Nyt se varmistui: Naisia syrjitään työmarkkinoilla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
HS:
Suomalaistutkimus löysi lasikaton: Mies- ja naisjohtajien palkkaeroa eivät selitä ominaisuudet vaan syrjintä
Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Keloharju: ”Jäljet johtavat sylttytehtaalle”

Vaikka mies- ja naisjohtajalla olisi samat ominaisuudet, mies tulee todennäköisemmin nimitetyksi toimitusjohtajaksi ja saa siksi myös parempaa palkkaa.

Yritysten johtoryhmissä olevat naiset saavat Ruotsissa 27 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet.

Miesten eteneminen urallaan yhtäläisin ominaisuuksin varustettujen naisten ohi kävi ilmi suomalaisten tutkijoiden suuresta tutkimuksesta, jossa kartoitettiin noin 25 000 johtoryhmän jäsenen piirteitä ja palkkaa Ruotsissa.

Tutkimuksen tuloksia voi kuvata lasikaton löytymiseksi. Taloustieteilijät Matti Keloharju, Samuli Knüpfer ja Joacim Tåg tutkivat 85 eri ominaisuutta koulutuksesta ja uran pituudesta alkaen aina älykkyyteen ja sosiaaliseen kyvykkyyteen asti.

Keloharjun mukaan lasikattoa ei ole aiemmin tutkittu yhtä laajalla aineistolla.

Tutkijat havaitsivat eroja nais- ja miesjohtajien ominaisuuksissa, mutta ne eivät riitä selittämään kuin kahdeksasosan eroista palkassa ja etenemismahdollisuuksissa.

Valtaosaa tutkijoiden löytämistä palkkaeroista ei voi selittää muulla kuin syrjinnällä.

”Jäljet johtavat sylttytehtaalle”, toteaa Aalto-yliopiston
toteaa Aalto-yliopiston rahoituksen professori Keloharju, joka on parhaillaan tutkimusvierailulla maineikkaassa Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.

”Me emme kerta kaikkiaan pysty selittämään näitä eroja millään tutkimistamme muuttujista, emme sinne päinkään. Silloin todennäköisimmäksi selitykseksi jää syrjintä.”


Käsi ylös naiset, kenen mies on firmassa jossa on epäsuorasti ilmoitettu ettei "naisia oteta töihin" koska firman "ilmapiiri menisi pilalle"? Veikkaan että aika monen miehen hyväpalkkainen työpaikka on epävirallisesti ilmoittanut syrjivänsä naisia mm. teollisuudessa ja IT-alalla.
 
Olen itse ollut monissa rekrytointiprosesseissa mukana, ja kyllähän sillä sukupuolella on merkitystä valintaa tehdessä, vaikka ei saisi olla. Osassa on ollut ihan selkeitä "otetaan mielummin mies" -kannanottoja, osassa sitten epäsuorempia vihjauksia.
 
:laugh:

Ei se ole syrjintää sen kummemmin kuin se, että valitaan tehtävään kykenevin ja sopivin henkilö. Naisten joukosta on vain huomattavasti helpompi seuloa pois heidät, jotka selkeästi tulisivat aiheuttamaan ongelmia työyhteisössä koska naisten joukossa heitä on todella rajusti enemmän.

Draama, krooninen kateus, selkäänpuukottaminen, valehtelu, liioittelu, kuppikuntaisuus, juoruaminen, jeesustelu ja oman sukupuolen avulla tapahtuva hyväksikäyttö. Kumpi sukupuoli tulee mieleen? Työpoissaoloista nyt puhumattakaan.
 
Nainen jää äitiyslomalle, mikä maksaa firmalle suoraan ja epäsuorasti aika hirveästi.

Lisäksi se on vaan fakta, että naisvaltaisissa työpaikoissa on huono työilmapiiri.
 
Nainen jää äitiyslomalle, mikä maksaa firmalle suoraan ja epäsuorasti aika hirveästi.

Lisäksi se on vaan fakta, että naisvaltaisissa työpaikoissa on huono työilmapiiri.

Ehkä usein? Mutta ei missään nimessä aina. Johtajiksi hakeutuvat naiset ovat usein vahvoja, eivätkä missään nimessä juoruajia, selkäänpuukottajia jne. Lisäksi naisten "etu" on usein reiluus ja empaattisuus. Meidän työpaikalla pahin tuollainen on 50v mies.

