Odotan parhaillaan esikoistani ja haluaisimme ottaa mieheni kanssa koiran.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla ei ole tuohon rotuun mitään kommenttia, mutta kysyisin vaan, että miksi koira juuri nyt...? Eikö kannattaisi antaa vauvan syntyä ensin ja katsoa rauhassa vauva-aikaa eteenpäin. Sitten kun lapsi on kasvanut hieman isommaksi, voisi olla helpompi keskittyä myös koiranpennun hoitoon ja kasvatukseen. Itselläni on 3 lasta ja joka kerta vauvan synnyttyä olen ollut todella huojentunut siitä että meillä ei ole lisäksi mitään karvaisia hoidokkeja. Mun muutamalla tutulla on käynyt myös niin, että kun ovat ottaneet juuri ennen vauvan tuloa lemmikin, vauvan syntymän jälkeen ei enää olekaan riittänyt kiinnostus ja jaksaminen myös siihen lemmikin hoitoon.
 
Siitä vaan! Meillä oli kaksi koiraa kun ensimmäinen lapsi tuli ja hyvin on mennyt. Muista vain opettaa koira yksinoloonkin ettei tule hankaluuksia jos/kun töihin joskus lähdet.
 
Onko teillä aiemmin ollut koiraa? Ja pentukoiraako harkitsitte?

Miehen veljen perhe teki ton kahdesti... Esikoista odottaessa otettiin koira, jonka kasvattaminen sitten unohtui ihan tyystin. Veemäinen pikkurakki se oli ikänsä, rotunsa puolesta vaaraton. Toista odottaessa taas otettiin (metsästys)koira mutta ei sitäkään sitten oikein ehtinyt kasvattaa, se ei oppinut koskaan sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa (helpompi avata vaan ovi ja päästää koira pihalle...), olemaan purematta ihmisiä tai liikkumaan ihmisten ilmoilla. Se annettiinkiin 'pitovaikeuksien' vuoksi pois. ..
 
Ei se rotu ole ongelma, vaan se että onko järkevää ottaa koiraa juuri nyt?
Odota nyt että se vauva syntyy ja katsot miten lähtee menemään. Kun se koira vaati paljon, ja pentuna vielä enempi. Jos vauvan kanssa onkin rankempaa kuin odotit, voi koiran sisäsiistiksi oppimiseen vaatimat useat lenkit päivässä vauvan kanssa, koulutus jne. olla turhan aikaa vievää.
 
Onko teillä aiemmin ollut koiraa? Millaisia kokemuksia teillä ylipäätään on koiranpidosta? Entä miksi juuri rottweiler - rotikka vaatii sitä, että sen kanssa tehdään töitä, joka päivä pitää jaksaa aktivoida koiraa useampi tunti, ja rotikan kanssa täytyy myös harrastaa, pelkkä kotilöllykkänä oleminen niille harvemmin sopii. Ja miksi koira juuri nyt?
 
[QUOTE="vieras";28051841]Onko teillä aiemmin ollut koiraa? Ja pentukoiraako harkitsitte?

[/QUOTE]

Noh, mulla on ollu chihuahua ja miehellä on joskus ollut saksari. Ja ihan pentua katsellaan... Miehen ehdotus tämä oli alunperin, mutta itsekin olen haaveillut vähän isommasta koirasta, rotu vähän arveluttaa, mutta haluaisin koiran joka tuo turvaa.
 
[QUOTE="aapee";28051875]Noh, mulla on ollu chihuahua ja miehellä on joskus ollut saksari. Ja ihan pentua katsellaan... Miehen ehdotus tämä oli alunperin, mutta itsekin olen haaveillut vähän isommasta koirasta, rotu vähän arveluttaa, mutta haluaisin koiran joka tuo turvaa.[/QUOTE]

Jos rotu arveluttaa yhtään, ei sitä pidä ottaa silloin. Ja mihin tarvitte koiran joka "tuo turvaa"? Kyllä joku helpompikin rotu yhtälailla tuo turvaa, mutta vähemmän päänvaivaa ja ongelmia kuin mitä rotikka luultavasti toisi.
 
Tuli mieleen tuttavaperhe lapsuudesta. Ottivat koiran ku oli vauva tulos. Juu ei toiminu homma vaan koira piti lopulta laittaa toiseen kotiin koska jäi aiva liian vähälle huomiolle.
 
