Odotan parhaillaan esikoistani ja haluaisimme ottaa mieheni kanssa koiran.

[lucifer]

Ei siinä ole mitään ihanaa, jos rättiväsyneet vanhemmat eivät jaksa kumpaakaan hoitaa ja kouluttaa kunnolla. Totaalinen katastrofi siitä vain seuraa. Todennäköisesti koiraa ollaan kiikuttamassa jo vuoden päästä piikille 'häiriökäyttäytymisen' takia.

 

["vieras"]

EI EI EI EI EI EI EI EI EI EI EI EI !!!

Niin monta surullista kohtaloa olen vastaavassa tilanteessa kotiin tulleelle koiralla nähnyt, että ei yhtään tapausta lisää enää kiitos!

Mikä ihmeen tarve raskaana olevilla on ottaa se koira aina siihen samaan syssyyn, vaikuttaako ne pesänrakennushormonit noin?

Ajatusmaailma ja tärkeysjärjestyt hyppää niin päälaelleen sen ensimmäisen muksun tullessa, että koira jää aina kakkoseksi, miksi ei voi odottaa hetken että on paremmin aikaa sille koiralle?

 

["vieras"]

Yksi tuttuni otti pennun juuri ennen äitiyslomalle jäämistä, koska silloin on sitten hyvää aikaa kouluttaa myös koira. Hänellä tosin oli kokemusta saman rotuisista koirista jo entuudestaan ja on suoraan sanottuna semmoinen todella tehokas ihminen. Heillä siis kaikki meni hyvin ja koirakin tuli hyvin kasvatettua. Itse en kyllä jaksaisi lähteä moiseen. Ihan aikuisenkin koiran hoitaminen voi tuntua yllättävän raskaalta vauvan hoidon ohella, saati sitten pennun. Minusta se ei ole edes mitään mukavaa vastapainoa lastenhoidolle, vaan aika saman henkistä hoivaamista, kärsivällisyyttä ja rajojen asettelua.

 

[mgro]

Yksillä naapureilla oli kaksi todella pientä lasta ja ottivat rotikan siihen. Koira oli alle 1-vuotias, kun luopuivat siitä pitovaikeuksien takia ja ottivat tilalle ihan kaikelle ja kaikille taukoamatta räkyttävän kääpiöpinserin (tolkuttoman ärsyttävä otus!!). Kiva kun pitävät sitä välillä 2-3 h pihalla...

 

[ei ei ja ei]

Taas tätä tyypillistä "MINÄ haluan" ajattelua. Miksi pitää haluta koira juuri silloin, kun on esikoinen tulossa? Miksi pitää saada kaikki mulle nyt ja heti? Eikö ole tarpeeksi ihanaa saada oma vauva kotiin? Mene nyt ensin sinne synnärille ponnistamaan ja katso sitten kuinka paljon on voimia jäljellä hoitaa koiraa. Vauvassa on paljon enemmän "hommaa"kuin mitä esikoisen odottaja uskookaan....

 

[---]

Mun neuvoni on,että älä tee sitä virhettä,että otat koiran juuri nyt.

 

[urkkis]

Yksillä naapureilla oli kaksi todella pientä lasta ja ottivat rotikan siihen. Koira oli alle 1-vuotias, kun luopuivat siitä pitovaikeuksien takia ja ottivat tilalle ihan kaikelle ja kaikille taukoamatta räkyttävän kääpiöpinserin (tolkuttoman ärsyttävä otus!!). Kiva kun pitävät sitä välillä 2-3 h pihalla...

Eletäänköhän me samassa taloyhtiössä? Allekirjoitan täysin!

 

[Rotikan omistaja]

Älä tee sitä! Meidän rottweiler-uros oli 2-vuotias, kun esikoinen syntyi ja kaikki meni hyvin. Kaikki meni hyvin, koska oli saanut siinä vaiheessa kunnon tottelevaisuuskoulutuksen ja kaikki perusasiat oli opeteltu ajan kanssa. Lisäksi oltiin käyty läpi pentuvaiheen ja puberteetti-iän haastamiskaudet eli oltiin koiran kanssa käyty läpi se kuka meistä oli johtaja. Se oli haastavaa aikaa ihan ilman vauvaakin kuvioissa.

Rotikat vaatii aikaa ja vaivannäköä. Ne ei ole mitään peruslabbiksia, jotka haluaa vaan miellyttää ja tekee kaikkensa ruoan eteen. Ne on itsepäisiä mutta koulutettuina aivan ihania perhekoiria. Huom! Koulutettuina. Kouluttamaton iso koira, joka ei ole omistajansa hallinnassa on katastrofi. Ihminen voi helposti pilata hyvän koiran omilla toimillaan.

