Tästä ei ehkä ole apua. Meillä molemmat pojat ovat nukkuneet hyvin vauva-iän jälkeen. Tälläisiä asioita otan / olen ottanut huomioon tai korjannut:
Päiväunien ajoitus voi olla kriittinen kysymys. Liian aikaisin / liian myöhään. Oli aika, jolloin koko päivä meni pipariksi, jos lapsi ei ollut lounaalla klo 11 ja nukkumassa ennen klo 12. Päiväunilta herättämistä en ole kokeillut, vaan tarvittaessa siirtänyt unet aikaisempaan ajankohtaan.
Huomioni: väsynyt lapsi heräilee enemmän. Oleelllista on siis saada lapsi uneen _ennen kuin_ hän on jo väsynyt tai viimeistään niin että väsähtää iltahalille ja siitä sänkyyn. Yliväsynyt lapsi ei nuku rauhassa, vaan heräilee jotenkin tarkistamaan tilannetta. Eli ennakoimista ja lapsen lukemista, mikä on rajoittavaa ja rasittavaa, mutta helppoa ja saan nukkua rauhassa. Meillä tällä hetkellä 2v. päiväunet klo 12-14, iltapala 18:30 ja sängyssä klo 19:15-20:15.
Unihygienia: sängyssä vietetään aikaa vain nukkuen. Hereillä sängyssä vietetty aika heikentää ajatusta siitä, että mennään vaan sänkyyn ja aletaan nukkumaan. Jos lapsi ei nukahda, vaan ärtyy, nostan hänet sängystä kertoen vain että käytän potalla ja sitten pääsee nukkumaan, teen sen ja laitan halin kautta takaisin sänkyyn ja poistun huoneesta samoin kuin iltatoimilla.
Yöllä ei seurustella eikä jaeta huomiota. Tämä tulee minulta luonnostaan. Meillä siis yöheräämiseen tulee paikalle nukkuva muumio, joka ei ota katsekontaktia, ei puhu, vaan käyttää potalla, vie takaisin sänkyyn ja poistuu nukkumaan. Henhitykselläni ja olemuksellani viestitän että nyt on nukkumisaika. Toistettu aikanaan tarvittava määrä, vaikea sanoa sinnikkäästä unisuustilasta johtuen.
Iltapalan jälkeen aletaan jo rauhoittua unia vasten eli puhutaan hiljempaa/hitaammin, ei juosta, luetaan iltasatu ja mennään pesulle, tarkistan aina etä iho on kunnossa kun laitan iltavaipan, 2v saa olla silloin vielä hoidettavana ja 4v saa myös haleja ja hellyyttä joka välissä (pisu, hammaspesu, yövaatteet päälle), pojat pukevat itse yövaatteet, istutaan hiljaa sylikkäin lastenhuoneen ovella, sanon enintään että nyt alkaa unirauha (eli ei puhuta enää), kunnes pojat itse nousevat siitä ylös ja menevät sänkyyn (esikoinen lukee olkkarissa kunnes pienempi nukahtaa). Aiemmin nostin pienemmän pinnikseen sen vierestä, nyt menee sinne itse. Peittelen ja menen laittamaan tuutulaulun, laulan sen hengitän syvään samalla kun poistun huoneesta. Lapsi nukahtaa itse yksin sänkyyn ja jos herää yöllä, niin on siellä turvallisesti siten kuin nukahtikin. Nyt meillä on herätty 1-2 kertaa yössä kun kuopus haluaa yöllä potalle, mutta ei osaa vielä käydä siellä itse. Muumioäiti siis vierailee jälleen mutta poistun heti käytettyäni potalla. Varon ottamasta kontaktia, molemmat jatkamme heti unia.
Iltapalalla emme ota juotavaa emmekö syö mahaa ihan täyteen ja iltapalalta nukkumaanmenoon on tarkoituksella hetki aikaa. Maustamatonta jogurttia soseen kanssa voi olla, mutta ei mitään makeaa mikä nostaisi vireystasoa.
Aamu ons illoin, kunäiti tulee nostamaan sängystä. Siihen asti on yö ja nukutaan tai ainakin maataan hiljaa sängyssä. Pojat ovat venyttäneet säntöä siten, että kun molemmat ovat hereillä, he voivat jutella keskenään sängyssä pötköttäen. Miksi? Siksi, että jos siis herää, niin voi vaan jatkaa unia ihan joka kerta. Yöllä ei tehdä mitään ylimääräistä. Yö ja aamu on selkeästi erotettu toisistaan.
Vaipan asettelu on ollut yhteydessä heräilyyn. Jos vaippa on liian kireällä, se ei ehkä tunnu hyvältä vähänkään pissan kanssa ja liian löysä menee huonosti kun masu pienenee yön aikana. Kuopus nukkui unipussissa yli 1,5v. asti.
Lapsilla on sängyssä unimössykkä, joka tietää miten nukutaan. Tämä lelu on siis vain nukkumista varten. Jos mitä vaan, niin lapsi voi olla rauhallisin mielin, sillä unimössykkä osaa nukkua ja kertoo sen lapsellekin. Samanlainen mössykkä tarhassa päiväunilla ja kotona yöllä.
Esikoiselle ei sopinut 3v. asti ollenkaan illalla tv, musiikki tms. aktivaatiotasoa nostava, rauhoittuminen oli vaikeaa ja heräili yöllä.
Jos naapurista kuuluu ääniä illalla nukkumaanmennessä, niin mainitsen niistä ja sanon, että se ei haittaa, sillä kerrostalossa on aina ääniä.
Tässä omia kokemuksiani. Muita potentiaalisia syitä, jotka tarkistaisin ovat kihomadot (ajoitus sopisi) ja vatsavaivat (jokin ruokaaine kenties). Kysessä voi tosiaan olla myös joku vaihe. Sen ohimenemistä parantaa se, että ette tee asiasta liian isoa numeroa, vaan keksit jonkun tavan, jolla se on ikäänkuin ok ja lapsi alkaa itse mennä siitä takaisin nukkumaan. Meilläkin muuten esikoinen istui välillä makkarin matolla valvomassa yöllä ja siitä mentiin vain nukkumaan. Huoneessa ei ollut näkyvillä mitään mielenkiintoista (tarkistin illalla), ei leikitty, ei puhuttu, mutta lapsi sai istua siinä hämärässä hiljaisuudessa hereillä niin kauan kuin halusi ja mennä sitten nukkumaan. Aika pian meni ohi into tulla siihen istumaan ja menemään sitten nukkumaan.
Jakselehan, kaikki vaiheet ovat ohimeneviä lasten kanssa, 2kk päästä tämä on taas vain yksi vaihe joka meni ohi.