Kokeneena voin kertoa, että pennunluonteinen koira ja liikkeelle lähtevä vauva ovat _todella_erittäin_ haastava yhdistelmä. Selkää ei voi kääntää hetkeksikään, silti piti tikkejä laittaa kun pennun hampaat ovat niin terävät. Etkä halua siivota pissoja jos vauva on itkuinen. Jos teillä on paljon kokemusta koirista, voitte harkita rottweileriä tässä vaiheessa. Mutta vastuuntuntoiset kasvattajat eivät näytä edes myyvän rotikkaa ensimmäiseksi koiraksi (katselin joskus kenneleiden sivuja).
 
2-vuotiaan koiran omistajana mielipiteeni on, että en ottaisi pentua samaan aikaan kun perheessä on vauva. Sekä vauva että koiranpennun kouluttaminen tarvitsevat oman aikansa. On paljon tilanteita, joissa kumpikaan ei odota vuoroaan, joten kaikkien kannalta on parempi hoitaa jompi kumpi ensin ja sitten vasta on toisen vuoro.
 
eihän se raskaus ole mikään este koiran ottamiselle. rotikat on aivan ihania, voin suositella lämpimästi! ihanaa kun koira ja vauva saavat kasvaa sitten yhdessä ja heistä tulee parhaimmat kaverit.
 
Teillä on melko vähän koirakokemusta, ja nyt vielä ensimmäinen lapsi tulossa. Nuo yhdistettynä siihen että olette ottamassa koiraa joka vaatii paljon sekä henkisesti että fyysisesti paljon, niin tulee yhtälö josta te ette tule selviämään.

Jos koira on otettava nyt niin otatte jonkun pienen kivan seurakoirarodun. Jos haluatte rotikan niin otatte koiran sitten vasta kun lapsi on reilusti vanhempi. Nyt älkää pilatko sekä vauvan vauva-aikaa että koira elämää sillä että otatte liikaa tekemistä.
 
Mikä kiire teillä on? Meillä oli yksi nuori koira kun vauva tuli. Siinä oli oikeasti opettaminen ettei vauvan lähellä vimmata. Vähän riskillä otettiin kyllä kultaisen noutajan pentu kun vauva oli konttausikäinen. Haluttiin mekin "turvallisuutta luova" koira, mutta soveltuvuus lapsiperheeseen alkoi kummasti painaa enemmän. Eli tervepäisistä, laiskoista vanhemmista valittiin rauhallinen pentu. Mutta siihen pitää varautua että vauva voi huutaa alussa paljon, mites viet pennun pihalle, koulutat jne. Lasta ja koiraa ei voi jättää lattialle edes valvottuna ennen kuin koiraan voi luottaa ( huom lapseen et voi luottaa ensimmäisiin vuosiin, hännästä kiskominen alkaa kiinnostaa ennen kuin osaa edes ryömiä). Pennulla voi olla näykkimisvietti yli puoli vuotta, meidän kultsi ei onneksi näykkinyt joten helpolla päästiin. Eikö ensiksi kannattaisi tutustua rauhassa uuteen vauvaan ja katsoa paljonko voimavaroja jää ylimäärin. Ja jos kyseessä on ensimmäinen koira niin lykkäisin ajatusta kunnolla. Me ei oltais uskallettu tähän lähteä jos rahatilanne ei ois ollut niin hyvä että oltiin molemmat kotona pari kk pennun saavuttua ja koiria aiemmin useita. Ja siltikin koira tällä hetkellä osaa vain olla hyppimättä, on sisäsiisti ja hihnassa kulkee hienosti. Ei meinaan aika oikein riitä mitään hienouksia opettamaan! Jos vaatmivampi rotu olisi (esim rotikka) niin kusessa oltaisiin.
 
Helpommin saat turvaa huolehtimalla ovien lukituksista tai hankkimalla varashälyttimen tai tallentavan kameravalvonnan. Koira vaatii joka päivä roppakaupalla energiaa ja aikaa, mitä pienen vauvan kanssa ei liiemmin sille liikenne. Lisäksi se on koulutettava todella hyvin ja hermotkin voivat olla väsyneellä äidillä ja isällä valvottujen öiden takia tiukalla, eikä koiran kouluttaminen ainakaan sivustaseuraajan silmin näytä miltään hermoheikon touhulta.

Minusta lemmikit ja lapset ovat ihana yhtälö, kun se yhtälö toimii, mutta huonosti toimiessaan se yhtälö on todella stressaava. Jos ajatus lähti mieheltäsi, voisiko ajatuksen takana olla pelko siitä, että vauvan tulo vie häneltä sinut? Ehkä miehesi kokee, että haluaa jotain itselleenkin. Kuinka odotusaika on sujunut? Onko miehesi ollut täysillä mukana odotuksessa? Oliko lapsi toivottu molempien osalta? Ihmetyttää tuo ajankohta. Juuri tuossa tilanteessa molempien luulisi olevan niin keskittynyt vauvan tuloon ja odotuksen pitäisi kohdistua vauvaan. Herättää ajatuksia, kun tuossa tilanteessa isäntä alkaakin haaveilla koirasta.

Mutta jos olette päätöksenne tehneet, onnea koiran hankintaan!
 
Älkää ottako tähän väliin, tai ainakin miettikään tarkkaan...
- rottweilerin pennut on vilkkaita ja rajuja, se ei välttämättä osaa varoa lasta vaan juoksee yli, rikkoo vauvan lelut jne. Eli voi siis olla vaarallinen vauvalle, vaikka olisikin ihan "kiltti".
-pennun sisäsiisteys opetus voi kestää hyvin useita kuukausia, on melko hankalaa hoitaa koiran pissatuksia monta kertaa päivässä kun vauva pitäis aina pukea ja ottaa mukaan!
-rottweiler pitää kouluttaa hyvin, että sen kanssa on mukava elää jatkossakin. Jos teille sattuu itkuinen ja huonosti nukkuva vauva, niin melko varmasti koiraa ei ehdi eikä jaksa kouluttaa ja leikittää ja lenkittää niin paljon kuin pitäisi... Sitten teillä on mahdollisesti kaikkien pelkäämä rähisevä ja riehuva iso rotikka sielä..
-kouluttamattoman ison koiran ulkoilutus yhdellä kädellä samalla rattaita työntäen on vaikeaa ja siinä menee hermo. Koira kiskoo sinne tänne, vauva kiukuttelee ja huutaa vaunuissa, huh.

Meillä oli vauvan syntyessä 4-vuotias palveluskoirarotuinen koira, iso siis, valmiiksi koulututettu. Silti olin välillä ihan kypsä koko koiraan, kun olin väsynyt ja arki oli alkuun niin hankalaa. Koira sai ihan perushoidon kyllä, mutta mitään aktiviteettia se ei kyllä oikein vuoteen saanut... Nyt jaksaa taas ja olen ehtinyt koirankin kanssa puuhastelemaan kun muksu on yli vuoden.
 
Onhan teitä kaksi aikuista perheessä. En npe estettä tuolle. Ainakaan jos on aidattu piha niin pärjää yksinkin niiden kaa. Pennun ei tarvi antaa näykkiä. Mikä on näykkimisvietti :-D opettaa heti ettei näykitä, jos ette osaa niim älkää ottako koiraa, rotikoista ei oo kokemusta. Itse en semmosta ottas kun vaatii enemmän kuin muut. Kuten muutkin palvelus tai vahtikoirat..
 
Älä ota koiraa nyt. Ota vasta, kun lapsi on syntynyt, jos sitten enää jaksat.

Minulla jopa kissojen hoita jäi aivan retuperälle esikoisen synnyttyä. Vaikka vauva olikin terve ja normaali, niin silti olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Koiran hoitaminen (saati koulutus) olisi ollut aivan liikaa siihen rytäkkään. Sääliksi kävi niitä äitejä, jotka lenkkeilivät koirineen vauvan vaunuja työnnellen. Eivät päässeet lastensa kanssa edes leikkipuistoihin lastensa kanssa, kun koiria niihin ei saa tuoda.
 
eihän se raskaus ole mikään este koiran ottamiselle. rotikat on aivan ihania, voin suositella lämpimästi! ihanaa kun koira ja vauva saavat kasvaa sitten yhdessä ja heistä tulee parhaimmat kaverit.

Ei siinä ole mitään ihanaa, jos rättiväsyneet vanhemmat eivät jaksa kumpaakaan hoitaa ja kouluttaa kunnolla. Totaalinen katastrofi siitä vain seuraa. Todennäköisesti koiraa ollaan kiikuttamassa jo vuoden päästä piikille 'häiriökäyttäytymisen' takia.
 

Yhteistyössä