Oli taas aamulla isännällä naama norsun peräpäällä ja erehdyin kysymään mikä oli syynä. Tosin arvasin jo vastauksen valmiiksi. Minä en saa sairastaa. Kesällä annoin hänen maata monta viikkoa omassa rauhassa ja olla niin raato kuin häntä halutti, eihän se ole minun vika, että häntä ei haluttanut kun luulee, ettei koti pysy pystyssä jos hän ei suuna päänä häärää aina. Itse olen nyt flunssassa ja eilen jätin kaikki "omat" kotityöt hänen harteilleen, joten siitäkös tänään piti persettä repiä. YKSI PÄIVÄ! Vielä meinasin eilen illalla kiittää kun antoi sairastaa yhden päivän ja sain nukkua (=yskiä ja niistää) toisessa huoneessa, mutta ajattelin, että minullakin on oikeus sairastaa ilman kiittelyjä, mutta ei kun ei. Vittu 
Ei olis tuosta miehestä yksinhuoltajaks, jos minä joutuisin mullan alle...
Meinasipa muuten luvata minut vielä lapsenvahdiksi huomenna, että olis sitten ollut kaks penskaa hoidettavana yksin. Ihan niin kuin omassa ei olis tarpeeks (eikä nyt tarvii suurperheiden äitien ottaa pulttia).
Toinen mikä mua ottaa kanssa kupoliin taas tänään on tuo elukoitten kurmoottaminen. Ennen poikasen syntymistä kissa sai olla ihan rauhassa ja koirakin olohuoneen matolla meidän jaloissa, mutta saako enää. NO EI. Koko ajan on hätyyttämässä tuonne ja tänne ja sinne ja pois joka paikasta niin, ettei piski parka tiedä enää missä saa olla ja missä ei. Ja kun näitä karvakasoja on niin tottahan niistä lähtee karvaakin. Vaikka harjaan ja trimmaan ja kissan karvanlähtöongelmaan on nyt saatu ihan lääkkeetkin niin vielä tänäkin aamuna alko taas yht´äkkiä paiskoa tavaroita pois imurin tieltä ja imuroida vaikka olin just menossa poikaa nukuttamaan. Ja niitä karvoja ei siis enää ole meillä paljoa (vielä keväällä imuroitiin joka päivä eikä auttanut asiassa), että tuo oli ihan aiheeton tempaus. Ja sitten alkoi valitus kun poika oli pistämässä jotain roskaa suuhunsa, että nyt pitää alkaa pitäämään parempaa hygieniatasoa (tätä on ennenkin sanonut "kyllähän minä sairaanhoitajana tiedän miten tärkeää hygienia on...") ihan niin kuin paskassa elettäis kuin siat. No, se koira nyt vaan niitä roskia ulkoa tuo cockeri kun on niin minkäs teen. Perkele. Ja itse se ei millään usko, että suurin osa huonepölystä on hänestä itsestään :stick:
Tuommoisista kun jaksaa repiä pelihousujaan niin en yhtään ihmettele, että on olevinaan koko ajan tekemistä, mutta suurin osa hänen pakollisista tekemisistä on hänen itse keksimiään kun ei vaan osaa olla paikoillaan ollenkaan ja sitten valittaa kun ei ole aikaa :headwall:
Että kyllä taas tänään tuntuu, että olis helpompaa yksin, ei olis valittajaa korvan juuressa eikä syyllistämässä minua omalla hääräämisellään ja siltikään en paskassa eläis vaikka hän muuttais karvattomaan steriiliin kupoliin ja loput meidän perheestä jatkais niin kuin ennenkin.
Ei olis tuosta miehestä yksinhuoltajaks, jos minä joutuisin mullan alle... Meinasipa muuten luvata minut vielä lapsenvahdiksi huomenna, että olis sitten ollut kaks penskaa hoidettavana yksin. Ihan niin kuin omassa ei olis tarpeeks (eikä nyt tarvii suurperheiden äitien ottaa pulttia).
Toinen mikä mua ottaa kanssa kupoliin taas tänään on tuo elukoitten kurmoottaminen. Ennen poikasen syntymistä kissa sai olla ihan rauhassa ja koirakin olohuoneen matolla meidän jaloissa, mutta saako enää. NO EI. Koko ajan on hätyyttämässä tuonne ja tänne ja sinne ja pois joka paikasta niin, ettei piski parka tiedä enää missä saa olla ja missä ei. Ja kun näitä karvakasoja on niin tottahan niistä lähtee karvaakin. Vaikka harjaan ja trimmaan ja kissan karvanlähtöongelmaan on nyt saatu ihan lääkkeetkin niin vielä tänäkin aamuna alko taas yht´äkkiä paiskoa tavaroita pois imurin tieltä ja imuroida vaikka olin just menossa poikaa nukuttamaan. Ja niitä karvoja ei siis enää ole meillä paljoa (vielä keväällä imuroitiin joka päivä eikä auttanut asiassa), että tuo oli ihan aiheeton tempaus. Ja sitten alkoi valitus kun poika oli pistämässä jotain roskaa suuhunsa, että nyt pitää alkaa pitäämään parempaa hygieniatasoa (tätä on ennenkin sanonut "kyllähän minä sairaanhoitajana tiedän miten tärkeää hygienia on...") ihan niin kuin paskassa elettäis kuin siat. No, se koira nyt vaan niitä roskia ulkoa tuo cockeri kun on niin minkäs teen. Perkele. Ja itse se ei millään usko, että suurin osa huonepölystä on hänestä itsestään :stick:
Tuommoisista kun jaksaa repiä pelihousujaan niin en yhtään ihmettele, että on olevinaan koko ajan tekemistä, mutta suurin osa hänen pakollisista tekemisistä on hänen itse keksimiään kun ei vaan osaa olla paikoillaan ollenkaan ja sitten valittaa kun ei ole aikaa :headwall:
Että kyllä taas tänään tuntuu, että olis helpompaa yksin, ei olis valittajaa korvan juuressa eikä syyllistämässä minua omalla hääräämisellään ja siltikään en paskassa eläis vaikka hän muuttais karvattomaan steriiliin kupoliin ja loput meidän perheestä jatkais niin kuin ennenkin.
:heart:
