräilyä, 8km. Ja siihen päälle se kun ravataan portaita edes taas monen kerroksen korkeudelta siivotessa kun ei ole hissejä, onneksi.
Noh tuosta alkoi tulla jo virtaa, mutta varsinainen motivaatio iski ihan kunnolla, kun 3 päivää sitten eksyin vaa'alle ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen ja lukema oli suurin mitä mulla on ikinä ollut ja pudotettavaa on 15-20kg..
Siitä tuli shokki, että painanko tosiaan noin paljon, etenkin kun en ole erityisen pitkä ihminen, vaan 155cm.. Koko päivän sulattelin sitä asiaa että miten olen antanut itseni päästä tuohon kuntoon.
Ruokavalio mulla on OK, en herkuttele ja katson mitä pistän suuhuni, mutta suurin ongelma on ollut juuri tuo LIIKKUMATTOMUUS eli mitään en juuri ole kuluttanut.. Mutta siitä vaa'an lukemasta, tuli ihan uutta energiaa.. Ja olo että nyt pitää tehdä jotain asioille oikeasti, ihan terveydenkin ja ulkonäön kannalta myös.
Noh viimeiset pari päivää olen reippaasti pyöräillyt ja ulkoiluttanut naapurin koiraa ja kuntopyöränkin kaivoin esille varastosta, ja jos katson telkkarista jotain niin olen päättänyt että silloin en läjähdä sohvalle vaan takamus penkkiin ja polkemaan.. Tällä hetkellä fiilikset on tosi hyvät, pitää toivoa että tätä ihan oikeasti jaksaa pitää yllä eikä häviä viikon parin jälkeen, mulla on aiemmin ollut vaikea pitää motivaatiota yllä.. Mutta jospa nyt
Mulla on takana on kolme vuotta keskivaikeaa masennusta, ja lähes vuoden sairastelukierre. Kaiken tuon seurauksena liikunta on jäänyt ihan olemattomiin. Kun masennus oli pahimmillaan lojuin päivät sängyn pohjalla ja ei huvittanut mikään, paitsi tietokoneella istuminen ja tv:n tuijotus.. Painoa tuli, ja inhotti kun vanhat vaatteet alkoi käydä pieniksi, mutta se ei ollut tarpeeksi iso potku persauksille..
Terapian avulla lähti masennus onneksi paranemaan ja nyt on melkein kokonaan takana päin..
Viime vuonna vaan iski sairastelukierre, nielutulehduksia yms.. Kun luulin tulleeni terveeksi niin sitten viikon päästä oli taas uusi räkätauti jne.. Kevään olin lääkärin määräyksestä lähinnä kotona, töitä ja opintoja en saanut tehdä koska olin joulua ennen ahmaissut liian ison palan opinnoistani ja siitä oli tullut mulle pahasti stressiä ja tilanne ottanut takapakkia.
Mutta nyt viikko sitten, aloitin uudessa työssä, koko kesän kestävää siivous hommaa.. Kerrostalojen kuurausta, portaita ylös ja alas jne ja aluksi homma tuntui rankalta ja ajattelin, että jätän tän kesken, että ei mun rapakunnolla tällaista jaksa.. Mutta jo parin päivän jälkeen, iski innostus, että mähän jatkan tätä, niin alkaa saada jotain hyötyliikuntaakin. Kun ei ole autoa niin työmatkat menee polkupyöräillen, 2km per suunta, ja ruokatunniksi aina tulen kotiin eli jo noista matkoista kertyy pyöräilyä, 8km. Ja siihen päälle se kun ravataan portaita edes taas monen kerroksen korkeudelta siivotessa kun ei ole hissejä, onneksi.
Noh tuosta alkoi tulla jo virtaa, mutta varsinainen motivaatio iski ihan kunnolla, kun 3 päivää sitten eksyin vaa'alle ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen ja lukema oli suurin mitä mulla on ikinä ollut ja pudotettavaa on 15-20kg..
Siitä tuli shokki, että painanko tosiaan noin paljon, etenkin kun en ole erityisen pitkä ihminen, vaan 155cm.. Koko päivän sulattelin sitä asiaa että miten olen antanut itseni päästä tuohon kuntoon.
Ruokavalio mulla on OK, en herkuttele ja katson mitä pistän suuhuni, mutta suurin ongelma on ollut juuri tuo LIIKKUMATTOMUUS eli mitään en juuri ole kuluttanut.. Mutta siitä vaa'an lukemasta, tuli ihan uutta energiaa.. Ja olo että nyt pitää tehdä jotain asioille oikeasti, ihan terveydenkin ja ulkonäön kannalta myös.
Noh viimeiset pari päivää olen reippaasti pyöräillyt ja ulkoiluttanut naapurin koiraa ja kuntopyöränkin kaivoin esille varastosta, ja jos katson telkkarista jotain niin olen päättänyt että silloin en läjähdä sohvalle vaan takamus penkkiin ja polkemaan..
Tällä hetkellä fiilikset on tosi hyvät, pitää toivoa että tätä ihan oikeasti jaksaa pitää yllä eikä häviä viikon parin jälkeen, mulla on aiemmin ollut vaikea pitää motivaatiota yllä.. Mutta jospa nyt 