Liikaa ei pitäisi yleistää kumpaankaan suuntaan.
 
:LOL:

Naisten joukosta on vain huomattavasti helpompi seuloa pois heidät, jotka selkeästi tulisivat aiheuttamaan ongelmia työyhteisössä koska naisten joukossa heitä on todella rajusti enemmän.

Draama, krooninen kateus, selkäänpuukottaminen, valehtelu, liioittelu, kuppikuntaisuus, juoruaminen, jeesustelu ja oman sukupuolen avulla tapahtuva hyväksikäyttö. Kumpi sukupuoli tulee mieleen? Työpoissaoloista nyt puhumattakaan.

Syrjintä: Suomen Perustuslain 6§:n mukaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Sinun mielestäsi siis naiseus on = draama, krooninen kateus, jne.? Ja meillä puhutaan että Suomessa on muka tasa-arvo? Kilin kellit!!!
 
Nainen jää äitiyslomalle, mikä maksaa firmalle suoraan ja epäsuorasti aika hirveästi.

Lisäksi se on vaan fakta, että naisvaltaisissa työpaikoissa on huono työilmapiiri.
Samoin monissa miesvaltaisiasa työpaikoissa.
Tutkimusten mukaanhan esim työpaikkakiusaamista ja selän takana juoruilua löytyy ihan samoin tavoin sekä nais- että miesvaltaisista paikoista.
 
Syrjintä: Suomen Perustuslain 6§:n mukaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Sinun mielestäsi siis naiseus on = draama, krooninen kateus, jne.? Ja meillä puhutaan että Suomessa on muka tasa-arvo? Kilin kellit!!!

Se on ihan biologiaa, että tietyt persoonallisuuden piirteet tai käyttäytymismallit ovat yleisempiä toisella sukupuolella kuin toisella. Ei sitä faktaa voi kumota minkään lain voimalla.

Sitä paitsi karsinta tapahtuu joka tapauksessa yksilötasolla yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien toteamisen jälkeen, eli mitään syrjintää ei ole tapahtunut.
 
:LOL:

Draama, krooninen kateus, selkäänpuukottaminen, valehtelu, liioittelu, kuppikuntaisuus, juoruaminen, jeesustelu ja oman sukupuolen avulla tapahtuva hyväksikäyttö. Kumpi sukupuoli tulee mieleen? Työpoissaoloista nyt puhumattakaan.
Omien kokemusteni mukaan draamaa, kateutta, selkäänpuukotusta, valehtelua, juoruilua ja jeesustelua esiintyy ihan samalla tavoin niin mies kuin naisvaltaisissa paikoissa.

Toki voi olla, että tietyissä työpaikoissa/aloilla tai tietyllä koulutusasteella edellä mainittuja esiintyy ylipäänsä enemmän.
 
Samoin monissa miesvaltaisiasa työpaikoissa.
Tutkimusten mukaanhan esim työpaikkakiusaamista ja selän takana juoruilua löytyy ihan samoin tavoin sekä nais- että miesvaltaisista paikoista.

Oletko koskaan ollut töissä hoitoalalla (vaikka vanhainkodissa, sairaalassa tai päiväkodissa)? Sen kokemuksen pohjalta on vaikea allekirjoittaa tuota tutkimusjohtopäätöstä.
 
Se on ihan biologiaa, että tietyt persoonallisuuden piirteet tai käyttäytymismallit ovat yleisempiä toisella sukupuolella kuin toisella. Ei sitä faktaa voi kumota minkään lain voimalla.

Sitä paitsi karsinta tapahtuu joka tapauksessa yksilötasolla yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien toteamisen jälkeen, eli mitään syrjintää ei ole tapahtunut.
Mitkä käyttäytymismallit on biologian pohjalta todistettu naisilla yleisemmäksi kuin miehillä?
 