Peräänkuulutan siis vastuuta. Ota ensin vastuu vauvastasi ja miettikää sitten koiraa. Ja silloinkaan en ottaisi ensikoiraksi rotikkaa, sen kouluttaminen kysyy oikeasti kokemusta. Meidän kasvattaja ainakin oli ihanan vastuullinen, hän ei rotikkaa antanut kenellekään ensimmäiseksi koiraksi ja arvioi muutenkin tulevia omistajia. Taidettiin käydä kahdesti haastattelussa ennen kuin päätti, että voidaan saada pentu. Eikä ollut edes meidän ensimmäinen rotikka.

Toinen koira tuli meillä olosuhteiden pakosta, kun odotin viimeisilläni toista lastamme. Pentukoira + loppuraskaus ja siihen päälle esikoinen ja toinen koira = rankkaa. Mies piti lapsen synnyttyä koko kolmen viikon isyysloman heti, mutta kyllä se silti työstä kävi, kun kaikkien neljän kanssa jäi keskenään kotiin. Pennun arkikasvatus oli mun vastuulla, vaikka varsinaisen tottelevaisuuskoulutuksen tekikin mies. Pentu ja vauva- yhdistelmää en ota vastuulleni enää koskaan. Koko ajan oli tunne, että jompi kumpi jäi jotakin paitsi.

 

["vieras"]

Neuvoisin kanssa odottamaan, että lapsi on vähän isompi. Oman kokemuksen perusteella pennusta on paljon enemmän "vaivaa" kun vauvasta. Kun on aikaa ja energiaa panostaa koiraan pentuvaiheessa, se todellakin palkitsee myöhemmin!

 

["rukki"]

Jotta koirasta olisi turvaa eikä riesaa se vaatii erittäin paljon aikaa ja vaivaa. Nuori koira vaatii hurjasti ulkoilua, aktiviteettia ja koulutusta, eikä siihen kyllä ole hirveästi rahkeita vauva-aikana. Lisäksi koira tottuu perheen jatkuvaan läsnäoloon ja kummastelee, kun lopulta työ- ja päivähoitorumba alkaa. Yhtäkkiä sen pissatusvälit pitenevät, yksinolo lisääntyy huimasti ja illasta on vain vähän aikaa, joka pitää jakaa lapsen ja koiran kanssa. Siinä on koira ihmeissään, kun elämä heittää häränpyllyä.

 

[Älä tee sitä]

Se koira hotkaisee vauvan yhtenä suupalana alas, en suosittele. Kohta saadaan taas lukea iltapäivälehdissä että tappajakoira raateli pikkuvauvan.

 

[feger]

Kaveri otti lapparin ja enpä ole hyvätapaisempaa koiraa vielä tavannut
Kulkee nätisti rattaitten vierellä, jopa ilman hihnaa.

 

["mie vaan"]

Raskausaika on muutenkin huono aika hankkia iso koira, iso koira kun helposti vetää ja tiedän muutamankin naisen jotka eivät ole raskaana ollessan uskaltaneet ulkoiluttaa isoja koiriaan (koska pelkäävät kaatuvansa).

 

[feger]

[QUOTE="mie vaan";28054034]Raskausaika on muutenkin huono aika hankkia iso koira, iso koira kun helposti vetää ja tiedän muutamankin naisen jotka eivät ole raskaana ollessan uskaltaneet ulkoiluttaa isoja koiriaan (koska pelkäävät kaatuvansa).[/QUOTE]

Jos pennun ottaa, niin sitten rotikkakin on pieni. Riippuen tietysti raskauden kestoajasta, kun koirat kasvavat niin nopeaa tahtia

 

["Utelias"]

Hei,
Kyselisinkin keskustelun aloittajalta näin melkein vuoden jälkeen siitä kun aloitit keskustelun, että otittekos koiran? Minkä rotuisen? Kuinka loppuraskaus aika meni koiran kanssa? Miten meni alussa koiran ja vauvan kanssa? ja miten nykyään menee??
Olisi mukava kuulla kuulumisia.

 

[eranainen]

vähän on vanha keskustelu mutta vastaanpa silti. me otettiin pentu just vauvan syntymän jälkeen ja hyvin on mennyt, tosin meillä kokemusta koirista ja varauduttiin myös siihen että pentu olisi todella haastava. no eipä ollutkaan meillä on myös toinen koira joka on ollut jo kauan. lapsia myös ennestään joten mietittiin valmiiksi pahimmat ja kuinka niistä pystytään selviämään. nyt meillä puolivuotias vauva ja tosi pätevä 8kk koira.