Nyt sitten pamahti mieheen hermot (taas kerran),miten voi olla noin välinpitämätön,kertokaas mielipiteenne,ylireagoinko?

[särkyvää]

Eli,minä kotoäitinä,mie paljon töissä,tänä iltana sitten piiitkästä aikaa lupasin lähteä ystäväni kanssa elokuviin,vain reilu pari h pois kotoa,mies lupasi hoitaa lapset ja kissan joka tänään leikattiin ja oli vielä nukutuskaasuissaan kun lähdin...laittoi vielä viestinkin perään että älä murehdi,nauti leffasta,hän hoitaa asiat.

No kun soitin leffan jälkeen että olen tulossa kotiin,mies tuumasi että eivät lapsemme kanssa löytäneet kissaa mistään,ei tiedä missä se on olivat kuulleet miukumista,josta mies päätteli kaiken olevan kunnossa,kävi sohvalle maata ja nukahti,kunnes soittoni herätti ja hän lähti tultuani töihin.

Miten helkatti voi olla noin vastuuton,loppu hyvin,kaikki hyvin,kissi löytyi,luojan kiitos kunnossa saunasta,josta kuitenkin olivat monesti etsineet.Mutta prkl,lupasi hoitaa ja vahtia kissaa ja nimenomaan korostin ettet voi nukkua,ja voin perua elokuvani tältä iltaa mutta lupasi huolehtia

 

["joo"]

ylireagoit. et ole korvaamaton ja miehesi arvioi kissan olevan kunnossa ja kunnossa olikin.

 

["noh"]

Riipppuu kuinka pahasti kilahdit että oliko yliragointia vai ei. Kyllä tottakai tuosta tulisi meilläkin sanomista, mutta koska loppu hyvin kaikki hyvin, en jatkaisi läksytystä enää sen jälkeen kun asia olisi kertaalleen käyty läpi niin että miehelle ei jää epäselväksi miten tuli sössittyä. Meillä mies myöntää aika hyvin erheensä kun siihen aihetta on joten suurempaa riitaa tuosta ei saataisi aikaiseksi.

 

["aloittaja"]

En jauhaisi pätkän vertaa enää,mutta minä kotia tullessani otin asian puheeksi,en huutanut,sanoin vain että vastuuta,lupasit hoitaa asiat.No hän suuttui ja ärräpäitä lenteli,lähti töihin,soitin hänelle yrittääkseni puhua,hän sanoi ettei jaksa vatvoa,ei mitään myöntämistä,mulle vaan kiukutteli kun ei ymmärtänyt mua.

 

["hmm"]

Mun mielestä on nyt taas vähän marttyyriasennetta pelissä. Et säkään ole korvaamaton kotona, kuten ei meistä kukaan muukaan jolla puoliso kuitenkin on, ja yh:illakin on yleensä mahdollisuus järjestää lapsille hoitaja. Mun silmään sinä olisit kaivannut jotain aneluja ettet lähtisi tai sitten kauheasti kiittelyä kun tulit takaisin että miten me täällä ilman sua selvittäiskään, tai jotain vastaavaa. Mies piti lapset ja kissan elossa sen aikaa kun olit poissa, kämppä ei kaatunut eikä mitään muutakaan peruuttamattomia asioita käsittääkseni sattunut. Miehelläsi on erilainen tapa hoitaa asioita, meillä kaikilla on, eikä se ole yhtään sen huonompi kuin sinun tapasikaan kunhan lopputulos on sama tai edes lähelle.

Mun ehdotus on että poistu hyvä ihminen useammin omille teillesi niin opit relaamaan. Kyse ei käsittääkseni kuitenkaan ole siitä että miehesi ei lapsia (ja kissaa) suostuisi ollenkaan hoitamaan, joten mikset välillä siis ottaisi omaakin aikaa.

 

[huuuh]

Pilkun perään jos laitat välilyönnin niin sun stoorisi on paremmin luettavissa. (Ei, en itsekään ole mikään kirjoituksen mestari mutta tuo jäi häiritsemään.)