Itse en tuohon lasikattoon usko pätkääkään. Sen olemassaolon perusteluksi ei kelpaa se tilastollinen fakta, että naisia on yritysjohdossa vähemmän kuin miehiä. Tilastosta ei voida yksistään päätellä, että naiset kokisivat syrjintää. Siihen voi luonnollisesti olla syynä se, ettei naisia hakeudu yhtä paljon kyseisiin tehtäviin ja tämän takia tehtävään pätevien naisten osuus jää pieneksi. Suomessa opettajista on noin 80% naisia. Ei tästäkään voitane vetää johtopäätöstä, että miehiä syrjitään tai että miehiä pidettäisiin epäpätevimpinä tehtävään. Syynä yleisesti ottaen tässäkin pidetään sitä, ettei ura opettajana houkuttele miehiä yhtä paljon kuin naisia. Ei miehiä oteta kuitenkaan pelkän pippelinsä takia opettajiksi, vaan pätevyyskriteerit ovat yhtenäiset naisten kanssa. Kun tehtäviin hakeutuvia on vähemmän, on joukossa vähemmän myös siihen soveltuvia henkilöitä. Tämä on matematiikkaa.

Mutta toisin kuin julkisella puolella koulumaailmassa, yksityinen yritys on sen omistajiensa omaisuutta. He omistavat sen ihan samalla tavalla kuin päällään olevat farkkunsa tai pihalla tönöttävän lumilapionsa. Laillisesti hankittu omaisuus on eräs länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen kulmakivi. Ei ole mitenkään perusteltua, että valtiovalta tekisi tuon omaisuuden suhteen omavaltaisia päätöksiä. Ei ole valtion tehtävä sanoa että lumilapioon pitää hankkia oranssi kahva, farkkuihin ruskeanahkainen vyö tai yritykseen nainen johtoryhmään. Se rikkoo omistamisen vapautta. Pörssiyhtiön hallituksen jäsenyys ei ole mikään ihmisoikeus, joka on systemaattisesti kielloilla ja pakkotoimilla evätty naisilta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa, että mahdollisuudet ovat jokaiselle yksilölle yhtäläiset siten, ettei kieltoja tai muita välittömiä rajoituksia sille ole. Kaikista yrityksistä ns. naisyrityksiä on yksi kolmasosa. Ei ole olemassa mitään sellaista lainsäädännöstä tai muista ulkoisista pakottavista tekijöistä johtuvaa syytä, joka estäisi naisia perustamasta yrityksiä ja nimittämästä sellaisten hallituksiin vaikka pelkkiä naisia. Mikään laki ei myöskään kiellä naisten perustamia, omistamia ja hallinnoimia yrityksiä listautumasta pörssiin.

Lasikaton olemattomuuden puolesta puhuu myös sen ajateltu järkevyys, tai tässä tapauksessa järjettömyys. Yritysten tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Tuo periaate ajaa kaiken muun edelle ja kaikki sitä vastaan sotivan periaatteet ovat lopulta merkityksettömiä. Vaikka yrityksen omistajana olisi miten jäärä vanhan liiton sovinisti, niin edes se ei saa häntä luopumaan periaatteesta tuottaa maksimaalista voittoa. Jos naisjohtaja on yritykselle miesjohtajaa tuottoisampi, ei ole mitään mieltä ”maksaa periaatteestaan” riihikuivaa rahaa. Totta kai omistaja valitsee sen, kumpi lihottaa hänen lompakkoaan enemmän.
 
Vaikka yrityksen omistajana olisi miten jäärä vanhan liiton sovinisti, niin edes se ei saa häntä luopumaan periaatteesta tuottaa maksimaalista voittoa. Jos naisjohtaja on yritykselle miesjohtajaa tuottoisampi, ei ole mitään mieltä ”maksaa periaatteestaan” riihikuivaa rahaa. Totta kai omistaja valitsee sen, kumpi lihottaa hänen lompakkoaan enemmän.
Ongelma lienee monesti siinä, että se sovinisti-simppa ei koskaan palkkaa sitä naista, kun ei usko tämän kykenevän hommaan. Näin hän ei koskaan saa edes tietää, olisiko nainen tienannut paremmin.
 
Oletko koskaan ollut töissä hoitoalalla (vaikka vanhainkodissa, sairaalassa tai päiväkodissa)? Sen kokemuksen pohjalta on vaikea allekirjoittaa tuota tutkimusjohtopäätöstä.

