Nyt tarttis tukea, kun lapsi ei olekaan niin rakas..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maailman huonoin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

maailman huonoin äiti

Vieras
Onko täällä äitejä, jotka tuntevat olevansa hieman eriarvoisia lasten suhteen?
Minulla on kipeä ongelma, se että toinen lapsistani ei olekaan niin rakas kuin toinen..
Olenko minä ainoa ja epänormaali?
Kun lapsi herättää vain kärsimättömyyttä "joko se taas vaatii huomiota", ja tunnetta ettei halua halata..
Esikoista kohtaan ei ole tuollaista tunnetta, kuopuksen kohdalla joo.
Tämä kuopus vetää ihan vääristä naruista koko ajan.
Mikä tähän on syynä, miksi tämä näin?
Kauheat syyllisyydentunteet..
 
noh.. ne lapsetkin on ihmisiä inhimillisine luonteenpiirteineen. Kuopuksessasi on ilmeisesti sellaisia luonteenpiirteitä mistä et kauheesti välitä... ei se silti tarkoita, ettetkö häntäkin rakastaisi. Hänen teot jostain syystä saavat sinun kärsimättömyytesi heräämään äkempää kuin esikoisen kanssa.

On varmasti olemassa aikuisiakin ystäviä, jotka saavat sinut helpommin menettämään hermosi ja taas niitä, joille et suutu koskaan.

Eli mun mielestä ihan normaalia... kunhan vain pyrit siihen ettet näyttäisi sitä kovin paljoa, että kuopus ärsyttää enemmän kuin esikoinen.
 
lapsen tarkoitus onkin kasvattaa sinua. ota oppi vastaan. se, että tiedostat tilanteen on hyvä alku sille, ettei tämä tule loskana murrosiässä sinulle. jokaisen lapsen kohdalla on toimittava yksilöllisesti ja erilailla. tuumasta toimeen siis. ja hei, totta kai lapsi vaatii huomiota, haloo!
 
On ihan normaalia, että lapset ovat erilaisia, joten "kemiat" pelaa erilailla myös äitiin ja isään. Ei ihmisiin voi suhtautua samalla tavoin vain siksi, että heihin on sama suhde (esim. äiti-lapsi, tai sisko-veli jne). Vaan jokainen on persoona, ja jotkut tulevat paremmin toimeen kuin toiset. Pääasia on rakkaus ja tasa-arvoinen kohtelu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja p:
noh.. ne lapsetkin on ihmisiä inhimillisine luonteenpiirteineen. Kuopuksessasi on ilmeisesti sellaisia luonteenpiirteitä mistä et kauheesti välitä... ei se silti tarkoita, ettetkö häntäkin rakastaisi. Hänen teot jostain syystä saavat sinun kärsimättömyytesi heräämään äkempää kuin esikoisen kanssa.

On varmasti olemassa aikuisiakin ystäviä, jotka saavat sinut helpommin menettämään hermosi ja taas niitä, joille et suutu koskaan.

Eli mun mielestä ihan normaalia... kunhan vain pyrit siihen ettet näyttäisi sitä kovin paljoa, että kuopus ärsyttää enemmän kuin esikoinen.

Totta.
Esikoinen on aina ollut huoleton rämäpää, hän on ollut aurinkoinen ja ulospäinsuuntautunut, räjähtävä temperamentti, mutta vastoinkäymiset ei ole ollut moksiskaan.
Kuopus on ollut takertuva, hän koettaa itkulla saada tahtoaan läpi, vieläkin itkee jos ei saa tahtoaan, hän itkee kun epäonnistuu, itkee jos kaverit ei tee mitä tahtoo. Hän on sellainen.. vauva kahdeksanvuotiaan kehossa. Opettajakin sanoi että hänellä on vauvamaisia piirteitä käytöksessään.
Kuopus on paljon hitaampi, tarvitsee kokoaikaista tukea ja valvontaa.

Ja nyt tuli vain ne huonot piirteet..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hummeri:
Joskus olen miettinyt että lapsessa näkee liikaa itseään ja se tavallaan ärsyttää.

Tai ne puolet joita ei kestä toisissa ihmisissä tai itsessään. Minä en ole koskaan tykännyt minkäänlaisesta roikkumisesta. Enkä anna itsenikään roikkua.
 
Mutta hei, se että asia on sulle kipeä ongelma, tarkoittaa vaarmaankin, että yrität parhaasi. Ei kai enempää voi vaatia. Varmastikin kasvatte yhdessä. Ja tilanteet voi vieläkin muuttua, esim. eri iässä.
 
miettinyt ihan samaa, kuopus tuntuu rakkaamalta kuin esikoinen -kamalaa että melkein ääneen tuon sanoin. toki molempia rakastan, mutta esikoinen osaa ärsyttää mua tahallaan ja pinna palaa.. mutta kumpaakaan en pois antais!
 

Similar threads

Yhteistyössä