Jep. Viimeisten vuosien aikana olen työskennellyt sellaisissa paikoissa joissa on aivan mahtava työilmapiiri vaikka naisten osuus on 95%. Ja työntekijöitä yhdessä oli n 50, yhdessä n. 25.

Olen minä nähnyt aivan järkyttävänkin osaston, missä on todella myrkyllinen ilmapiiri. Ollut vuosia, ja on edelleen. Mitkään keinot eivät so far ole auttaneet parantamaan sitä.

Olen myös tehnyt toimistotyötä n. 10v, missä pahin kaakattaja on mies.
 
Ongelma lienee monesti siinä, että se sovinisti-simppa ei koskaan palkkaa sitä naista, kun ei usko tämän kykenevän hommaan. Näin hän ei koskaan saa edes tietää, olisiko nainen tienannut paremmin.

Eikä tätä tulevaisuutta tiedetä kenenkään kohdalla, oli kyseessä mies, nainen tai transsukupuolinen henkilö. Rekrytointiprosessissa täydelliseen toiminnan ennustettavuuteen ei ole mahdollista päästä. Arvioitaessa henkilön valmiuksia niin kompentenssien kuin substanssinkin osalta pyritään silti mahdollisimman korkeaan ennustettavuuteen.

Kuvaamasi valintatilanne olisi validi tilanteessa, jossa hakija A ja B ovat sekä kompentenssiensa ja substanssiosaamisensa suhteen täydellisen samassa pisteessä. Tuolloin ”mahdollisuus” annettaisiin jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella, kuten sukupuoli tai hiusten väri. Todellisuudessa 100% tasavahvaan tilanteeseen ei oikeassa elämässä päästä koskaan. Kaksi ihmistä ei ole ikinä osaamiseltaan identtisiä. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät seuraavat: A valitaan tehtävään, koska on pätevämpi. Tai sitten B valitaan epäpätevämpänä tehtävään ulkoisen ominaisuutensa takia.

Jos henkilö B valitaan epäpätevämpänä tehtävään, on oletettavaa että yrityksen omistaja häviää rahaa. Hän siis maksaa omalla lompakollaan periaatteesta valita juuri mies tai nainen. Tällaista valintaa jonkin verran myös yrityksissä harjoitetaan, tosin ei siitä syystä mitä nyt väität. Päinvastoin naisia otetaan johtoryhmän jäseniksi usein vain siksi, että yritys haluaa osoittaa ulospäin jotain. Henkilöstöjohtajan positio on tässä tyyppiesimerkki. Kuinka monta henkilöstöjohtajaa tiedät, joka ei olisi nainen. Vahva veikkaukseni on, että noin 80% näistä on nimittäin naisia. Valitsemalla mies johtoryhmään ei taas tätä ”ulkoista viestintää” yrityksen osalta voida harjoittaa.

Täten toistan väitteeni, että yritys valitsee tehtävään aina ensisijaisesti pätevämmän ja sopivamman henkilön. Mikäli kuitenkin valinnassa halutaan käyttää hakijan sukupuolta yhtenä kriteereistä, kohdistuu valintapäätös käytännössä aina naiseen. Tällä haetaan imagoa, jonka odotetaan generoituvan loppukädessä rahaksi omistajien taskuun. Sillä vain rahan saaminen omistajien taskuun, on yrityksen tärkein funktio.
 
Minäpä luulen, että syitä on monia muitakin, kun sukupuoli.

Epäilen, että naiset eivät hakeudu yhtä hanakasti johtotehtäviin kuin miehet. Epäilen myös, että naiset ovat huomattavasti huonompia vaatimaan ansaitsemaansa palkkaa.

Ja voin sanoa, että mieheni yrityksessä ei naisten puutteessa ole kyse siitä, ettäkö naisia ei sinne otettaisi töihin, vaan siitä, että naiset ei vaan yksinkertaisesti jaksa/kiinnostu/pärjää. Sellasta rahamäärää ei ole, millä sais mut tekemään sitä duunia mitä mieheni tekee.
 
Kustannukset tasattava lapsen isän työllistävän firman kautta. Nykyinen käytäntö on syrjivä, syrjii niitä yrittäjiä joilla on paljon naisia töissä. Isät pääsevät kuin koira veräjästä vaikka ovat yhtälailla vastuussa jälkeläisistään.

Samaa mieltä, mutta se parin kk palkka joka usein maksetaan äikkärille jääneelle, on vain pieni osa ongelmaa. Ongelma on se, että henkilö on jopa pari vuottakin pahimmillaan poissa töistä. Se aiheuttaa kustannuksia, mutta ne eivät ole 1+1 laskettavissa.
 
Eikä tätä tulevaisuutta tiedetä kenenkään kohdalla, oli kyseessä mies, nainen tai transsukupuolinen henkilö. Rekrytointiprosessissa täydelliseen toiminnan ennustettavuuteen ei ole mahdollista päästä. Arvioitaessa henkilön valmiuksia niin kompentenssien kuin substanssinkin osalta pyritään silti mahdollisimman korkeaan ennustettavuuteen.

Kuvaamasi valintatilanne olisi validi tilanteessa, jossa hakija A ja B ovat sekä kompentenssiensa ja substanssiosaamisensa suhteen täydellisen samassa pisteessä. Tuolloin ”mahdollisuus” annettaisiin jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella, kuten sukupuoli tai hiusten väri. Todellisuudessa 100% tasavahvaan tilanteeseen ei oikeassa elämässä päästä koskaan. Kaksi ihmistä ei ole ikinä osaamiseltaan identtisiä. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät seuraavat: A valitaan tehtävään, koska on pätevämpi. Tai sitten B valitaan epäpätevämpänä tehtävään ulkoisen ominaisuutensa takia.

Jos henkilö B valitaan epäpätevämpänä tehtävään, on oletettavaa että yrityksen omistaja häviää rahaa. Hän siis maksaa omalla lompakollaan periaatteesta valita juuri mies tai nainen. Tällaista valintaa jonkin verran myös yrityksissä harjoitetaan, tosin ei siitä syystä mitä nyt väität. Päinvastoin naisia otetaan johtoryhmän jäseniksi usein vain siksi, että yritys haluaa osoittaa ulospäin jotain. Henkilöstöjohtajan positio on tässä tyyppiesimerkki. Kuinka monta henkilöstöjohtajaa tiedät, joka ei olisi nainen. Vahva veikkaukseni on, että noin 80% näistä on nimittäin naisia. Valitsemalla mies johtoryhmään ei taas tätä ”ulkoista viestintää” yrityksen osalta voida harjoittaa.

Täten toistan väitteeni, että yritys valitsee tehtävään aina ensisijaisesti pätevämmän ja sopivamman henkilön. Mikäli kuitenkin valinnassa halutaan käyttää hakijan sukupuolta yhtenä kriteereistä, kohdistuu valintapäätös käytännössä aina naiseen. Tällä haetaan imagoa, jonka odotetaan generoituvan loppukädessä rahaksi omistajien taskuun. Sillä vain rahan saaminen omistajien taskuun, on yrityksen tärkein funktio.
Harvassa tilanteessa hakijoiden pätevyys ko. tehtävään on täysin mitenkään mitattavissa tai ennalta tiedettävissä. Ja harvalla alalla aikaisempi työkokemus on helposti verrattavisssa toisen hakijan työkokemuksen kanssa. Hakijan päyevyyteen ja näin ollen valintaan vaikuttaa paljon myös luonne. Toisella voi olla 5 vuotta enemmän kokemusta, mutta into jo lopahtanut, kun taas vähemmön kokemusta omaavalla on enemmän tahtoa tehdä hyvää työtä.

Pätevyyteen vaikuttaa siis lukuisat seikat. Samoin valintaan. Ja yksi mikä vaikuttaa merkittävästi henkilön valintaan, on omat asenteet, ennakkokäsitykset ja aikaisemmat kokemukset.
Ja jos asenteet ovat naisia kohtaan vähättelevät, eikä omaa aikaisempaa kokemusta naispomosta, kallistuu vaakakuppi helpommin miehen puolelle, koska kuvittelee tämän pätevämmäksi,
 
Harvassa tilanteessa hakijoiden pätevyys ko. tehtävään on täysin mitenkään mitattavissa tai ennalta tiedettävissä. Ja harvalla alalla aikaisempi työkokemus on helposti verrattavisssa toisen hakijan työkokemuksen kanssa. Hakijan päyevyyteen ja näin ollen valintaan vaikuttaa paljon myös luonne. Toisella voi olla 5 vuotta enemmän kokemusta, mutta into jo lopahtanut, kun taas vähemmön kokemusta omaavalla on enemmän tahtoa tehdä hyvää työtä.

Pätevyyteen vaikuttaa siis lukuisat seikat. Samoin valintaan. Ja yksi mikä vaikuttaa merkittävästi henkilön valintaan, on omat asenteet, ennakkokäsitykset ja aikaisemmat kokemukset.
Ja jos asenteet ovat naisia kohtaan vähättelevät, eikä omaa aikaisempaa kokemusta naispomosta, kallistuu vaakakuppi helpommin miehen puolelle, koska kuvittelee tämän pätevämmäksi,

Olet oikeassa. Pätevyyttä voidaan erilaisin testein ja menetelmin mitata, mutta lopulta kyseessä on aina rekrytoijan subjektiivinen päätös. Ja niin pitää ollakin, koska omistamisen vapaus. Mutta jos esitetään väite, että päätöksessä sukupuoli on rekrytoijan subjektiivisen arvion kannalta oleellisempi kriteeri kuin henkilön kompetenssit, se pitää pystyä aukottomasti perustelemaan. Sitä ei voi tulkita yhdestäkään tilastosta.

Enkä silti väitä ettei joskus jonkun rekrytoijan kohdalla vaakakupissa voisi sukupuoli merkitäkin valintapäätöstä tehtäessä. Ihan kuten siihen voi vaikuttaa silmälasit, väärän värinen paita tai silmien karsastus. Mutta kuten edellä esitin, se ei ole liiketalouden lakien mukaista. Ei ole kannattavaa kiinnittää huomiota epäoleellisiin asioihin, joten oletus on siis ettei niin myöskään tehdä. Vallalla on kuitenkin käsitys, että syrjintä voidaan osoittaa tilastoilla. Tilastot eivät kuitenkaan mitenkään selitä sitä, että taustalla voi olla ja todennäköisesti onkin tehtävään soveltuvuus, ei sukupuoli.

Jos aletaan katsoa pörssiyritysten johtoa ja sitä kuinka monella siellä on silmälasit, tai ainakin lukulasit, voimme todeta että varmasti 90%:lla. Tästä pelkästään tilastoja tuijottamalla voisimme siis tehdä päätöksen, että silmälasittomia ihmisiä syrjitään johtajavalinnoissa. Taustalla kuitenkin on se tosiasia, että ihmisen näkö heikkenee iän myötä. Ikä ja kokemus taas korreloivat tyypillisesti osaamisen kanssa. Todellisuudessa johtajiksi onkin valikoitunut siis kokemusta ja osaamista omaavia henkilöitä, joilla on usein silmälasit. Silti tuota samaa logiikkaa ja ”tilastoilla perustelua” tunnutaan käyttävän ihan ongelmitta perusteluna kun kyseessä on naisten syrjintä.

Mutta vaikka olisi jotenkin ihmeessä todistettavissa, että johtajisto valitaan sukupuolen perusteella, se ei voi muuttaa omistamisen oikeutta. Jos Yritys Oy:n omistaja haluaa palkata oman yrityksensä johtoryhmään ruutupaitaisen snautserin omistajan, koska pitää ruutupaidoista ja koirista, se olkoot hänen oikeutensa. Me muut voimme sanoa ettei siinä ole mitään järkeä, mutta niin kauan kuin hän yrityksensä omistaa, pitää hänellä olla omasta omaisuudestaan päätösvalta.
 
Olet oikeassa. Pätevyyttä voidaan erilaisin testein ja menetelmin mitata, mutta lopulta kyseessä on aina rekrytoijan subjektiivinen päätös. Ja niin pitää ollakin, koska omistamisen vapaus. Mutta jos esitetään väite, että päätöksessä sukupuoli on rekrytoijan subjektiivisen arvion kannalta oleellisempi kriteeri kuin henkilön kompetenssit, se pitää pystyä aukottomasti perustelemaan. Sitä ei voi tulkita yhdestäkään tilastosta.

Enkä silti väitä ettei joskus jonkun rekrytoijan kohdalla vaakakupissa voisi sukupuoli merkitäkin valintapäätöstä tehtäessä. Ihan kuten siihen voi vaikuttaa silmälasit, väärän värinen paita tai silmien karsastus. Mutta kuten edellä esitin, se ei ole liiketalouden lakien mukaista. Ei ole kannattavaa kiinnittää huomiota epäoleellisiin asioihin, joten oletus on siis ettei niin myöskään tehdä. Vallalla on kuitenkin käsitys, että syrjintä voidaan osoittaa tilastoilla. Tilastot eivät kuitenkaan mitenkään selitä sitä, että taustalla voi olla ja todennäköisesti onkin tehtävään soveltuvuus, ei sukupuoli.

Jos aletaan katsoa pörssiyritysten johtoa ja sitä kuinka monella siellä on silmälasit, tai ainakin lukulasit, voimme todeta että varmasti 90%:lla. Tästä pelkästään tilastoja tuijottamalla voisimme siis tehdä päätöksen, että silmälasittomia ihmisiä syrjitään johtajavalinnoissa. Taustalla kuitenkin on se tosiasia, että ihmisen näkö heikkenee iän myötä. Ikä ja kokemus taas korreloivat tyypillisesti osaamisen kanssa. Todellisuudessa johtajiksi onkin valikoitunut siis kokemusta ja osaamista omaavia henkilöitä, joilla on usein silmälasit. Silti tuota samaa logiikkaa ja ”tilastoilla perustelua” tunnutaan käyttävän ihan ongelmitta perusteluna kun kyseessä on naisten syrjintä.

Mutta vaikka olisi jotenkin ihmeessä todistettavissa, että johtajisto valitaan sukupuolen perusteella, se ei voi muuttaa omistamisen oikeutta. Jos Yritys Oy:n omistaja haluaa palkata oman yrityksensä johtoryhmään ruutupaitaisen snautserin omistajan, koska pitää ruutupaidoista ja koirista, se olkoot hänen oikeutensa. Me muut voimme sanoa ettei siinä ole mitään järkeä, mutta niin kauan kuin hän yrityksensä omistaa, pitää hänellä olla omasta omaisuudestaan päätösvalta.

Mörköäiti se jaksaa jauhaa...
 
Itse en tuohon lasikattoon usko pätkääkään. Sen olemassaolon perusteluksi ei kelpaa se tilastollinen fakta, että naisia on yritysjohdossa vähemmän kuin miehiä. Tilastosta ei voida yksistään päätellä, että naiset kokisivat syrjintää. Siihen voi luonnollisesti olla syynä se, ettei naisia hakeudu yhtä paljon kyseisiin tehtäviin ja tämän takia tehtävään pätevien naisten osuus jää pieneksi. Suomessa opettajista on noin 80% naisia. Ei tästäkään voitane vetää johtopäätöstä, että miehiä syrjitään tai että miehiä pidettäisiin epäpätevimpinä tehtävään. Syynä yleisesti ottaen tässäkin pidetään sitä, ettei ura opettajana houkuttele miehiä yhtä paljon kuin naisia. Ei miehiä oteta kuitenkaan pelkän pippelinsä takia opettajiksi, vaan pätevyyskriteerit ovat yhtenäiset naisten kanssa. Kun tehtäviin hakeutuvia on vähemmän, on joukossa vähemmän myös siihen soveltuvia henkilöitä. Tämä on matematiikkaa.

Mitä matematiikkaa se on mielestäsi, että naisten osuus (42,9 %) rehtoreista oli pienempi kuin miesten (57,1 %)? Kuitenkin opettajista naisia on 80 % kirjoituksesi mukaan.
 
Mitä matematiikkaa se on mielestäsi, että naisten osuus (42,9 %) rehtoreista oli pienempi kuin miesten (57,1 %)? Kuitenkin opettajista naisia on 80 % kirjoituksesi mukaan.

Juuri sitä samaa matematiikkaa, mitä useammassakin viestissä koitin jopa esimerkein avata. Ei jaksaisi enempää rautalankaa asiasta vääntää. Vastauksesi oli vain toteamus, johon olen jo vastannut.
 

Similar threads

O
Viestiä
6
Luettu
2K
A

Yhteistyössä